Meillä ei ole ollut tarvetta hirveästi miettiä sitä, kenen kanssa lapset leikkivät. He jotenkin luontaisesti välttelevät levottomia ja huonosti käyttäytyviä lapsia (joista monet tosiaankin ovat perheistä, jotka ovat huono-osaisia siinä mielessä, että vanhemmillä ei ole kykyä/halua kasvattaa lapsiaan hyvin) ja ovat mieluummin tavallisten lasten kanssa.
Pojan yksi luokkakaveri on sellainen, jonka kanssa emme toivoisi hänen paljon leikkivän - eikä poika kyllä tämän väkivaltaisen häslääjän kanssa viihdykään. Pojan kotona ei ole mitään rajoja, vaan lapset saavat katsoa rajattomasti televisiota ja pelata väkivaltapelejä. Vanhemmat ovat siellä sitten kaljapullo kädessä läväreineen ja viis veisaavat mitä lapset tekevät - sen sitten huomaa kylllä käytöksestä.
Sitä olen pitänyt tärkeänä, että näitä huonosti voivia ja käyttäytyviä lapsia ei syyllistetä. Olen lapsille aina sanonut, että näiden lapsen vanhemmat eivät ole huolehtineet lapsistaan tarpeeksi hyvin, eikä se ole lasten vika.
Lapsi ei voi valita millaiseen perheeseen syntyy. Kuitenkin kotioloilla on mieletön merkitys sille, millaisen koulutuksen lapsi hankkii, miten terveet elämäntavat lapsi omaksuu jne jne. Sen takia tulen aina ihan järjettömän vihaiseksi, kun näen lapsia, jotka kasvavat huonoissa oloissa välinpitämättömien tai kyvyttömien vanhempien hoteissa.
