miten tästä eteenpäin

viikko sitten mieheni jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen. yö meni itkien ja puhuen lähinnä minä itkin ja paasasin. mies sai valita mitä tekee jääkö vai lähteekö.

enhän minä voinut häntä noin vain pihalle heittää lapseni isää. ja ei se minun rakkaus mihinkään katoa. nyt tuntuu että rakastan häntä entistä enemmän ja olen valmis tekemään kaikkeni rakkauden eteen(no en ihan).

mies omiensanojen mukaan jätti naisen tekstiviestillä ja kun olen nyt kysellyt niin nainen ei ole yhteyksiä ottanut.säpsähdän jokaisen ouhelun ja tekstiviestin jälkeen.kait se on normaalia.

sen päätin että kyttäämään en ala. sähköpostit saa olla ja puheluerittelyitä en hanki. vaikka se taistelua onkin mun päässäni siis luotan mieheeni ja hänen sanoihin. hän sanoo rakastavani minua ja haluaa olla kanssani. suhteeseen hän ei osannut antaa selitystä miksi näin kävi.

olemme päättäneet jatkaa yhdessä toinen toistaan tukien eteenpäin. puhumme asioista isoista ja pienistä ja minä yritän olla suuttumasta joka asiasta.

miten teillä muilla petetyillä ja pettäjillä? olenko ihan epänormaali kun haluan unohtaa ja jatkaa eteenpäin?
<br><br>

 

Itse petin ja tunnustin pitkän suhteen.

Meni vuosia ennenkuin luottamus hiljalleen palautui (ja tiedä sitten onko vieläkään ennallaan).
Mutta se mitä itse koin sen jälkeen oli avovaimon jatkuva vahtiminen, mitään ei saanut tehdä, ei mennä mihinkään, piti ilmoitella vähän väliä jne.
Oli kuin lasta olisi kaitsettu.

Opin kyllä kerrasta ja vaikka vientiä olisi sen jälkeen ollut, en ole pettänyt enää.

Mutta se jatkuva vahtiminen meinasi murentaa suhteen.
Puhumalla sekin selvitettiin ja uskon että luottamus parani entisestään.

Puhukaa asia heti selväksi ja anna mahdollisuus jos haluat, mutta älä rankaise toista liikoja.
Sillä jos ei ole kiltti mies, voi vielä lähteäkin -ihan itse.

 

ITselläni kovin samanlainen tilanne... Heilun epävarmuuden rajoilla ja mietin jokapäivä onko SE ottanut mieheeni yhteyttä! Kai voin taas luottaa mieheeni, mutta unohtaminen on vain niin sairaan vaikeeta!!!

Koita jaksaa uskoa, sillä ilman riskejä ei rakkaudessa voi pärjätä :heart: Näin ainakin itselleni uskottelen!

 

mulla kävi saman kaltaisessa tilanteessa niin, että mies ja tämä toinen nainen alkoivat olemaan yhdessä uudestaan noin viikko kärähtämisen jälkeen...
kun se selvisi olin aluksi kauhuissani, koska olin jo antanut miehelleni anteeksi suhteen ja kuvitellut että jatkamme normaalisti eteenpäin
siitäkin on jo jotenkin selvitty...
päätimme miehen kanssa erota lopullisesti...
rankinta tässä tekee se, että asumme vielä saman katon alla vaikka ei olla enää pari. kämpän haku on kyllä koko ajan käynnissä...
ja se kun mies puhuu tästä naisesta joka päivä jotain(eli he seurustelevat edelleen).
haluaisin pois tästä tilanteesta! ettei tarvitsisi koko aikaa nähdä miestä...
vieläkin joskus kaipaan hänen läheisyyttään, mutta en millään voisi häneen koskea. mielestäni hän on saastunut :'(
lapsia meillä on kolme...

 

Onko hyvä olo ku on vierissa sooseissa.

Hyvät soosit, erot ja uudet perheet kaikille
yh-henkisille puudeliksille.