Tytöllä 12v. on ollut eskariajoista lähtien samat kolme ystävää, jotka ovat olleet välillä enemmän ja välillä vähemmän ystäviä. Koko tämän ajan yhdessäoloon on liittynyt jonkinlainen pudotuspeli, kuten tiedätte, aina joku on ollut jengissä ylimääräinen. Nyt muutaman vuoden...noh, ehkä tämän lukuvuoden olen kuunnellut tytön itkuja ja ahdistusta siitä, että juuri hän on nyt pudonnut jengissä pahnan pohjimmaiseksi ja syntipukiksi.
Jostain syystä häntä kuitenkin ruikutetaan takaisin ystäväpiiriin jos hän välillä yrittää pysyä siitä poissa ja olla muidenkin kavereiden kanssa. Tänään nämä 'ystävät' olivat sitten koettaneet kotipsykologin ottein kovistella tytöstäni miksi hän on viime aikoina muuttunut eikä halua olla juurikaan näiden 'bestiksiensä' kanssa (itse olen yrittänyt puhua ja kannustaa tyttöä suuntautumaan muihin ympyröihin), tonkia väkisin jotain 'salattua' tietoa ja spekuloida muuttuneista kotioloista, tökkiä tavalla jota tyttäreni ei koskaan tekisi heille.
Jollain tavalla näitä 'ystäviä' tuntuu häiritsevän, ettei tyttö halua olla heidän kanssaan, mutta muista tytön ystävistä he vain naljailevat tilaisuuden tullen. Ikävintä on, että kaikki tytöt ovat samalla luokalla ja näkevät lähes päivittäin. Tytär ei kuulemma halua suututtaa ketään, mutta onneksi hän on hieman saanut sanottua tytöille vastaan, eikä ole suostunut aivan alimmaksi heittopussiksi...ja se tietysti 'ystäviä' harmittaa.
Puuttuisin mielelläni asiaan, mutta 'ystävien' kiusaaminen on kaiken aikaa ollut äärimmäisen hienovaraista, sellaista pientä ja ja jatkuvaa tökkimistä johon on vaikeaa puuttua kun ei ole itse ollut kuulemassa ja näkemässä. Tytär ei myöskään suostu siihen, että ottaisin näihin 'ystäviin' yhteyttä ja puhuisin suuni puhtaaksi.
Mitä ihmettä mun nyt pitää tehdä?????? En kyllä enää kauaa jaksa katsella vierestäkään. Juuri äsken kehoitin taas kerran tyttöä ottamaan heihin hyvin pitkää etäisyyttä....
Jostain syystä häntä kuitenkin ruikutetaan takaisin ystäväpiiriin jos hän välillä yrittää pysyä siitä poissa ja olla muidenkin kavereiden kanssa. Tänään nämä 'ystävät' olivat sitten koettaneet kotipsykologin ottein kovistella tytöstäni miksi hän on viime aikoina muuttunut eikä halua olla juurikaan näiden 'bestiksiensä' kanssa (itse olen yrittänyt puhua ja kannustaa tyttöä suuntautumaan muihin ympyröihin), tonkia väkisin jotain 'salattua' tietoa ja spekuloida muuttuneista kotioloista, tökkiä tavalla jota tyttäreni ei koskaan tekisi heille.
Jollain tavalla näitä 'ystäviä' tuntuu häiritsevän, ettei tyttö halua olla heidän kanssaan, mutta muista tytön ystävistä he vain naljailevat tilaisuuden tullen. Ikävintä on, että kaikki tytöt ovat samalla luokalla ja näkevät lähes päivittäin. Tytär ei kuulemma halua suututtaa ketään, mutta onneksi hän on hieman saanut sanottua tytöille vastaan, eikä ole suostunut aivan alimmaksi heittopussiksi...ja se tietysti 'ystäviä' harmittaa.
Puuttuisin mielelläni asiaan, mutta 'ystävien' kiusaaminen on kaiken aikaa ollut äärimmäisen hienovaraista, sellaista pientä ja ja jatkuvaa tökkimistä johon on vaikeaa puuttua kun ei ole itse ollut kuulemassa ja näkemässä. Tytär ei myöskään suostu siihen, että ottaisin näihin 'ystäviin' yhteyttä ja puhuisin suuni puhtaaksi.
Mitä ihmettä mun nyt pitää tehdä?????? En kyllä enää kauaa jaksa katsella vierestäkään. Juuri äsken kehoitin taas kerran tyttöä ottamaan heihin hyvin pitkää etäisyyttä....
