Miten tän asian voi ottaa puheeksi jos toinen ei halua edes kuunnella?

Epätoivo parisuhteessa. Epätoivo. Ei mitään puhuttavaa enää. Ei tehdä mitään yhdessä. Ei suunnitella mitään tähän hetkeen eikä tulevaan. Ei mitään, paitsi riitaa kaikista asioista joista edes pari sanaa vaihdetaan. Ja mies ei halua edes puhua mistään ongelmista. Koitan mä ottaa asian puheeksi mihin vuorokauden aikaan vaan niin aina on jotain muuta, tai sit ei vaan kiinnosta. Mä kuulemma vaahtoan turhia. Koitin kirjoittaa kirjeen, laitoin sähköpostia. Kaikki menee roskiin niihin edes sen kummemmin vilkaisematta. Minnekkään en voi lähteä, on lasten koulut ja kerhot ja hoitopaikat. Siis pitääkö mun vaan olla täällä ja odottaa hamaan tappiin että tuo mies edes kuuntelisi mua. Vaikka ei puhukkaan niin ei myöskään kuuntele. Katsoo vaan telkkaa kunnes menee nukkumaan. Sammutin äsken telkan että kuuntele, tää on tärkeetä. Mies avasi telkan ja jatkoi katsomista. Sanoin että mulla on paha olla ja tärkeää asiaa. Sammutin telkan uudestaan. Mies heitti kaukosäätimen seinään ja lähti nukkumaan. Että puhu tässä nyt sitten.

 

pahalta vaikuttaa. oletko miehen mielestä tehnyt väärin häntä kohtaan kun noin protestoi?

 

Et sä yksin voi teidän suhdetta elvyttää, vaikk akuinka haluaisit. Kyllä siihen kaksi tarvitaan..

 

Joko teillä on syysloma pidetty? Ettekö pääsisi pois edes viikonlopuksi jonnekin vaikka sukulaisiin tai vaikka hotelliin lasten kanssa? Pakkohan tuo solmu on saada aukeamaan, jos vaikka teidän hetkellinenkin poissaolo auttaisi miestä huomaamaan tyhjyyden.

 

Miun ex oli täysin samanlainen. Tulkitsin että se oli miehen epäkypsyyttä ja kykenemättömyyttä ottaa vastuuta asioista.
Jokin muukin selitys kyllä kelpaisi...

 

En mä edes tarkoita että pitäs elvyttää suhde, vaan saada joku tolkku asiaan. En mä tiiä onks tää mikä mielenosoituis kun tää on kesänyt jo pidemmän aikaa. elokuussa mies alkoi nukkumaan erillään musta vähän aikaa mutta sittemmin ollaan nukuttu samassa pedissäkin mutta ilman mitään seksiä, ilman halauksia ja suukkoja. mä koitan halata ja suukottaa ja mut aina työnnetään pois. kun sanoin suoraan että sano jos haluut mun menevän ulos tuosta ovesta, niin mä meen. jos sulla on toinen niin sano, mä väistyn. en jaksa tätä, niin siihenkään ei sano mitään muuta kun että ootko vähän tyhmä. syysloma ei oo kun 2 päivää ja hotelliin ei oo varaa. sukulaisiin ei päästä kun en on kaikki niin kaukana ja heillä on lomat eri aikaan. mä en siis voi tehdä mitään.

 

Onkohan miehesi masentunut?

Siunausta Teidän koko perheelle.

 

mä en tiedä masennuksesta enkä mistään kun ei tuo mistään puhu. ja joku lääkäri tai ammattiauttaja tai keskusteluapu on sille kun punainen liina härälle. että se siitä ajatuksesta hakea apua sitä kautta.

 

Auttaisko, jos sinä itse pääsisit jollekulle juttelemaan?

 

kurjalle kuulostaa. Pitäähän tuohon joku tolkku saada, en pystyisi elämään noin.

 

mitä se tähän auttaa? ei varmaan muuta kun että saan paskaa niskaani lisää kun oon mennyt ulkopuolisille levittelemään kodin sisäisiä asioita.

 

Laitoit jo, että olet kirjoittanut miehellesi ja hän tuskin vilkaisi tms.
Entä jos kirjoittaisit kirjeen, johon laittaisit tasan tarkalleen miltä tää kaikki susta tuntuu, niin hyvät kuin huonotkin fiilikset. Kertoisit miehelle kirjeessä myös mitä toivoisit mieheltäsi, miten tahtoisit suhteen jatkuvan yms.
Vie kirje miehellesi ja kerro, että toivot hänen lukevan kirjeen ajatuksen kanssa, mikäli on koskaan tosissaan välittänyt sinusta ja suhteestanne ja pyydät miestä vastaamaan joko kirjallisesti tai suullisesti esim. muutaman päivän päästä.

 

mulla ja mun miehellä on melko sama tilanne.. heinäkuussa pakkasin kimpsut ja kampsut ja muutin muksujen kanssa pois.. sovittiin, ettei erota vaan aletaan selvittää ongelmakohtia todenteolla.. tilanne on edelleen sama vaikka erillään asutaan. mistään ei olla puhuttu vaikka kuinka olen yrittänyt,hän ei kuulema osaa puhua.. ja mä en taas pysty jatkaa suhdetta jos ei saada solmuja auki. Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut, mutta ei suostu lähtee.. olis vaan niin paljon selvitettävää vaikka tuliskin lopullinen ero.

 

Harmi. Tarkoitin tietenkin jotakuta vaitiolovelvollista, mutta voihan sekin tuntua miehestäsi asioiden levittelyltä.

 

kia mä pyysin että se lukis ne kirjeet ja sähköpostit rauhassa, että niissä on mulle tärkeitä asioita ja mietteitä kirjattuna. mun nähden se heitti kirjeet roskiin vilkaisemalla vaan paria ekaa riviä jotka alkoivat jotenkin niin, että kun minusta meidän suhteemme on muuttunut jne. sinne löi roskiin repien, mitään kommentoimatta. Sähköpostit klikkaa avaamatta roskakoriin. Tai niin ne näkyy olevan, outlookin roskissa avaamattomina (meillä molemmilla toimii sp samassa outlookissa).

 

kia mä pyysin että se lukis ne kirjeet ja sähköpostit rauhassa, että niissä on mulle tärkeitä asioita ja mietteitä kirjattuna. mun nähden se heitti kirjeet roskiin vilkaisemalla vaan paria ekaa riviä jotka alkoivat jotenkin niin, että kun minusta meidän suhteemme on muuttunut jne. sinne löi roskiin repien, mitään kommentoimatta. Sähköpostit klikkaa avaamatta roskakoriin. Tai niin ne näkyy olevan, outlookin roskissa avaamattomina (meillä molemmilla toimii sp samassa outlookissa).

Kokeile vielä kerran kirjoittaa ja kerro kuinka tärkeää sinulle olisi saada tietää, missä mennään. Kerro myös se, että mikäli hän ei pidä sinun ajatuksiasi niin tärkeinä, että edes viitsisi lukea ja pohtia asioita, se on merkki siitä, että hän on luovuttanut jo teidän suhteenne.
Anna myös pieni uhkaus, että jollei toista voi ton vertaa arvostaa, että tekis jotain ei-toimivan parisuhteen eteen, olet sinäkin valmis luovuttamaan.

Voi että mulla tekee pahaa sun puolesta.. Kokemuksesta tiedän, miltä tuntuu, kun toiseen ei saa mitään kontaktia...

 

... jätä asia rauhaan joiksikin viikoiksi. Älä ota puheeksi ja koeta itsekin olla märehtimättä. Keksity arjen pyöritykseen, ota joku päivämäärä, tyyliin "joulukuun 7. päivä palaan asiaan". Miehesi kokee varmaan kaiken painostamisena. Aika voisi auttaa, ainakin puhuminen voisi päästä vähän ajan päästä paremiin käyntiin.

 

niinhän mä oon tehnyt. siis elokuusta tai heinäkuusta kun tää alkoi. aloin silloin kysellä ja painostaa ja tiesin sen itsekin. palasin asiaan nyt viime viikonloppuna uudestaan. nyt on mun omat voimat jo ihan lopussa itsellä ja tää solmu ois pakko aueta jotenkin mutta edelleen kaikki on samaa. ei puhuta, ei tehdä mitään. ei mitään. mä oon ihan rikki ja lopussa ja tää solmu ei vaan aukea.

 

Otan osaa, meillä samanlaista. Olen yrittänyt jo niin monta kertaa etten aio enää yrittää enää. Odotan vaan koska mies muuttaa pois nurkistani! Jossei toisella ole halua muuttua et voi yksin mitään asioille

 

odotatko että mies tekee jotain muutamisensa eteen itse? onko hän sanonut muuttavansa vai odotatko vaan? mä en vaan jaksais enää yhtään tätä epävarmuutta, johan tää heijastuu lapsiinkin kun jatkuvasti pitää kulkea typerä tekopepsodentti naamalla.