Miten te muut eronneet jaksatte elää?

[stellastella]

[QUOTE="vieras";26945231]Eikös se sitä vähän olekin? Ei elämällä ole mitään sen suurempaa merkitystä.[/QUOTE]

- Joo-oo, mutta jos siinä kaikki ilman sen kummempaa, niin miksi me sitten täällä ollaan näinkin pitkään kukin kuluttamassa luonnonvaroja ja energiaa... Näitäpä toisinaan mietin iltalenkillä kadunmutkissa. Ja samalla tiedän, että nämä ovat yltäkylläisiä ajatuksia - jos eläisin slummissa alle eurolla päivä elämäni sisältö olisi etsiä ruokaa, ei miettiä elämäntarkoitusta. Joskus kuitenkin tuntuu, että yksioikoisempi elämä esim. 50-luvun maaseudulla voisi olla materiaalisesti köyhempää mutta henkisesti jopa onnellisempaa kuin tämä nykyaika...? No, mitä näitä mietin, huomenna sukellus arkeen taas ja aivot narikkaan.

Positiivisia elämänhetkiä ap:lle ja muille näiden ajatusten jakajille jatkossakin. Ei anneta periksi. Ja Eino Leinon runoja kuunnellessa kuulee, että vuosikymmenestä toiseen samoja "tuskia" on mietitty. Ehkä sekin antaa perspektiiviä asioihin - elämässä vaan tullaan ja mennään ja joku pieni hippu meistä ehkä jää elämän tähtipölyyn.

 

["Marianna"]

Ajattele miten hyvin sulla on asiat. Lue uutisia ja mieti jos jotain tapahtuis omalle kohdalles, esim. menettäisit lapses. Ala arvostamaan elämää sellaisena kuin se on, liian usein ymmärtää asioiden arvon vasta kun ne menettää..

 

["vieras"]

- Joo-oo, mutta jos siinä kaikki ilman sen kummempaa, niin miksi me sitten täällä ollaan näinkin pitkään kukin kuluttamassa luonnonvaroja ja energiaa... Näitäpä toisinaan mietin iltalenkillä kadunmutkissa. Ja samalla tiedän, että nämä ovat yltäkylläisiä ajatuksia - jos eläisin slummissa alle eurolla päivä elämäni sisältö olisi etsiä ruokaa, ei miettiä elämäntarkoitusta. Joskus kuitenkin tuntuu, että yksioikoisempi elämä esim. 50-luvun maaseudulla voisi olla materiaalisesti köyhempää mutta henkisesti jopa onnellisempaa kuin tämä nykyaika...? No, mitä näitä mietin, huomenna sukellus arkeen taas ja aivot narikkaan.

Positiivisia elämänhetkiä ap:lle ja muille näiden ajatusten jakajille jatkossakin. Ei anneta periksi. Ja Eino Leinon runoja kuunnellessa kuulee, että vuosikymmenestä toiseen samoja "tuskia" on mietitty. Ehkä sekin antaa perspektiiviä asioihin - elämässä vaan tullaan ja mennään ja joku pieni hippu meistä ehkä jää elämän tähtipölyyn.

Me ollaan täällä ihan vaan sattumasta, ei mistään sen merkityksellisemmästä syystä. Ja se taas ei ole yhtään lohduton tieto vaan päinvastoin. Mutta oikeasti näitä asioita on ihan turha miettiä, omalla ajattelulla voi vaikuttaa niin paljon siihen mitä tuntee, on ihan turha vatvoa asioita joille ei mitään voi. Aina kun alat niitä miettimään niin tietoisesti vaan mietit ihan muita asioita, se ei ole helppoa mutta helpottuu harjoituksen kanssa.

 

[tytsi-89]

Kauanko erosta on?

 

["..."]

Kuules, Huoh, sulla on ihan älyttömän tärkeä tehtävä tulossa ihan tuossa nurkan takana: Mummous!

Se on erittäin tärkeä elämäntehtävä ja vaikka lapsesi kasvavat ja pärjäävät omillaan, eivät he kohta pärjää ilman sinua, he tarvitsevat lapsilleen mummun!

joten et voi poistua kesken kaiken.

No en senkään varaan laskisi, ei nykyään ole itsestään selvää että kaikki lisääntyvät. Se olisi vaan uuden kriisin paikka. Ei onneaan ja olemassaoloaan voi laittaa vaan toisten varaan,kyllä se elämänvoima täytyy lähteä täysin itsestä.

Kuuntele itseäsi, käy vaikka jossain keskustelemassa. Keskustele rohkeasti myös tuttaviesi kanssa, yllättävän monella on samanlaisia aatoksia vaikka ne saattaakin olla hyvin kätkettynä pintaliidon alle. Silmäsi saattavat avautua ja voit löytää ihmisistä aivan uusia puolia ja saada myös uusia todellisia ystäviä.

Ehkäpä sisäinen äänesi haluaa sanoa sinulle, rttä haluat muutosta elämääsi. Olisiko mahdollista vaihtaa ammattia/työpaikkaa johonkin jonka koet tärkeämmäksi kuin nykyisen. Harkitse vapaaehtoistyötä todella apua tarvitsevien parissa, saat uutta näkökulmaa ja tärkeää sisältöä elämääsi. Nyt on aika toteuttaa unelmia ja mahdottamalta tuntuvia haaveita/haasteita, kyllä niitä muutkin toteuttaa. Aloita uusi harrastua vaikka vähän haatavampikin, kalliokiipeily, pitkänmatkanjuoksu, vaellus. Haasta itsesi henkisesti, mutta myös fyysisesti. Itse esim. haaveilen vielä käveleväni joku päivä sen pyhiinvaellusreitin Santiago de Compostelaan.

Lähde kuuntelemaan lempiartistejasi livenä, mulla ainakin sydän meinaa joskus pakahtua tunteesta hyvän musiikin parissa. Niin ja hoida puutarhaa, sillä ei mikään ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito eikä sekään ole kovin tärkeää (noinkohan se meni )Niin ja kyllä siellä viihteelläkin on joskus hauska käydä ja voihan siellä jotain säpinääkin joskus tulla vastaan, jos annat mahdollisuuden. Se saa kyllä silmäkulmiin uudenlaista pilkettä

 

[Data]

[QUOTE="vieras";26945231]Eikös se sitä vähän olekin? Ei elämällä ole mitään sen suurempaa merkitystä.[/QUOTE]

Elämällä on se merkitys minkä annamme sille.

 

["miiru"]

Heip! Samoja mietin jokin aika sitten, sitten vain lopetin kun huomasin, että eipä noilla pohdinnoilla saa kuin oman päänsä kipeäksi. Lopetin pohtimisen, aloitin elämisen ja nykyisin murehdin vain niitä asioita, mihin voin itse vaikuttaa. Hankin kissan, aloin syömään riittävästi suklaata (tekee mielelle hyvää) ja sitten myös juoksemaan, jotta suklaan kalorit kuluu. Siinäpä sitä tuli elämään sisältöä suklaa-juoksu -kierteestä ja kissan ruokinnasta (joka on välttämätöntä eli merkityksellistä) Lopeta liika ajattelu ja merkitysten etsiminen. Tekeekö tuo pohtiminen susta sen onnellisempaa? Ei tee. Liian ajattelun lopettaminen ja elämän merkityksen etsimättömyys sen sijaan tekee. Pulinat pois. Elämä on.

 

["Emmuli"]

Ihan varmasti otetaan tosissaan lääkärissä. Jos ei oteta niin menet toiselle lääkärille. Jos aikaa erosta on kulunut jo yli vuosi ja fiilikset ovat noin synkät, eivät ne siitä itsekseen parane.

 

[J-Annika]

Sun pitää vaan löytää se kipinä herätä aamulla. Se on vaikeeta ja hankalaa, mutta kokeile vaikka uusia harrastuksia tai käy enemmän kahvilla ystävien kanssa. Ulkona tanssimassa. Kyllä se siitä. Anna itsellesi aikaa surra ja päästä eteenpäin

 

[Keittiönoita]

Minusta vaikuttaa siltä, että sulta puuttuu tavoitteet, suunnitelmat ja unelmat. Siinä vaiheessa, kun ihmisellä on kaikki, mitä hän haluaa, elämä muuttuukin juuri tuollaiseksi. Tuntuu, että tulevaisuudella ei ole enää mitään tarjottavaa ja siten sillä ei ole enää mitään merkitystäkään. Ihan normaalia tuo on tietyssä vaiheessa elämää ja ilmenee myös niillä, jotka ovat parisuhteessa.

Olen kokenut itsekin tuon vaiheen, mutta se meni ohi, kun tiedostin asian. Vain itse pystyn oman elämäni unelmat miettimään ja niiden toteutumisen suunnittelemaan ja unelmani toteuttamaan. Mulla on nyt aikuiset lapset ja suunnitelmia vaikka muille jakaa, mutta työssäkäynti on vielä toistaiseksi hidaste kaikkien suunnitelmieni toteuttamiseen.

*muoks* Ja lisään vielä... elämän tarkoitus on eläminen. Ja elämä on aivan liian lyhyt, jotta ehtisi tehdä kaiken, mitä maailmassa on mielenkiintoista tekemistä. Siksi on hyvä edes yrittää tehdä niistä mahdollisimman paljon sen mukaan, mikä itsekutakin kiinnostaa.

 

["vieras"]

Suosittelen keksimään jotain mielekästä tekemistä! Tavoittele jotain, unelmoi, harrasta. Aktivoi itsesi. Lapsilla on harrastuksia ja kavereita, mutta onko sinulla? Ota vaikka tavoitteeksi tutustua uusiin ihmisiin, miehiin ja ole avoin, ehkä niistä voi syntyä pieni romanssi tai jotain, joka piristää tylsää arkea tai ehkä pysyväkin parisuhde.

 

["vieras"]

Jos pohdiskelu ja syvällisyys kiinnostaa, niin voit tutustua eri uskontoihin ja filosofiaan ja pohdiskella elämän tarkoitusta. Harrastaa joogaa ja meditaatiota. Tai sitten vain keskittyä arkisiin askareisiin ja lopettaa turha mietiskely. "Tutkimusten mukaan 40 prosenttia ihmisen onnellisuudesta on hänestä itsestään kiinni"

http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/treenaa-itsesi-onnelliseksi

 

["vieras"]

No itselläni saman "elämästä puuttuu suunta" -fiiliksen poisti se kun löysin uuden kivan kumppanin. En tajua miksi sanot, että et halua löytää uutta kumppania, vaikka selvästi nautit yli kaiken siitä kun oli kumppani ja olitte naimisissa. Niin mikset halua uutta mahdollisuutta. EI kantsi jäädä rypemään sellaisessa uhri-asetelmassa kuin miltä toi vähän kuulostaa, että sinä et halunnut erota... ja haluat nyt vaan onnettomana elää lasten kanssa.