miten tästä selviää?

[lohduton]

Eilen sain tietää, että vauva oli kuollut rv.8+2, 11. raskausviikolla alkoi supistelut ja vuoto. Koko raskaus oli erikoinen, ei juuri mitään oireita, mutta koska kävin kahdeksannella rv:llä ultrassa, tiesin, että siellä oli ollut vauva ja syke. En osannut yhtään varautua keskenmenoon, ei sitä vain ajattele...
Koko elämänsä oli ehtinyt jo suunnitella lapsen mukaan ja ehdimme jo kertoa meidän esikoisellekin asiasta. Eilen se sitten tuli kuuntelemaan äitin masua, kuinka vauva siellä juttelee...ja sitten kerroin, että vauva olikin nyt mennyt pois...
Ehkä tämän jonain päivänä ymmärtää ja kestää, mutta just nyt tuntuu vain pahalta. Ja tänään aloitan vasta lääkkeellisen abortion, jota jatketaan torstaina. Mielessäni heitän hyvästit pikku hippuselle, joka tulee kuitenkin jäämään sydämiimme.

 

[juliuksenäitiharmaan]

voi :hug: sinulle. tiedän todellakin tunteen. itse olen saanut kaksi km perä jälkeen :'( toisella kerralla ehdin käydä ultrassa monesti ja jokaisessa syke molemmilta löytyi. kaksoset silloin porskuttelivat masussa. seuraavassa ultraas van ei näkynytkään kummallakaan pienellä enää sykettä. koko vastasi viikkoja. miten sitä pettyy ja suree kun tosissaan kaikki valmistelut päässä jo vauvaa varten. vaatteet ajattelin säilyttää näistä mitä olin ostellut. tulin raskaaksi 2 kk km jälkeen. vaan menipä taas kesekn. nyt lähti 3. kierto viimeisimmästä km:sta ja voin sanoa että miten tästä katkeruudesta, pelosta uutta raskautta kohtaa, stressistä vauva-haaveissa., kateudesta odottavia, ikävästä pieniä ja surusta menetyksiin selviää? minulla kaikki nämä vielä todella pinnassa mutta silti haluan vauvan pian. kaikki ystävät vierellä odottavat. ja ihan oikeasti! tuntuu niin väärältä että näistäkin moni odottaa "vahinko" lasta. ehkä meillekkin joskus vielä. pakko suunnata kaikki hellyydet ja rakkauden osoitukset jo nyt tähän pikku perheeseeni. kyllä se haikara vielä meidänkin ovelle lentää. :hug: :flower: :heart:

 

[ammi]

Itselläni kävi aivan samoin samoilla viikoilla viime keväänä. Olo oli kovin surullista, mutta ajattelin luonnon tietävän parhaimpansa tapansa. Myös yksi aikaisempi varhaisempi keskenmeno takana. Lääkkeillä tehtiin keväällä sitten "synnytys" kotioloissa, mutta aika kipeä olin, joten pyydä voimakas kipulääke.
Olisi pitänyt odottaa yhdet kuukautiset, mutta enhän malttanut...
Ja siitä on ihana seuraus 5 vk nyt vieressäni. !!!!
Isosisaruksille ei onneksi keväällä kerrottu, ja nytkin vasta 13 rvk.lla.
Eli positiivista on se, että on tullut raskaaksi, joten hyvin todennäköisesti se kohta puolin tärppää!
:heart:

 

[lohduton]

Kiitos tuesta!

On ihanaa kuulla, että tästä voi selvitä ja vielä joskus saada toisen pikkuisen syliin. Tänään mieli tuntuu jo hieman paremmalta, tosin huominen poliklinikkakäynti pelottaa, mutta eiköhän tästä selvitä. Hyväksyttävähän tämä vain on... Mutta kyllä toivon kovasti, että jonain päivänä meillä vielä on vauva. Onneksi meidän esikoinen on iso syy jaksaa ja tsempata elämässä. Vaikkei toista lasta koskaan tulisi, olen tosi kiitollinen hänestä.