Miten tästä selviää...?

kàrsivàllisyyttà eikà àkkipikaisia pààtòksià. jotenkin mulla tuli semmoinen kuva ettà sinà et halua jatkaa ja jo ennen pettàmistà oli jokin asia joka kovasti hiersi. kannattaisi làhteà purkamaan vyyhtià siità. anteeksi, jos olen liian suorasukainen ja voinhan olla vààràssàkin

Et kyllä ole väärässä. Sehän tässä niin naurettavaa onkin, että edellisenä päivänä ennen ku mies tunnusti, juteltiin paljon suhteesta ja siitä kuinka jotain täytyy tehdä. Saatiin asiat "alulle". Sen yhden illan tuntu hyvältä pitkästä aikaa. Seuraavana päivänä romahti.

minusta paras ratkaisu olisi joka tapauksessa jollain tapaa purkaa tuota vyyhtià, tulipa ero tai ei. liian helppoa sanoa eroa ja that's it. kàsittelemàttòmàt asiat jààvàt painamaan mieltà. jos miehesi pytàà sinulta anteeksi eikà vàheàttele asiaa, voi se olla teille pidemmàn pààlle jopa uuden paremman jakson alku. tottakai siinà revitààn sitten auki ensin niità vanhoja haavoja. kaikkea yvàà toivon sinulle!

 

Meillä mies petti ja nyt melkein kolmen vuoden jälkeen alkaa olla sellaiset ajat, ettei tuo pettäminen tule joka riidan yhteydessä esille.
Välillä mietin kuitenkin asiaa ja tulee mieleen, että olen kolme vuotta elämästäni hukannut murehtimiseen.
Välillä olen miettinyt, että olisi pitänyt erota jo silloin kauan sitten, niin tämä kaikki olisi onnellisesti takanapäin. Toisaalta meillä on kaikki muu nyt aikalailla kunnossa ja onhan meillä kokonainen perhe, kun olen jaksanut kaiken sen jälkeen yrittää ja yrittää ja yrittää...

Neljä kuukautta on lyhyt aika, mutta ei se tarkoita, että se tuska yhtäkkiä katoaa!
Se vie aikansa, ennenkuin asiasta pääsee yli. Ja siltikin se kummittelee takaraivossa välillä.

Mieti mikä on sulle tärkeää ja toimi sen mukaan!
Iso halaus ja voimia!

 

tiedän miltä susta tuntuu... itsellä vastaava tilanne meneillään... tai no, mies ei ole tunnustanut pettäneensä... eilisessa aloituksessa puran tätä meidän tilannetta...mies siis on yhtäkkiä alkanut kovin txtailla ja puhelin on maailman salaisin kapistus...

 

Muuttakaa erilleen ja antakaa ajan kulua. Ehkä vielä kykenet antamaan anteeksi vaikket unohtaa voikaan. Me oltiin erossa kaksi vuotta, vuoden jälkeen alettiin tavallaan seurustelemaan uudestaan ja lopulta palattiin saman katon alle.

Unohtaa ei voi, ei... Mutta uusi alku oli parempi kuin se että olisi vain jatkanut vanhassa.