Miten taaperonne ovat suhtautuneet muuttoon?

Kiinnostaisi tietää, että miten lapsenne ovat suhtautuneet muuttoon reilun vuoden ikäisinä ja onko muutto näkynyt jotenkin käytöksessä, yöunissa tai muussa? Vai ovatko lapset sopeutuneet uuteen kotiin nopeasti ja huomaamattomasti, kun siellä kuitenkin on tutut ihmiset ja tavarat?

Meillä samaan yhteyteen osuu vielä päivähoidon aloittaminen ja vähän myöhemmin myöskin pikkusisaren syntyminen, joten edessä on paljon isoja muutoksia noin pienelle ja siksi olisi kiva kuulla miten jo pelkkä muutto on lapsiin vaikuttanut.

 

Meillä muutettiin yksivuotiaan kanssa vähän aikaa sitten. Ja samaan aikaan alkoi myös hoito. Ei reagoinut muuttoon juuri mitenkään. Tärkeintä oli näköjään omat tavarat ympärillä. Tosin muutimme aivan entisen kodin viereen, joten ulkoilumaasto ja puistot eivät muuttuneet. Ainoa asia, minkä olen huomannut on, että entisen kodin ohi mennessä osoittelee taloa.

 

Me muutettiin 1,5 v:n kanssa kokonaan toiseen kaupunginosaan ja muuttoon tuo ei reagoinut oikeastaan mitenkään muuten kunhuomasi että poika oli kauheen ilonen kun yhtäkkiä ympärillä olikin enempi tilaa juosta ja telmiä (muutettiin isompaan asuntoon). Tosin hyvin meni muutto eikä edes tavaroittensa perään itkeskellyt kun niitä muuttoautoon kannettiin, päinvastoin kantoi itse lelujaan autoon.

 

Eipä tuo vaikuttanut kovinkaan paljon haittaavan 1v 3kk menoa. Aluksi ei halunnut vaan jäädä mihinkään huoneeseen yksin, mutta tuota ei jatkunut kuin pari päivää. Kun oli ensin pari viikkoa tottunut niin siirrettiin omaan huoneeseen, missä on nukkunut ja muutenkin viihtynyt tosi hyvin Varmasti auttaa jos tuttuja tavaroita on kuitenkin koko ajan ympärillä eikä esim pistetä kerralla koko sisustusta uusiksi

 

Meillä tyttö oli 1v8kk ,kun muutettiin uuteen kotiin. Pari viikkoa oli yöt tosi levottomia. Sitten tasottui. Muuten nautti uudesta isosta kodista ja omasta leikkihuoneesta.

 

Me muutettiin 4kk ulkomaille, taapero oli sillon reilun vuoden ja isosisko 2,5v. Ja meillä oli kalustettuna vuokrattu asunto, eli lempilelut ja vaatteet oli vaan omia ja tuttuja... Ehkä noin viikon ajan nukkuminen oli levottomampaa, mutta muuten meni tosi kivuttomasti. Enempi miusta isosisko kiukutteli. Miusta se on niin, että jos isi ja äiti ovat levollisia ja tyytyväisiä muuttoon, niin lapsikin on! Varsinkin noin pieni. :heart:

 

me muutettiin 1v9kk kanssa, ja meitin poika reagoi muuttoon juuri odotetulla tavallaan. On aina ollut herkkä muutoksille, kuten äitinsä. Yöt oli levottomia melkein kuukauden sekä unirytmissä oli selkeitä muutoksia. Kovasti takerui äitiinsä ja oli muutenkin herkillä. Muutosta kohta 2kk ja nyt rupee elämä oleen taas tasaista. (myös äidillä )