Miten te muistatte lastenne kummeja, etenkin jos asuvat kaukana?

[takkuinen ameeba]

Lähetättekö synttärikortteja? Entä muuten? Soittelevatko lapset (isompana) kummeilleen?

Minä sain juuri valmiiksi taas pinon kirjekuoria, joissa on lasten sanelemat kirjeet kummeille (ihan puutaheinää esim. 3v halusi sanella, mutta sanatarkasti kirjoitan). Mukaan sujautettiin lapsen tekemä piirrustus ja muutamia uusimpia kuvia. Sellaiset kummit jotka ovat lähes päivittäin läsnä meidän elämässä ei lähetetä erikseen kirjettä, saavat kuvia ja haleja kun nähdään. Tämän kirjeurakan teen lasten kanssa 2-3 kertaa vuodessa (pienimpien puolesta kirjoitan kokonaan tosin, 2v piirtää sitten kuvia vaan). Lisäksi lapsen nimissä lähtee esim. synttärikortti tai tekstari, isoin 5v soittaa yleensä onnittelupuhelun.

Kummeista myös puhutaan meillä paljon ja lapset ovatkin ottaneet kummit rakkaikseen. Minulle on tärkeää myös, että osaavat arvostaa kummejaan vähän kuin olisivat tätejä ja setiä.

Itselläni on nyt 2 kummilasta ja kolmannen saan viikonloppuna. Pidän kummilapsiini paljon yhteyttä, harmittaa vaan että olemassaolevat asuvat niin kaukana, etten pääse olemaan ihan niin aktiivinen kummi kuin haluaisin. Onneksi tuleva kummipoika asuu lähellä, hänestä tuleekin varmaan ihan kummin sydänkäpynen kun omat lapset on tyttöjä (samoin kummilapset), pääsen hellimään pientä poikaa

Millaisia tapoja teillä on rakentaa siltaa kummien suuntaan? Ammennan mieluusti ideoita teiltä muilta!!

Iloista ystävänpäivää!

 

[Wau]

Oletpa ihana ! Muistat kummeja.
Mulla 6 kummilasta mutta eipä kukaan muistanut kun täytin 40..TÖRKEETÄ ! Kummimuksuja pitää aina olla muistamassa...paksulla lompakolla toiveet toteuttaen..

 

["qwer"]

Samat sanat, nostan hattua kaltaisillesi kummeille Omat kokemukset kummina kun ovat vähemmän mairittelevia. Kirjeisiin ei vastata, paketeista ei tule kiitosta...

 

[takkuinen ameeba]

Oletpa ihana ! Muistat kummeja.
Mulla 6 kummilasta mutta eipä kukaan muistanut kun täytin 40..TÖRKEETÄ ! Kummimuksuja pitää aina olla muistamassa...paksulla lompakolla toiveet toteuttaen..

Juuri tuollaista kammoan, että kummi on vain lahjakone

Ristiäisissä olen antanut aina kummeille pienen lahjan, valokuvakehyksen lapsen kuvalla ja kaiverruksella sekä pitänyt pienen puheen juurikin siitä että ei me kaivata lahjakoneita vaan rakasta ihmistä lapsen rinnalle. Ja nyt vkl kun meidän neljäs kastetaan saavat kummit ihan pienet kirjeet joissa on runo + lapsen nimissä se, että ei odoteta lahjoja vaan aikaa, ajatuksia kummilapselle. Ja kirjeessä lapsi lupaa olla kummin suuntaan aktiivinen, pitää mukana kasvussa. Eihän lapsi sitä isonakaan osaa, jos äitinä en sitä arvostusta heille opeta!

 

[jotenkin]

Tekstareilla ja fb:ssä lähinnä. Ja kuvat muistan laittaa vuosittain. =( Ollaan eroperhe ja yksi kummipariskunta miehen puolen sukua. Ei ole eron jälkeen yhteyksiä ollu. Just laitoin tällä kyseisen kummiparin kummitätille askartelemamme 45v-kortin johon lapsi piirsi ja liitin mukaan myös lapsen kuvan. Edes kiitosta en saanut vastaukseksi. =( Ollaan tehty myös yksi maalaus tälle kummitätille synttärilahjaksi, mikä ollu tarkotus laittaa lapsen mukana menemään sinne kun ovat isänsä kanssa piakkoin heille menossa. Taitaa jäädä laittamatta jos ei kortista ja kuvastakaan osaa kiittää. =(

 

[takkuinen ameeba]

Tekstareilla ja fb:ssä lähinnä. Ja kuvat muistan laittaa vuosittain. =( Ollaan eroperhe ja yksi kummipariskunta miehen puolen sukua. Ei ole eron jälkeen yhteyksiä ollu. Just laitoin tällä kyseisen kummiparin kummitätille askartelemamme 45v-kortin johon lapsi piirsi ja liitin mukaan myös lapsen kuvan. Edes kiitosta en saanut vastaukseksi. =( Ollaan tehty myös yksi maalaus tälle kummitätille synttärilahjaksi, mikä ollu tarkotus laittaa lapsen mukana menemään sinne kun ovat isänsä kanssa piakkoin heille menossa. Taitaa jäädä laittamatta jos ei kortista ja kuvastakaan osaa kiittää. =(

Kurjuus, että erotilanteessa kummius on kärsinyt. Mutta itse kyllä lähettäisin maalauksen vaikkei kiitosta tulisi, onhan lapselle antamisen ilo iso juttu silti. Voihan lapselle selittää silti, että kummi tulee tosi iloiseksi sun hienosta lahjasta, oletpa ihana kummilapsi! Eihän lapsi osaa niin sitä miettiä, onko saanut vastakaikua. Etenkin jos äiti ei asiasta hirveästi murehdi lapsen kuullen! Meillä ainakin antamisen ilo tuntuu olevan melkein isompi kuin saamisen ilo

 

[tämä]

Mä taas kun yritän olla kummitätiini yhteydessä, niin koskaan en saa vastausta. 300 kilsaa välimatkaa ja kyllä mä nyt siä aina käyn kyläilemässä. Mutta turha saada puhelimella yhteyttä Sitten kummisetään en oo saanu ollenkaa yhteyttä 6 vuoteen. Tai no nyt kesällä jollain ihmeen keinolla tavattiin helsingissä. Ja annoin kuvan vahnojen tansseista.. Lupaili että ollaan yhteydessä ja tavataan jne. Kuitenki joulukortin lähetin ja uuden osotteen siinä sivussa niin ei mitään. Rippijuhlissa kävi ihan yhtäkkiä siunaamassa selän takana ja sitten lähti pois.

Oon luvuttanu ite jo yhteydenpidon kannalta. Kun tuntuu että riesaksi oon. Toki Kummitädistä pidän ihan hirveesti ja se taitaa ainut sukulainen olla joka tykkää mun poikaystävästä ja sen kans juttelee pitkiä toveja. Se vain harmittaa kun vois jotain pikasta asiaa olla tai vinkkejä kaipailis niin yhteyttä ei saa eikä soita koskaa takasi..

Taisi ohi mennä, mutta laitoinpa vähä toisesta näkökulmasta asiaa.. 18 v oon..

 

[takkuinen ameeba]

Mä taas kun yritän olla kummitätiini yhteydessä, niin koskaan en saa vastausta. 300 kilsaa välimatkaa ja kyllä mä nyt siä aina käyn kyläilemässä. Mutta turha saada puhelimella yhteyttä Sitten kummisetään en oo saanu ollenkaa yhteyttä 6 vuoteen. Tai no nyt kesällä jollain ihmeen keinolla tavattiin helsingissä. Ja annoin kuvan vahnojen tansseista.. Lupaili että ollaan yhteydessä ja tavataan jne. Kuitenki joulukortin lähetin ja uuden osotteen siinä sivussa niin ei mitään. Rippijuhlissa kävi ihan yhtäkkiä siunaamassa selän takana ja sitten lähti pois.

Oon luvuttanu ite jo yhteydenpidon kannalta. Kun tuntuu että riesaksi oon. Toki Kummitädistä pidän ihan hirveesti ja se taitaa ainut sukulainen olla joka tykkää mun poikaystävästä ja sen kans juttelee pitkiä toveja. Se vain harmittaa kun vois jotain pikasta asiaa olla tai vinkkejä kaipailis niin yhteyttä ei saa eikä soita koskaa takasi..

Taisi ohi mennä, mutta laitoinpa vähä toisesta näkökulmasta asiaa.. 18 v oon..

Kivahan se on kuulla myös kummilapsen toiveita, että osaan itsekin olla kummitätinä se maailman paras Ikävää, että kummin toiminta aiheuttaa sulle pahaa mieltä, etenkin kun olet harvinainen 18v joka haluaakin pitää yhteyttä! Mitä jos juttelisit asiasta kummin kanssa kun seuraavan kerran näet, ihan rohkeasti vaan! Kertoisit, että tykkään susta ja toivoisit, että vähän enemmänkin voisit olla yhteydessä?! Voihan se olla, että kummitäti ei vaan ole hoksannut, että asia olisi sulle tärkeä!

 

[pisto sydämessä]

Hui, kylläpäs takkuameeba on ihana.
Itse en ole moiseen kyennyt, vaikka lähdenkin siitä, että kummius perustuu kummin ja vanhemman suhteelle.
Eli pidän yhteyttä lasteni kummeihin ns. omina ystävinäni. Se on kantanut ja ollut silta kummin ja lapseni välillä. Toisaalta kaikkia kummeja ei kummius välttämättä kauheasti kiinnosta ja suon senkin heille.
Itsekin koen olevani parempi kummi omien ystävieni lapsille kuin mieheni ystävän lapselle.

 

[Sompio]

Mä just tajusin, että en laittanut ystävänpäiväkorttia lapseni kummille :/ Ei asuta kaukana, mutta nähdään tosi harvoin. Lähinnä me käydään niillä, ne meillä 1-2 kertaa vuodessa + synttärit.

Lapsen kummit ei juuri mitään yhteyttä pidä. Mä yritän muistaa kummien synttärit ja joululahja vietiin. Lähetin videon pätkän ekasta hiihdosta. Jotain pientä yritän kun ei lapsi vielä itse pidä mitään yhteyksiä.

Itse muistan kummilapsia jouluna, merkkipäivinä, ystävänpäivänä. Ennen omaa lasta enemmän vietin aikaa heidän kanssaan. Käytiin keilaamassa, olin lapsenvahtina tms. Nyt ei vain yksinkertaisesti jaksa/ehdi/ole aikaa. Kylässä yritän kyllä käydä silloin tällöin, mutta en siis vietä kummilapsen kanssa kaksin aikaa.

 

[takkuinen ameeba]

Hui, kylläpäs takkuameeba on ihana.
Itse en ole moiseen kyennyt, vaikka lähdenkin siitä, että kummius perustuu kummin ja vanhemman suhteelle.
Eli pidän yhteyttä lasteni kummeihin ns. omina ystävinäni. Se on kantanut ja ollut silta kummin ja lapseni välillä. Toisaalta kaikkia kummeja ei kummius välttämättä kauheasti kiinnosta ja suon senkin heille.
Itsekin koen olevani parempi kummi omien ystävieni lapsille kuin mieheni ystävän lapselle.

Juu, kyllähän mulla toki on se omakin suhteeni kummeihin. Erityisesti kun jotkut kummeista on olleet mun parhaita ystäviäni sen +20v, niin luonnostaankin se ystävyys elää omaa elämäänsä. Siksi oikeastaan olen päättänyt nähdä vaivaa, että lapsille syntyy se omakin suhde niihin ihmisiin. Nyt huomaan miten 5v8kk esikoinen jo itsenäisesti on alkanut pyytämään, että saa soittaa kummisedälle jne. Tai tuo piirrustuksen, että lähetä tämä kummitädille. Onhan tämä tietty oma hommansa, kun lapsia on 4, joista pienin vasta ihan vauva (8 viikkoa). Mutta toivon, että ajan kanssa lapset sitten itse hoitavat yhteydet ja minä vaan vähän muistuttelen.

Toki suon myös kummeille tilaa, en painosta ja sanoinkin eilen kun kaukana (500km) päässä asuva kummi kävi pikapikaa (ei ehtinyt kenkiä ottaa pois) että älä sitä aikaa sure, me ollaan kiitollisia jokaisesta minuutista. Ihanalta tuntui, kun kummilapsensa 3v8kk pitkän tauon jälkeen nähdessään (kesällä viimeksi) silti halasi tosi tiukasti kummia ja antoi ison pusun! Uskon, että se onnistui melko ujolta tytöltä siksi, että kummi on pidetty elävästi mielessä välimatkasta huolimatta!

Itse saan kummina huomattavasti vähemmän omilta kummilapsiltani yhteysmielessä, mutta ei sekään minua sureta sillä perheinä pidetään tosiaan yhteyttä silti kovasti! Toisen äiti on minun siskoni, joten siksikin side on ikuinen. Ja toisen äiti on ollut paras ystäväni tosiaan jo niin kauan, että ollaan kuin siskokset. Jokainen suhde on omanlaisensa, tärkeää mun mielestä on vaan se että sellainen on olemassa ettei unohdu kokonaan!