Miten synnytyksessäsi toimi "kevyempi" kivunlievitys?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "J.ketkupolkka"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kaksi jälkimmäistä olen synnyttänyt ilokaasua imppaillen,ihanaa tavaraa.:D Vesi oli ekassa jees,kohdunkaulanpuudutteen sain toisessa-ei mielestäni auttanut. Keinutuoli on ollut kaikissa paras paikka oleilla.
 
Ensimmäisessä, joka kesti 12 h, aloitettiin kylvyllä. Vesi tuntui ihanalta kun se oli lämmintä, mutta välillä piti nousta viilentymään että se vesi tuntuisi lämpimältä. Myös akupisteitä paineltiin mutta se nyt ei tuntunut missään. Saliin siirryttäessä otettiin kauratyyny käyttöön, jota mies lämmitteli loppuun asti. Se oli varmaan paras apu. Salissa sain myös ilokaasua. Tuli siitä humala päälle, ja aluksi se oli ihan kivaa, mutta kipujen yltyessä vedin sitä niin ahnaasti että pää meni ihan sekaisin. En tykännyt. Olin myös tosi pitkään makuuasennossa avautumisvaiheen lopussa. Ei hyvä. Epiduraalia huusin kun mun käskettiin kääntyä kontilleen (avautuminen oli yksipuolista), mutta kun pääsin kääntymään takaisin, kipu helpotti eikä epiduraalia tarvittu. Ponnistin puoli-istuvassa ja epparihan siitä tuli.

Toinen synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta syntymään noin 5 tuntia, josta 45 minuuttia ehdin olla laitoksella. Menin aluksi kylpyyn, ja vesi tuntui aivan mielettömän hyvältä, mutta melkein heti pitikin sitten ponnistaa, joten jouduin tulemaan pois. Kauratyynyn avulla mentiin loppuun asti, ja kätilöt lämmitti/pehmitti alapäätä että ponnistusvaihe olisi helpompi. Repesin epparin kohdalta, mutta palautuminen oli huoooomattavasti nopeampaa. Tosin - ilman ilokaasua mieli oli kirkkaampi ja muisti pelasi jälkeenpäin sen verran hyvin, että muistan ne synnytyskivut vieläkin. :D Kestivät lyhyemmän aikaa kuin esikoisesta mutta oli kyllä kovemmatkin!
 
Ensimmäisessä, joka kesti 12 h, aloitettiin kylvyllä. Vesi tuntui ihanalta kun se oli lämmintä, mutta välillä piti nousta viilentymään että se vesi tuntuisi lämpimältä. Myös akupisteitä paineltiin mutta se nyt ei tuntunut missään. Saliin siirryttäessä otettiin kauratyyny käyttöön, jota mies lämmitteli loppuun asti. Se oli varmaan paras apu. Salissa sain myös ilokaasua. Tuli siitä humala päälle, ja aluksi se oli ihan kivaa, mutta kipujen yltyessä vedin sitä niin ahnaasti että pää meni ihan sekaisin. En tykännyt. Olin myös tosi pitkään makuuasennossa avautumisvaiheen lopussa. Ei hyvä. Epiduraalia huusin kun mun käskettiin kääntyä kontilleen (avautuminen oli yksipuolista), mutta kun pääsin kääntymään takaisin, kipu helpotti eikä epiduraalia tarvittu. Ponnistin puoli-istuvassa ja epparihan siitä tuli.

Toinen synnytys kesti ensimmäisestä supistuksesta syntymään noin 5 tuntia, josta 45 minuuttia ehdin olla laitoksella. Menin aluksi kylpyyn, ja vesi tuntui aivan mielettömän hyvältä, mutta melkein heti pitikin sitten ponnistaa, joten jouduin tulemaan pois. Kauratyynyn avulla mentiin loppuun asti, ja kätilöt lämmitti/pehmitti alapäätä että ponnistusvaihe olisi helpompi. Repesin epparin kohdalta, mutta palautuminen oli huoooomattavasti nopeampaa. Tosin - ilman ilokaasua mieli oli kirkkaampi ja muisti pelasi jälkeenpäin sen verran hyvin, että muistan ne synnytyskivut vieläkin. :D Kestivät lyhyemmän aikaa kuin esikoisesta mutta oli kyllä kovemmatkin!


Ja se vielä, että rauhallinen hengitys ja laskeminen auttoi tosi pitkälle. Laitoksella katsoin niin kauan kuin pystyin kellosta miten pitkiä supistukset olivat. Helpotti, kun tiesi miten kauan suunnilleen supistus kestää.
 
Ekalla kerralla en ehtinyt miettiä mitään lievityksiä, kun ukko oli hermona ja stressasin hänen jaksamisestaan enemmän. Tokalla kerralla jätin kotiin, ja ajattelin vaan nopeaa kotiinpääsyä, toimi hyvin. Synnytys kirpaisee vain hetken, kivunlievitykset ovat aikamoista turhaa mietittävää...
 
Vesi oli paras. Synnytin poikamme vuonna 2011 veteen ilman mitään lääkkeitä, ei edes oksitosiinitippaa tarvinnut. Minulla on se ns. piikkikammo, jonka vuoksi aikaisemminkaan en ole puudutuksia halunnut. Aikaisemmin olen saanut ilokaasua ja se jumppapallo on ollut hyvä.
 
Synnytys kesti melkein kaksi vuorokautta ja kaikkea patisteltiin kokeilemaan. Lämpöpakkaukset ei auttaneet, hieronta ei auttanut, kävely ja ylipäätään pystyssä olo teki supistuksista julmetun paljon kipeämpiä (välillä makasin aina hetken kyljelläni, koska silloin kivut olivat siedettävämpiä), keinutuoli ei auttanut, suihku helpotti vähäsen, amme ei auttanut ollenkaan - toisin kuin olin kuvitellut - eikä ilokaasu, eikä akupunktio, eikä aqua-rakkulat. Epiduraali oli ainoa joka oikeasti auttoi kipuun, mutta sepä ei olekaan enää kevyt keino.
 
Trs, kuinka paha pikkikammo sulla on? Itse pyörtyilen kun otetaan vaikka verikoetta, ja esim. kuvaukset keisarinleikkauksista ja muista operaatioista pyörryttävät niin pahasti, että on pakko mennä maate. Mulla on ollut tää ongelma ihan lapsuudesta saakka. Miten synnytys meni? Pelottaa, että pyörryn synnytyksessäkin...
 
Trs, kuinka paha pikkikammo sulla on? Itse pyörtyilen kun otetaan vaikka verikoetta, ja esim. kuvaukset keisarinleikkauksista ja muista operaatioista pyörryttävät niin pahasti, että on pakko mennä maate. Mulla on ollut tää ongelma ihan lapsuudesta saakka. Miten synnytys meni? Pelottaa, että pyörryn synnytyksessäkin...

Et ksynyt minulta, mutta vastaan silti. Itselläni on kammo piikkejä ja esim. sairaalassa oloa, lääkärikäyntejä ym kohtaan ja olen joskus saanut paniikkikohtauksen ihan tavallisessa verikokeessa. Synnytyksessä kipu voitti pelon, ja halusin epiduraalin, vaikka aluksi ajattelin että en ikinä selviäisi siitä. Pidin silmät kiinni kun odottelin siinä, etten vahingossakaan joudu näkemään mitään inhottavaa :D Kyllä siitä selviää kun on pakko :)
 

Yhteistyössä