Miten te kotiäidit saatte uusia kavereita?

Vaikeeta se on. Tosin nyt olen töissä, mutta kavereita kaipaisin.

 

Ja muutenkin tuntuu, vaikka tälläkin alueella on lapsiperheitä. Niin tuntuu, että muut mammat on vanhempia ku mie. Niin ei ossaa niin kaveria olla niiden kanssa.

 

Kyllä minä sain juuri noista srk-kerhoista ja avoimesta päiväkodista, muuten olisin ollut aivan kummajainen uudella paikkakunnalla. Näiltä ajoilta jäi kaksi erittäin hyvää ystävää ja yksi hyvä ystävä (jonka kanssa ollaan harvemmin yhteyksissä). Toivon, että löydät ajan mittaan kivoja kavereita!

 

En mitenkään!

Peesi täältäkin, vaikkei kyllä naurata.

 

Onhan se hankalaa... mekin muutettiin uudelle alueelle muutama kuukausi sit ja välillä melkein tippa linssissä, kun tuntuu, että ei ole tällä alueella ketään.. puistoon, kerhoon ym. kun menee, niin kaikilla on jo omat piirit ja jutut. Arkikavereita itsekkin kaipailen..

No missä sä oot? Et kuulosta siltä, et olisit mua lähellä. kun täällä ei oo edes noita puistoja kauheesti.

En ole Porin lähellä, vaan Tampereen naapurikunnassa

 

kirkkonummella asutaan nykyisin, muutettiin espoosta vauvan synnyttyä

 

Tosi on,että usein kerhoissa äidit on kaveredensa kanssa ja heillä on niin paljon yhteistä juttua,että uutta äitiä ei kyllä haluta huomioida tai ottaa mukaan porukkaan.

Minä olen muuttanut pienten lasten kanssa pariinki kertaan ja aina saanu ystäviä sekä päässy juttuihin mukaan se kysyy vaan omaa aktiivisuutta. Oon itse aika puhelias tyyppi.
Tosin yhdessä kerhossa lakkasin käymästä kun siellä juttelivat vaan omille kavereille, jos jotaki kysy niin ystävällisesti vastattii mut juttu ei ikinä jatkunu eikä mulle kukaan puhunu jos en itse kyselly ja sitteki tuli vähän ulkopuolinen olo. No siellä ei ollu pakko käydä.
Mut pääsääntöisesti olen päässy aina juttuihin mukaan. Ihmiset tykkää puhua itsestään ja lapsistaan sillee pääsee jutun alkuun kun kysäisee jotaki sopivaa toisen lapsista tai näin

 

Onhan se hankalaa... mekin muutettiin uudelle alueelle muutama kuukausi sit ja välillä melkein tippa linssissä, kun tuntuu, että ei ole tällä alueella ketään.. puistoon, kerhoon ym. kun menee, niin kaikilla on jo omat piirit ja jutut. Arkikavereita itsekkin kaipailen..

No missä sä oot? Et kuulosta siltä, et olisit mua lähellä. kun täällä ei oo edes noita puistoja kauheesti.

En ole Porin lähellä, vaan Tampereen naapurikunnassa

Ootkos Nokialta? Luurissa oon just Nokialaisen kotiäidin kanssa joka myös haluaa päiväkahviseuraa:

 

Taitaa olla itsessä vikaa. Ei ihmisillä ole täyttä ja harvalla liikaa kavereita, ihmisillä on vaan tapana puhua niin että kuulostaisi kuinka elämä on kiireistä, sosiaalista, mahtavaa ja hienoa. Itse oon ainakin mennyt useampaan kerhoon ja ihan yksinäni, ketään en ole aiemmin tuntenut. Puhelias en ole vaan ujo, mutta kyllä nyt itsestä saa aina puserrettua ne peruskysymykset, kuinka vanhoja sun lapset on ja mitkä niiden nimet jnejne. Jos ei pienten lasten kanssa onnistu tutustumaan niin kuinkas sitten, sillon on sentään puheenaiheet valmiina alkuun vaikkei muuten niin ne puheenaiheet kiinnostaskaan.

Sitä pitää vaan laittaa itsensä likoon ja ensinnäkin käydä kerhossa useampi kerta peräkkäin. Yhden kerran pohjalta on turha sanoa mitään. Lisäksi sitten kun vähän tietää niin pitää uskaltaa kysyä että tuutko vaikka kahville meille joku päivä.

Aina täällä syytetään kerhoja sisäänlämpiävyydestä. Kumma kun meidänkin kerhoa olen kuullut siitä syytettävän mutta kyllä siellä vaan porukka on tän vuoden aikana vaihtunut suurelta osin koska moni vaan lähtee takas töihin ja joka kuukausi tulee uusia ihmisiä mukaan, joten miten se voisi olla piiriytynyttä?!

 

Ja muutenkin tuntuu, vaikka tälläkin alueella on lapsiperheitä. Niin tuntuu, että muut mammat on vanhempia ku mie. Niin ei ossaa niin kaveria olla niiden kanssa.

Ikähän on vain numeroita! Itse olin 29v. kun esikoinen syntyi, eli kerhoissa oli ihmisiä molemmin puolin. Sain hyviä ystäviä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä nykyäänkin ( 10v. sitten) eli ystäväni ovat +-10v. omasta iästäni ja meillä on kivaa yhdessä.

 

Ja ongelma on sekin että vaikka tutustuisikin joihinkin ihmisiin, niin silti ei välttämättä synkkaa. :snotty: Tai, kyllähän jokainen ihan niitä näitä juttelee kenen kanssa vaan. Mutta kyllä sen aika pian huomaa, että jääkö se vain pintapuoliseksi tuttavuudeksi, vai syventyykö tuttavuus kaveruudeksi, tai jopa ystävyydeksi. Kun ainakin mä kaipaan siihen arkielämään ystävää jonka kanssa puhua syntyjä syviä.

 

No laitetaan samalla "deittipalsta" tähän (jos se ei ole säännöissä kiellettyä) Eli itse olen kuopiosta. Vaikka empä oo pahemmin kuopiolaisia täältä bongannut. Toisella palstalla kaikki asui väärällä puolella kuopiota. Ja kun ei oo autoo niin ei sinne asti viitsi...

 

Ja muutenkin tuntuu, vaikka tälläkin alueella on lapsiperheitä. Niin tuntuu, että muut mammat on vanhempia ku mie. Niin ei ossaa niin kaveria olla niiden kanssa.

Musta taas tuntuu että kaikki on nuorempia kuin minä, ja minä olen 27... Mutta tällä alueella on paljon lapsiperheitä ja perhekerho natisee liitoksistaan. En usko, että mahdutaan sinne. Enkä uskalla muutenkaan vielä mennä.

 

Mie olen saanu perhekerhosta ja olenpa tutustunut tuossa lähipuistossakin uusiin tyyppeihin. Enkä ole edes mitenkään ylisosiaalinen tyyppi.

 

Jaa, minusta tässä elämänvaiheessa on ollut todella helppo saada uusia ystäviä. Ikinä minulla ole ollut näin montaa ystävää. Aiemmin olen ollut hyvinkin yksinäinen.

Puistossa kun käy päivittäin, niin siellä kivasti pikkuhiljaa tutustuu suureen joukkoon ihmisiä. Samoin tutustuu hyvin naapureihin, jotka samassa elämäntilanteessa. Kerhossa onkin sitten jo niin paljon puistotuttuja, ettei siellä oikeastaan ihan uusiin ole tullut tutustuttua.

Asiaa tietysti helpottaa, että asumme uudehkolla alueella, jossa paljon samassa elämänvaiheessa olvaa väkeä.

 

omat ystävät entuudestaan mutta ei muuten. olen reilun vuoden asunut täällä ja en ole YHTÄÄN kaveria saanut :/ johtunee kyllä itsestä. ja muut mammat jota on näkynyt leikkipuistossa on reilusti vanhempia niin tuskin niillä kiinnostaa alkaa juttelemaan tai edes kuuntelemaan minua. ajattelevat varmasti mun olevan vielä jollain teini tasolla vaikka ihan aikuisten juttuja osaan jutella vaikka nuori olenkin.
olen jo 3vuotta ollut kotiäiti niin ei edes opiskelujen kautta tule tuttuja. no joo yhden naapurin kanssa aina moikkaamme, siinä se huhhuh, aikas köyhä elämä mulla...

 

Onhan se hankalaa... mekin muutettiin uudelle alueelle muutama kuukausi sit ja välillä melkein tippa linssissä, kun tuntuu, että ei ole tällä alueella ketään.. puistoon, kerhoon ym. kun menee, niin kaikilla on jo omat piirit ja jutut. Arkikavereita itsekkin kaipailen..

No missä sä oot? Et kuulosta siltä, et olisit mua lähellä. kun täällä ei oo edes noita puistoja kauheesti.

En ole Porin lähellä, vaan Tampereen naapurikunnassa

Ootkos Nokialta? Luurissa oon just Nokialaisen kotiäidin kanssa joka myös haluaa päiväkahviseuraa:

Kangasalta

 

Ja muutenkin tuntuu, vaikka tälläkin alueella on lapsiperheitä. Niin tuntuu, että muut mammat on vanhempia ku mie. Niin ei ossaa niin kaveria olla niiden kanssa.

Ikähän on vain numeroita! Itse olin 29v. kun esikoinen syntyi, eli kerhoissa oli ihmisiä molemmin puolin. Sain hyviä ystäviä joiden kanssa olen päivittäin tekemisissä nykyäänkin ( 10v. sitten) eli ystäväni ovat +-10v. omasta iästäni ja meillä on kivaa yhdessä.

Ehkä oon sitten vaan liian arka ottamaan yhteyttä vanhempiin. Tuntuu vaan, ettei kemiat kohtaa. Vaikka mistä sitä tietäisi ennenkuin tutustuu.

Kaikki vaan tuntuu niin "täydellisiltä" äideiltä ulkoa päin.

 

ihan vauvaikäisen kanssa ei viitsi puistonlaidalle mennä seiskolemaan.. ja tää on muutenkin niin paska kaupunki !

 

No laitetaan samalla "deittipalsta" tähän (jos se ei ole säännöissä kiellettyä) Eli itse olen kuopiosta. Vaikka empä oo pahemmin kuopiolaisia täältä bongannut. Toisella palstalla kaikki asui väärällä puolella kuopiota. Ja kun ei oo autoo niin ei sinne asti viitsi...

no mie olen rovaniemeltä

 

.

Puistossa kun käy päivittäin, niin siellä kivasti pikkuhiljaa tutustuu suureen joukkoon ihmisiä. Samoin tutustuu hyvin naapureihin, jotka samassa elämäntilanteessa. Kerhossa onkin sitten jo niin paljon puistotuttuja, ettei siellä oikeastaan ihan uusiin ole tullut tutustuttua.

.

Mä tunnen kaikki mun naapurit täällä, mut iso osa on yli viiskymppisiä. Puistoja täällä on aika harvassa, lähin taitaa olla noin viiden kilsan päässä.

 

Perhekerhosta, leikkipuistoista, naapuruston lasten vanhemmista ulkoillessa. Olen kyllä nykyisin melkoisen puhelias, alkuun jännitin uusien ihmisten tapaamista, mutta oon huomannut, että perus small talkia voi yleensä puhua kenen kanssa vaan. Vähän tutumpien kanssa voi sitten sopia puistotreffejä ja tosi hyviä tyyppejä pyytää käymään meilläkin leikkimässä.

 

omat ystävät entuudestaan mutta ei muuten. olen reilun vuoden asunut täällä ja en ole YHTÄÄN kaveria saanut :/ johtunee kyllä itsestä. ja muut mammat jota on näkynyt leikkipuistossa on reilusti vanhempia niin tuskin niillä kiinnostaa alkaa juttelemaan tai edes kuuntelemaan minua. ajattelevat varmasti mun olevan vielä jollain teini tasolla vaikka ihan aikuisten juttuja osaan jutella vaikka nuori olenkin.
olen jo 3vuotta ollut kotiäiti niin ei edes opiskelujen kautta tule tuttuja. no joo yhden naapurin kanssa aina moikkaamme, siinä se huhhuh, aikas köyhä elämä mulla...

Jaa-a. Minä taas tunnen itseni ikälopuksi niiden nuorien, tyylikkäästi pukeutuneiden äitien vierellä. Tuulipuku päälle, niin ehkä uskallan sullekin jutella Että ehkä sitä pelkoa ja epäluuloa on puolin toisin.

 

ihan vauvaikäisen kanssa ei viitsi puistonlaidalle mennä seiskolemaan.. ja tää on muutenkin niin paska kaupunki !

sepäs, meilläkin vauva uinuu ulkoiluhetket onnellisena vaunuissa ja tuntuisi tosi tyhmälle mennä pyörimään alueen hiekkalaatikoille. pihapiirissä asuvilla on jo isommat lapset, useimmat hoidossakin.

 

Hämeenlinna!