V
väsähtänyt
Vieras
Ensin yritän nukuttaa hänet vanhaan malliin viereeni, mutta vaavi onkin alkanut myllertämään syömisen jälkeen, että laitan hänet omaan pinnikseen.
Noh' siellä hän tietysti aloittaa kovaäänisen parkumisensa, mutta hiljakseen rauhoittuu, kun silittelen häntä mahasta tai selästä, jos hän on kääntynyt kyljelleen. Lopulta sitten kumminkin simahtaa. Uni ei kuitenkaan vaikuta tasaiselta, vaan vähän väliä käsi tai jalka heiluu tai vauva parahtelee pieneen itkuun - rauhoittuen kuitenkin silitykseen. Kunnes sitten vähän parempaan uneen pääsee.
Paitsi tuota herkkua ei kestä kuin sen 20 - 30 min. Sitten alkaa semmoinen itkukonsertto hänellä, että ei rauhoitu - ei sitten millään. Usein sitten annan periksi ja nostan hänet takaisin viereen missä hän nukkuu yönsä.
Tosin selkeästi huomaan, että joka toinen yö hän nukkuu ihan asiallisesti ja rauhallisesti koko yön, mutta joka toinen yö menee ihme mylläystä pitäessä + vähän väliä evästäessä, mistä seuraa se, että olotila on itsellä aamulla, kuin zombiella.
Eli selkeästi koen, että parempi olisi, kun vaavi, että minä nukkuisimme omissa sängyissämme. Mutta en kyllä ymmärrä millä sen teen. Kun tulee siis tuo kovempi itkukonsertto, en saa enää häntä uudestaan rauhoittumaan ja unille.
( Vaikka en haluaisi eikä olisi sydäntä häntä huudattaa, niin välillä on alkanut sekin vaihto houkuttelemaan. Että itse lähtisin huoneesta pois ja vaavi huutakoon kunnes nukkuu. Mutta en tiedä tekeekö tuo hallaa kiintymyssuhteelle?? )
Noh' siellä hän tietysti aloittaa kovaäänisen parkumisensa, mutta hiljakseen rauhoittuu, kun silittelen häntä mahasta tai selästä, jos hän on kääntynyt kyljelleen. Lopulta sitten kumminkin simahtaa. Uni ei kuitenkaan vaikuta tasaiselta, vaan vähän väliä käsi tai jalka heiluu tai vauva parahtelee pieneen itkuun - rauhoittuen kuitenkin silitykseen. Kunnes sitten vähän parempaan uneen pääsee.
Paitsi tuota herkkua ei kestä kuin sen 20 - 30 min. Sitten alkaa semmoinen itkukonsertto hänellä, että ei rauhoitu - ei sitten millään. Usein sitten annan periksi ja nostan hänet takaisin viereen missä hän nukkuu yönsä.
Tosin selkeästi huomaan, että joka toinen yö hän nukkuu ihan asiallisesti ja rauhallisesti koko yön, mutta joka toinen yö menee ihme mylläystä pitäessä + vähän väliä evästäessä, mistä seuraa se, että olotila on itsellä aamulla, kuin zombiella.
Eli selkeästi koen, että parempi olisi, kun vaavi, että minä nukkuisimme omissa sängyissämme. Mutta en kyllä ymmärrä millä sen teen. Kun tulee siis tuo kovempi itkukonsertto, en saa enää häntä uudestaan rauhoittumaan ja unille.
( Vaikka en haluaisi eikä olisi sydäntä häntä huudattaa, niin välillä on alkanut sekin vaihto houkuttelemaan. Että itse lähtisin huoneesta pois ja vaavi huutakoon kunnes nukkuu. Mutta en tiedä tekeekö tuo hallaa kiintymyssuhteelle?? )