Miten tätä jaksaa!

[titiy]

Vauva ollut jo 2kk keskolassa eikä loppua näy. Luultavasti vielä pitkään siellä. Vieläkin tarvitsee lisähappea ja hänellä krooninen keuhkosairaus--> sairastaa luultavasti astmaa isompana. Ei osaa kunnolla niellä, voi olla kyse aivovammasta tai voi oppia syömään, aika näyttää.
Ja sitten kun saakin joskus kotiin, voi olla että happiviiksien kanssa ja jopa "mahanapin" kanssa. ruoka menee siis sitä kautta. Ensimmänen vuosi tulee olemaan räkäisten ihmisten, tautien "karttamista", sairaalassa ravaamista jne.
Ja minä ääliö kn kuvittelin että vauva hoidetaan sairaalassa ja pääsee kotiin terveenä. Olenpa tyhmä.
Milloin saa vihdoin elää "normaalia"elämää?!? Vaikka tämä taitaa olla sitä, näissä puitteissa tosin. Olen niin väsynyt tähän.. :'(

 

[vieras]

kannattaa hakea vertaistukea, varmasti sairaalasta osaavat neuvoa keskosten vanhempien vertaistukeen.

 

[zalla]

jaksamisia.. :hug:

 

[voimahali]

Itse 2,5kk sairaalassa rampanneena suosittelenkin "unohtamaan" vauvan kotona.
Ei se asia siitä miksikään muutu murehtimalla.
Rankkaa on sen tiedän, kovasti jaksamisia ja muista puhua, puhua ja puhua.
Se auttoi ainakin minulla.

 

[Rudebox]

Voi sinua :-(. Onnea kuitenkin pienestä vauvasta! Pikkuhiljaa kaikki kääntyy parhaaksi, usko pois. Haleja sinne teille.

 

[titiy]

Olen yrittänyt unohtaa. Onhan se niin vähän helpompaa välillä. Ja sairaalasta ei osata muuta kun tyrkyttää joka väliin terapiaa. ja samaa jauhaa, "päivä päivältä" "tarvitaan aikaa" jne. en jaksa kuunnella sitä samaa enää!!

 

[titiy]

Onko mitään nettisivuja jossa olis vertaistukea?

 

[titiy]

Niin ja mä haluaisin vielä lisää lapsia, mutta en taida enää uskaltaa. En kestäisi enää roista kertaa tällaista. Sanoin jo miehellekkin että jos joskus vielä puhun lapsista, muistuttaa tästä painajaisesta mitä tämä ollut. *huoh* Miksi elämän pitää näin heitellä..