Miten sydänsurut selätetään?

["sirpaleena"]

Piti elää melkein 40-vuotiaaksi, ennen kuin koin ensimmäiset todelliset sydänsurut. Tilanne on sellainen, että rakastuin päättömästi mieheen, jota en voi saada. Tiesin tämän alusta lähtien, mutta en voinut olla tapaamatta häntä uudelleen ja uudelleen. Nyt erinäisten tapahtumien jälkeen olemme katkaisseet yhteydenpidon kokonaan. Paluuta vanhaan ei ole, eikä minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin unohtaa mies.

Mutta miten tämä tapahtuu? Tapaus on toki tuore, mutta mies pyörii mielessäni jatkuvasti. Joudun koko ajan kamppailemaan itseni kanssa etten ottaisi häneen yhteyttä. Kaipuu on valtava ja itseskelenkin päivittäin. Näen unta hänestä ja päivä alkaa ajattelemalla häntä, samoin päättyy. Ikävä on aivan käsittämätön.

En tosiaan ole koskaan ennen kokenut samanlaisia sydänsuruja. Yleensä minä olen ollut jättäjä. Olen tottakai ennenkin ollut tilanteessa, jossa en ole saanut haluamaani, mutta silloin olen ollut varuillani ja haluamani mies ei välttämättä ole edes tiennyt tunteistani. Nyt olen ollut täysin auki, osoittanut tunteeni, rakastunut sydänjuuriani myöden jo heti alkuun niin, etten koskaan ole moista kokenut.

Eli "vanha akka" rakastui totaalisesti elämänsä ensimmäistä kertaa ja samalla kokee nyt rikkoutuneen sydämen tuskan ensimmäistä kertaa. Miten tällaisesta voi päästä yli? Onko täällä kohtalotovereita?

 

[Jehnny Tightlips]

No kyllähän se jossain vaiheessa laimenee, muttei täysin lopu, ennen kuin rakastuu palavasti johonkin muuhun. Ja siihenhän varmaan menee vuosia. Olisi kiva antaa lohdullisempi vastaus, mutten viitsi valehdella. Koeta pärjätä.

 

["Minä vaan"]

Itselleni kävin muutama vuosi niin että ihastuin tulenpalavasti mieheen jonka kanssa tapasimme hyvin satunnaisesti. Hän oli aluksi hieman kiinnostunut mutta ei tahtonutkaan sitten mitään satunnaistapailua vakavampaa. Vahinko oli tapahtunut minun näkökulmastani katsottuna, olin ihastunut, ikävissäni ja halusin tuota miestä kuin hullu. Aikaa kului. luulin etten koskaan pääse yli. En halunnut ajatellakaan muiden tapailua. Sitten sattumalta ja hiljalleen tutustuin puolituttuun mieheen paremmin, hänen sitkeistä aloitteistaan johtuen...Tunsin itseni hänen takiaan taas onnelliseksi, välitetyksi ja halutuksi. Pikkuhiljaa ikävä entistä ihastustani kohtaan hiipui ja huomasin olevani rakastunut. Eli neuvoni on anna itsellesi aikaa ja kun olet valmis onneen, se voi tulla eteesi mistä vain.

 

[Jehnny Tightlips]

Sitäpaitsi mihin ihminen rakkautta tarvitsee? Sen puute toki tekee elämästä onnettomamman sekä tilastollisesti lyhyemmän mutta toisaalta varmaan 12% taiteellisesti tuottavamman. Toki jos ei ole taitelija eikä suunnittele sellaiseksi ryhtymistä, niin sitten se on vaan paska juttu.