Miten te kotiäidit saatte uusia kavereita?

minä
Itse muutin uudelle paikkakunnalle, kun odotin esikoistani, en oikeastaan tuntenut täältä ketään. Kun lapsi syntyi, kysyin aktiivisesti neuvolasta, olisiko siellä äiti-lapsi tapahtumia. Sitten neuvolasta oli annettu minun yhteystietoni eräälle äidille, joka oli myös kysellyt tapahtumista. Yhdessä aloimme lenkkeilemään ja menimme sitten avoimeen päiväkotiin ja seurakunnan kerhoon alle vuoden ikäisten vauvojen kanssa. Siellä tiellä olen edelleen ja olen saanut sitä kautta pari hyvää kaveria, joiden kanssa olemme paljon yhteydessä ja monta muuta kivaa tuttua, joiden kanssa on kiva tavata silloin tällöin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Itse muutin uudelle paikkakunnalle, kun odotin esikoistani, en oikeastaan tuntenut täältä ketään. Kun lapsi syntyi, kysyin aktiivisesti neuvolasta, olisiko siellä äiti-lapsi tapahtumia. Sitten neuvolasta oli annettu minun yhteystietoni eräälle äidille, joka oli myös kysellyt tapahtumista. Yhdessä aloimme lenkkeilemään ja menimme sitten avoimeen päiväkotiin ja seurakunnan kerhoon alle vuoden ikäisten vauvojen kanssa. Siellä tiellä olen edelleen ja olen saanut sitä kautta pari hyvää kaveria, joiden kanssa olemme paljon yhteydessä ja monta muuta kivaa tuttua, joiden kanssa on kiva tavata silloin tällöin.
Ihana tarina. Missä sä asut, mäkin muutan sinne. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tukka Tötteröllä:
Minä taas olen ihan toista luokkaa kun muut äidit, että harvat minua ymmärtäisivät/jaksisivat. Onhan mulla jo ikää 22vee, mutta olen kuin pahainen teinityttö välillä. Ystävien kesken ihan omia inside läppiä, joista moni ei varmasti voi kuvitellakkaan. Siksipä mulla varmaan tää haaste löytää samanluontoisia kuin itse olen. Harmi sinänsä, mutta minkäs teet. :ashamed:
Voi kuule kun et oo ainoo. Ikää on kohta 25 ja välillä tuntuu siltä että sitä olis just ja just 16. Mäkin oon just semmonen joka ei välitä mitä suustaan päästää, en toki loukkaa ketään, mutta jutut on aikas hölmöjä joskus. Kaikki mun äitikaverit on niin aikuisia, vaikka on ihan saman ikäsiä, ja mua välillä hävettää tää mun pieni teiniys vielä. En tosin oo niin teini ettenkö kunnon äiti ole. :)
 
Täällä sama homma :whistle: Ikää tosin vasta 19, mutta eipä taida helpottaa sekään että näytän ihan 15-vuotiaalta. Puheliasta sorttia en oo ja asutaan täällä mistä lähimmälle s-marketillekkin on 10km matkaa. :D Kotona meillä menee päivät suurimmaks osaks pojan kanssa, mitä nyt sisko ja sen lapset käy sillon tällön kylässä niin näkee poikakin muita lapsia.
 
minä
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Itse muutin uudelle paikkakunnalle, kun odotin esikoistani, en oikeastaan tuntenut täältä ketään. Kun lapsi syntyi, kysyin aktiivisesti neuvolasta, olisiko siellä äiti-lapsi tapahtumia. Sitten neuvolasta oli annettu minun yhteystietoni eräälle äidille, joka oli myös kysellyt tapahtumista. Yhdessä aloimme lenkkeilemään ja menimme sitten avoimeen päiväkotiin ja seurakunnan kerhoon alle vuoden ikäisten vauvojen kanssa. Siellä tiellä olen edelleen ja olen saanut sitä kautta pari hyvää kaveria, joiden kanssa olemme paljon yhteydessä ja monta muuta kivaa tuttua, joiden kanssa on kiva tavata silloin tällöin.
Ihana tarina. Missä sä asut, mäkin muutan sinne. :D
En usko, että paikkakunnalla on niin paljoa merkitystä, mutta Oulun läänistä.
Lähinnä tuo, että sain yhden kaverin, niin oli kiva mennä kerhoihin yhdessä. Yksin siellä voi katsoa, että muilla on jo seuraa, niin ei viitsi mennä juttelemaan. Kun on jo kaveri mukana, niin siinä ne jutut kietoutuu yhteen, ja pian huomaa, että on paljon yhteistä monenkin ihmisen kanssa. Mutta nyt kyllä itse yritän joka kerta mennä juttusille uusien äitien kanssa, joilla ei ole kaveria mukana, koska itse ujona tiedän, miten vaikeaa se uusien kaverisuhteiden luominen voi olla.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Itse muutin uudelle paikkakunnalle, kun odotin esikoistani, en oikeastaan tuntenut täältä ketään. Kun lapsi syntyi, kysyin aktiivisesti neuvolasta, olisiko siellä äiti-lapsi tapahtumia. Sitten neuvolasta oli annettu minun yhteystietoni eräälle äidille, joka oli myös kysellyt tapahtumista. Yhdessä aloimme lenkkeilemään ja menimme sitten avoimeen päiväkotiin ja seurakunnan kerhoon alle vuoden ikäisten vauvojen kanssa. Siellä tiellä olen edelleen ja olen saanut sitä kautta pari hyvää kaveria, joiden kanssa olemme paljon yhteydessä ja monta muuta kivaa tuttua, joiden kanssa on kiva tavata silloin tällöin.
Ihana tarina. Missä sä asut, mäkin muutan sinne. :D
En usko, että paikkakunnalla on niin paljoa merkitystä, mutta Oulun läänistä.
Lähinnä tuo, että sain yhden kaverin, niin oli kiva mennä kerhoihin yhdessä. Yksin siellä voi katsoa, että muilla on jo seuraa, niin ei viitsi mennä juttelemaan. Kun on jo kaveri mukana, niin siinä ne jutut kietoutuu yhteen, ja pian huomaa, että on paljon yhteistä monenkin ihmisen kanssa. Mutta nyt kyllä itse yritän joka kerta mennä juttusille uusien äitien kanssa, joilla ei ole kaveria mukana, koska itse ujona tiedän, miten vaikeaa se uusien kaverisuhteiden luominen voi olla.
Oulun lääniinkin mahtuu monta kuntaa ja kuppikuntaa kanssa;)
 
salli mun kysyä
Ei herran jestas! Miten te voitte olla äitejä ja noin lapsellisia?

Yksinään oon minäkin jokaiseen kerhoon mennyt niinkuin kaikki minun siellä tapaamani muutkin (jyvsäkylässä ja kuopiossa, että ei oo mitään pieniä paikkakuntia kumpikaan). Voihan sitä uskotella itselleen että kaiki kattoo pahasti ja ei puhu sulle ja kaikilla on jo elämä täys ja ikäeroa liikaa jnejne. Kyllä mulla on paljon tuttuja kerhosta käsin ikähaarukka 20-40 luokkaa. ystäviksi en niitä kutsu koska ystävät mulle on jotain enemmän ja sen saavuttaa vasta vuosien kuluessa, mutta paljon seuraa heistä on ja samalla aaltopituudella ollaan monenkin kanssa.

Luulisi että tän ketjun vastauksen on eppuluokkalaisten kirjoittamia, mutta miten aikuiset ihmiset voi ajatella noin? Mitä järkeä ylipäänsä mennä johonkin kerhoon jos sinne mennään jonkun toisen kanssa? Eikös sitten voi ihan juoruilla kahdestaankin yhtälailla?

Kaikkien kanssa ei oo samalla aaltopituudella, mutta mitä sen väliä aina on kuinka samalla ollaan. Kivempi se aina seurassa on viettää aikaa kuin maleksia neljän seinän sisällä yksinään. Kranttuilemaan kun rupeaa niin saa vain itseään syyttää yksinäisyydestä.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja salli mun kysyä:
Ei herran jestas! Miten te voitte olla äitejä ja noin lapsellisia?

Yksinään oon minäkin jokaiseen kerhoon mennyt niinkuin kaikki minun siellä tapaamani muutkin (jyvsäkylässä ja kuopiossa, että ei oo mitään pieniä paikkakuntia kumpikaan). Voihan sitä uskotella itselleen että kaiki kattoo pahasti ja ei puhu sulle ja kaikilla on jo elämä täys ja ikäeroa liikaa jnejne. Kyllä mulla on paljon tuttuja kerhosta käsin ikähaarukka 20-40 luokkaa. ystäviksi en niitä kutsu koska ystävät mulle on jotain enemmän ja sen saavuttaa vasta vuosien kuluessa, mutta paljon seuraa heistä on ja samalla aaltopituudella ollaan monenkin kanssa.

Luulisi että tän ketjun vastauksen on eppuluokkalaisten kirjoittamia, mutta miten aikuiset ihmiset voi ajatella noin? Mitä järkeä ylipäänsä mennä johonkin kerhoon jos sinne mennään jonkun toisen kanssa? Eikös sitten voi ihan juoruilla kahdestaankin yhtälailla?

Kaikkien kanssa ei oo samalla aaltopituudella, mutta mitä sen väliä aina on kuinka samalla ollaan. Kivempi se aina seurassa on viettää aikaa kuin maleksia neljän seinän sisällä yksinään. Kranttuilemaan kun rupeaa niin saa vain itseään syyttää yksinäisyydestä.
Kaupungissa on tarjontaa maaseutua enemmän ja jos ei ole kavereita mitä valita ja tosiaan ei henkilökemiat kohtaa, niin kyllä se kuule todella vaikeaa on kavereita saada.
 
fanny
Alkuperäinen kirjoittaja timpe:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja timpe:
Alkuperäinen kirjoittaja Alaston lohikäärme:
Alkuperäinen kirjoittaja sanna:
[quote="Alaston lohikäärme]No mulla on "vasta" 34 syksyllä. Mä asun tässä kiviaikaisen kirkon kupeessa, naapurikaupungissa.
Mäkin olin vielä viisi vuotta sitten samalta paikkakunnalta :) Sitten muutettiin Poriin.
Eli sä oot seiskakolmonen? Ootko käyny yläasteen täällä?

voi naapurikaupunkilaiset! ootte niin koooovin vanhoja :D!
Mitä väliä?

eipä muuta, kun lähinnä ajattelin et jos jonkunlainen tapaaminen syntyy niin jännittäisin aikalailla![/quote]

täällä porista yksinäinen 21v kotiäiti! seuraa, anyone?
 
yrittänyt
Alkuperäinen kirjoittaja höpsis;19714992:
Taitaa olla itsessä vikaa. Ei ihmisillä ole täyttä ja harvalla liikaa kavereita, ihmisillä on vaan tapana puhua niin että kuulostaisi kuinka elämä on kiireistä, sosiaalista, mahtavaa ja hienoa. Itse oon ainakin mennyt useampaan kerhoon ja ihan yksinäni, ketään en ole aiemmin tuntenut. Puhelias en ole vaan ujo, mutta kyllä nyt itsestä saa aina puserrettua ne peruskysymykset, kuinka vanhoja sun lapset on ja mitkä niiden nimet jnejne. Jos ei pienten lasten kanssa onnistu tutustumaan niin kuinkas sitten, sillon on sentään puheenaiheet valmiina alkuun vaikkei muuten niin ne puheenaiheet kiinnostaskaan.

Sitä pitää vaan laittaa itsensä likoon ja ensinnäkin käydä kerhossa useampi kerta peräkkäin. Yhden kerran pohjalta on turha sanoa mitään. Lisäksi sitten kun vähän tietää niin pitää uskaltaa kysyä että tuutko vaikka kahville meille joku päivä.
Mulla on useita tuttavia, juuri niitä joihin on tutustuttu leikkipuistoissa ja perhekerhossa tai netissä. Juttu luistaa kyllä niissä paikoissa mutta sitten jos olen ehdottanut kahvitteluja tai kyläilyjä niin koskaan ei ole kukaan lopulta kiinnostunut. Olenkin suosiolla tyytynyt näihin leikkikenttäkeskusteluihin. Sen kaverillisempaa seuraa tuskin näistä ihmisistä koskaan saan.
 
Olen n. 1,5 v sitten Poriin työn perässä muuttanut 30-v. nainen, ja nyt vietän päiväni 2,5 kk ikäisen tyttövauvani kanssa (joka nukkuu paljon ja on helppo lapsi muutenkin).

Asun Keski-Porissa keskustan tuntumassa, mutta autoa ei ole käytössä. Kaipaisin vaunuttelu- ja kahvitteluseuraa joko täällä Isosannan/Pormestarinluodon/Keskustan/Ruosniemen alueella. Keskustaan on helppo tulla, laitamien ostoskeskuksiin ei.

Jos kiinnostaa, laita viestiä elinaramo@gmail.com
 

Yhteistyössä