Miten suhtautua näpistelyyn?

[suskutti]

Miten suhtautua 6-vuotiaan lapsen näpistelyyn? Kyseessä on oman muksun paras kaveri ja hän käy meillä suht usein. Parilla edellisellä kertaa kaverin mukaan on lähtenyt pieniä tavaroita, pikku auto, duplo (yksittäinen normi pala, joten ei tee mitään itse), ponin harja.. Vanhemmat yllättäen eivät usko asiaa, kun muksu kieltää mitään ottaneensa. Ongelma on siinä, että en silti tahtoisi olla päästämättä muksua leikkimään.. Sehän olis helpointa, ei ainakaan "katoaisi" mitään. Mutta en myöskään halua, että ottaa jotain pientä mukaan joka kerta.

Pitäisinkö siis törkeästi puhuttelun meidän säännöistä? Johon siis lisäyksenä se, ettei ensimmäinenkään tavara lähde ulko-ovesta pihalle? Vai miten tää ois järkevää.. Tottakai kyseessä on muksu, jolle ei on aika vieras sana ja välillä hän ei ole uskaltanut tulla kylään, kun mun on pitänyt komentaa. (esim sen, ettei sisällä juosta)

Olisiko ideoita, kuinka toteuttaa niin, että kaveri uskaltaa vielä tulla, mutta lopettais sen näpistelyn? (sen verran uus juttu tuo näpistely, että sitä on tapahtunut nyt vasta viimeisen kuukauden aikana)

 

[345334]

 

[Tässä neuvo]

Ennen pojan kotiinlähtöä tarkista reppu, taskut ja kädet.

Jos jotain löytyy, pidä puhuttelu ja pyydä pyytämään anteeksi.

 

[näpistely]

Mä pidin vastaavassa tilanteessa puhuttelun ovella kaverin tullessa. Itseasiassa meillä myös kaveri taitaa hiukan pelätä mua. Olen pitänyt kielenkäytöstä pari kertaa puhuttelun ja sen jälkeen tuntui väistelevän mua. Kun huomasin sen, syötiin välipalaa ja juttelin lasten kanssa niitä näitä ja tuo tuntui menevän ohi.

 

[viera.s]

Mistä olet tuon näpistelyn huomannut ja miksi lapsen vanhemmat ei sitä usko? Onko lapsi jäänyt verekseltään kiinni?

Nimittäin tuli vaan mieleen, että jos vaan omat lapsesi raportoivat jonkun pikkujutun kadonneen, niin sehän voi ihan oikeasti vaan olla kadoksissa. En minä ainakaan epäilisi ensimmäisenä lapsen kaveria varastelusta, jos aloituksessa mainitunkaltaiset pikkutavarat olisi kadoksissa.

 

["xxxx"]

Mistä olet tuon näpistelyn huomannut ja miksi lapsen vanhemmat ei sitä usko? Onko lapsi jäänyt verekseltään kiinni?

Nimittäin tuli vaan mieleen, että jos vaan omat lapsesi raportoivat jonkun pikkujutun kadonneen, niin sehän voi ihan oikeasti vaan olla kadoksissa. En minä ainakaan epäilisi ensimmäisenä lapsen kaveria varastelusta, jos aloituksessa mainitunkaltaiset pikkutavarat olisi kadoksissa.

Taidat olla niitä vanhempia jotka eivät usko mitään pahaa pikku kullanmuruistaan.

 

[näpistely]

Meidän näpistelijä oli 6v ja sen verran tuttu, että alkuun epäilin jo ilmeestä jotain tapahtuneen. Useamman kerran jotain katosi (mä yleensä oletan esineen vain hävinneen huoneeseen ja löytyvän joskus) ja myöhemmin kaveri kertoi saaneensa mm. samanlaisen lego-ukon, jota oli niin halunnut ja joka oli meiltä hävinnyt. Kerran lapsi tunnisti kaverin lelun jostain kynänjäljestä. Aloin siis epäillä ja seuraavan kerran pysäytin omituisella ilmeellä lähtevän kaverin ja nyrkistä löytyi näpistelty lelu. Ei se tuon ikäisten kanssa kauheasti salapoliisin taitoja tarvitse.

Yhden kerran on eräs kaveri käynyt palauttamassa ottamansa lelun. En tiedä oliko kotona huomautettu vai tuliko katumapäälle. Kysyin, että oliko vahingossa tullut mukaan niin ihanan vilpittömästi tokaisi, että eikun mä halusin sen ja otin siksi. Se asia oli sillä selvä eikä tuo kaveri ole toiste ainakaan jäänyt kiinni.

 

[viera.s]

[QUOTE="xxxx";30748628]Taidat olla niitä vanhempia jotka eivät usko mitään pahaa pikku kullanmuruistaan.[/QUOTE]

Miten tämä minun lapseeni liittyy? Hänen käytöksestään ei ole koskaan tullut muilta mitään negatiivista palautetta. Mutta ei tässä ollut kyse edes aloittajan omasta lapsesta, vaan suhtautumisesta toisten lapsiin. Minä en yleisesti ottaen ole ensimmäisenä taipuvainen ajattelemaan muista pahaa, vaan suhtautumiseni muihin ihmisiin on lähtökohtaisen positiivinen. Syytön kunnes toisin todistetaan. Jos olisi epäilyksiä, tietysti seuraisin asiaa tarkemmin, mutta avoimesti syyttäisin asiasta vasta jos on vähän paremmat todisteet kuin kadoksissa oleva dublopalikka tai ponin harja. Ehkä aloittajalla onkin, mutta siinä tapauksessa ihmettelen miten lapsen vanhemmat voi asian kieltää.

Tosin aika monet, varmaankin enemmistö, jossain vaiheessa lapsuutta jotain näpistää, useimmat lopettaa jäätyään kiinni. Eli onhan se hyvinkin mahdollista, että kaveri pikkutavaroita vie, mutta paremmat todisteet asiasta pitää hankkia, jotta vanhemmatkin ottaa asian tosissaan. Ja jos lasta syytetään aiheetta, se taas on hänelle tosi ikävää eli myös siksi asia on syytä varmentaa.

 

[suskutti]

Mistä olet tuon näpistelyn huomannut ja miksi lapsen vanhemmat ei sitä usko? Onko lapsi jäänyt verekseltään kiinni?

Nimittäin tuli vaan mieleen, että jos vaan omat lapsesi raportoivat jonkun pikkujutun kadonneen, niin sehän voi ihan oikeasti vaan olla kadoksissa. En minä ainakaan epäilisi ensimmäisenä lapsen kaveria varastelusta, jos aloituksessa mainitunkaltaiset pikkutavarat olisi kadoksissa.

Ei ole jäänyt verekseltään kiinni, koska en ole tehnyt mitään lähtötarkastuksia tähän mennessä. Noi omat muksut on raportoinu, että kaveri vei. Eli olen yrittänyt lähestyä asiaa niin, että omat muksut voivat myös valehdella. Olisko sitten niin hyvin sanottu, että on vahva epäilys, että muutama pikku juttu on kaverin mukaan lähtenyt? Semmosia yhtäkkisiä kotiin lähtemisiä niin nopeasti, ettei meidän muksu kerkeä edes ovelle sanomaan hei, kun toinen on jo pihalla. Ei kerkeä edes takkia laittaa päälle. Ja tämä on siis myös ihan yhtä uusi ilmiö kuin tuo meidän pikkutavaroiden "katoaminen". Vähän sillei yks+yks (+omien muksujen sanominen, että toinen vei).

Kaverin vanhemmat nyt vaan ovat vähän erilaisia kuin me. He eivät pidä niin kauhean pahana asiana, jos lapset leikkivät toisten pihoilla ilman lupaa tai jos nyt sattuu joku lelu menemään "ihan vahingossa" rikki tai tarttuu mukaan. Semmosta lapset on lapsia ja jos rahalla jonkun saa, niin ei sen oo niin väliä, mitä sen kanssa tekee. Itseasiassa ihan ihailtavaa, kunhan vaan on jotkut rajat kuitenkin. (Itse olen ehkä jopa liian tiukka tällaisissa jutuissa ainakin, kun naapurustoon vertaa) Enkä mä nyt oikeastaan tee kaverin vanhemmilla mitään sen kummemmin, jos vaan saan taas tämän kaverin kanssa asiat sujumaan.

Tuntuu jotenkin "rajulta" ajatella, että pitäis tonkia toisen taskut tai muuta vastaavaa. Toisaalta en kai mä voi verekseltä saada kiinni ilman tonkimisia tai vaan nyrkin aukaisemista. Jos pitäis pikku puhuttelun tyyliin "meiltä on tässä viime aikoina kadonnut semmosia pieniä leluja, kuten pikkuauto, että leikkisitkö sinäkin tarkemmin, ettei mene mihinkään piiloon? Tai jää vahingossa taskuun.." Ja seurailis sitte?
Eihän sitä yhteen tai kahteenkaan pikku auton häviämiseen kuole, edes noi meidän ylidramaattiset muksut. Mutta olishan tuo näpistely hyvä saada loppumaan, meidän kannalta edes meillä. Onhan tuo kaveri vähän vaativahko, mutta niin olin minäkin lapsena. Siinä on osasyy, miksi en heti halua laittaa porttikieltoja, vaikka niin olis toisaalta helpompaa.

 

[viera.s]

Onko lapsesi siis nähneet, että tämä kaveri laittaa tavaran taskuun tai lähtee se kädessään pois? Eivätkö he sitten siinä tilanteessa mitään sano asiasta?

Minusta sinä voit tarkistaa taskut tai vaatia kaveria näyttämään niiden sisällön, jos lapsesi sanovat että kaveri on sinne jotain laittanut. Tai jos on epäilyttävästi käsi nyrkissä lähdössä pois, voit pyytää näyttämään mitä kädessä on. Ihan summamutikassa en alkaisia reppuja ja taskuja ratsaamaan, jos lapsesikaan ei ole nähneet että niihin on jotain laitettu vaan ainoastaan sillä perusteella epäilevät kaverin jotain vieneen, että jokin pikkutavara sattuu olemaan kadoksissa kaverin vierailun jälkeen. Tai no vähän tietysti riippuu millaisia tavaroita katoaa ja kuinka järjestyksessä teillä lelut on, mutta meillä ainakin nuo aloituksessa mainitun kaltaiset pikkutavarat voisi hukkua helposti, kun tuollaista pientä sälää on paljon ja monessa paikassa. Jos joku isompi tai arvokkaampi tavara katoaisi kaverin vierailun jälkeen, olisin kaverin vanhempiin yhteydessä ja pyytäisin seuraamaan, näkyykö sitä heillä. Jotenkin koittaisin kyllä asiaa pehmentää esim. mainitsemalla että se saattaa vielä löytyä kotoa tai se on voinut lähteä myös jonkun toisen kaverin matkaan, enkä siis suoraan syyttäisi lasta näpistyksestä ilman kunnon todisteita.

 

[näpistely]

Mä pidin tarpeellisena puuttua näpistelyyn jo siksikin, ettei oma hiukan nuorempi lapsi oppisi moista tapaa.