miten sitä kasaantuukin yhelle ihmiselle kaikkea?

[1+1=3]

-Miehen kanssa ei suhde toimi:hänen haluttomuutensa takia, sen takia että ei tee asialle mitään,ei välitä tunteistani siinä asiassa,eikä muuten puhu,ei ilmeisesti ole eron ajatteleminen riittävän suuri asia että viitsisi yrittää puhua(niin eroahan olen miettinyt mm.Miehen haluttomuuden,puhumattomuuden takia,ja siksi että minun tarpeista ei yksikään täyty tässä suhteessa).

-no yksi lapsista on haastava aamusta iltaan(perinnöllinen juttu), ja villitsee muutkin sisarukset jatkuvaan härdelliin, eli jatkuvasti saa tehä töitä että homma pysyy hanskassa.

-joskus se vaan on niin rasittavaa kun 20:n kerran sen tunnin sisään sa olla pysäyttämässä porukkaa siksi että ei noudateta yksinkertaista sääntöä,ei juosta sisällä.(kun ne ei tosiaankaan voi juosta sisällä,kun pienin jää jalkoihin) ja aina vaan uudestaan ja uudestaan rikotaan sääntöjä,etenkin tota yhtä.(ollaan koetettu palkitsemista kun tekee muuta kuin juoksentelee päättömästi, ollaan kokeiltu rangaistuksia, yritetty ulkoilla paljon=saa juosta,etenkin tälle haastavammalle lapselle) muutenkin tän yhen meno on ihan älytöntä(joo tieän kyllä että ei tee sitä tahalleen)

-tämän lisäksi minulla ei ole ystäviä,pari sellasta tuttua,mutta ei heitäkään oikeasti kiinnosta.

no eipä tässäelämässä tällä hetkellä ole muuta hyvää kuin terveys(joka tietystisekin on jo todella paljon), mutta entä se onnellisuus, no niin sen ku löytäs.

oon vielä alle 30:nen ja jotenkin tuntuu että okei tää on mun elämää seuraavat ties kuinka monta vuotta, tässäkö kaikki oli. jotenkin surettaa jos jään tähän suhteeseen niin elämä on eletty jo(ja tämä on vaan sitä että on olemassa mut), sillä tämä ei tästä muutu,miehellä on ollut monta vuotta aikaa muuttaa omasta puolesta asioita, mut edelleen tilanne on sama, joten en voi tässä suhteessa ilmeisesti kokea juuri mitään, no tietty pettymystä ja surua,mut ei se oikein riitä suhteen sisällöksi.

mitähän sitä tekisi? ajatus siitä että olisi toisenlainen suhde, ajatella joku katsoisi suoraan silmiin,hymyilisi, olis iloinen että minä olen siinä. joku suutelisi kiihkeästi, wau. joku taputtelis salaa takamukselle(joskus) hmmm. joku sanoisi joskus että olet kaunis, ihanaa! olis joku joka puhuis,jonka kanssa ongelmista vois keskustella,sehän ois ihmeellisitä. kuiskais rakas, tai rakastan sua.

mut sit tää suhde noilta osin kuollut. mieshän on sillä tavalla kiltti, ei juokse baareissa/Ei juo/hoitaa lapsia,ei puhu ilkeästi,tai huuda(no huutais edes,niin näkyis jotain tunnetta mua kohtaan). mut toisaalta kuka voi olal niin julma että katsoo kuinka toinen kärsii/kuulee kuinka toinen kärsii eikä vaivaudu tekemään yhtään mitään,vuosiin.

 

["essi"]

Anteeksi vaan, mutta kun omaan tilanteeseeni vertaan, niin en ymmärrä mitä ihmeen kasaantumista tossa sun tilanteessa on?
Mikset itse eroa? Miksi jätät kaiken vastuun asian selvittelystä miehellesi? Päätöksen tulevaisuudestakin?

 

[1+1=3]

ai et ymmärrä

lasten kanssa ei ole helppoa koska yhellä on kehitysvamma, miehen kanssa suhde ei toimi,eikä ole ystäviä!! siinä on jo 3asiaa,jos osaat laskea.

niin että mikäs siinä sun tilanteessas on niin paljon kauheampaa? oot sit vissiin kuoleman sairas.

no erohan tuo toisenlaisia negatiivisia asioita,sit arki jäis pääosin mun vastuulle, ei ois tätäkään vähää omaa aikaa(kunoon vanhimman laspen yh,hän ei siis ole nykyisen miehen biolapsi ja jos eron otan niin eipä mies ala tätä lasta hoitaa,olisin siis 24/7 kiinni-työaika. sen lisäksi tämä lapseni kärsisi valtavasti asiasta koska tämä mies on ainoa isähahmo mitä hänellä on) toiset lapset kärsisi myös,moni asia muuttuisi heidän kannaltaan ja minullekkin hankalammaksi. en kuitenkaan voisi seuraavaa miestä lennosta tempaista lasten elämään(eikä sellaista varmasti löytyisikään,edellisenkin eron jälkeen olin monta vuotta yksin,sekään ei oikein houkuttele).

kato ku ei nää ratkaisut ole niin musta-valkoisia

 

["huh"]

Tjaa, sinuna hakisin apua tilanteeseen. Miehen aasia on parantaa parisuhdetta siinä missä sinunkin, mutta jos hän on tyytyväinen, niin miksi ihmeessä hän itä lähtisi parantamaan? Kyllä sinun se kissa ptää pöydälle nostaa, ja parhaiten pariterapian kautta. Ja miksi ihmeessä et hanki apua lapsen kuriongelmien suhteen? Siis amattilaisilta, kirjoista jne? Ei täällä tarvitse pärjätä yksin.

Otsikko kuvaa kyllä asennetta hyvin, että kasaantuu, niin kuin se ei olisi sinusta kiinni mitä teet...

Ja minusta on hyvä että olet miehen kanssa jos kerran on hyvä isä, parisuhteelle voi tehdä ihmeitäkun haluaa, ja sitänimenomaan se vaatii, tahtoa.

Ja ystäviä voi myös hankkia, kokemuksen katkeransyvällä rintaäänellä voin kertoa ettei niitätipahtele savupiipiusta, eikä mieskään ole koskaan pysähtynyt, et hei kulta, haluisitko torstaisin käydä harrastamassa jotain et llöytäisit kavereita? No ei, ite ne täytyy järjestää.

Minulla siis kaikki nuo yllä kuvaamasi tilanteet, plus kaksi hyvin läheistä mielisairasta omaista, opiskelu ja työ, ja silti tässä maailmassa on pakko löytyä aika itselle ja elämän oltava omankin näköistä. Jos et itse löydä miten sitä voi muuttaa, hae apua, kuten sanottua, ei tarvitse lyödä päätänsä seinään yksinään, mikä siinä oikein on?

 

[Omg]

Minulla on 2 kehitysvammaista ja kaksi tervettä lasta, puoliso työkyvytön ja itse olen omaishoitaja.
Sinulle voinsanoa että jokainen meistä saa osansa paskakakusta toiset saa vain isomman.
Ja rikas en ole ja joulupöytä ja kuusi ei notku herkuista eikä lahjoista.

 

["huh"]

Minulla on 2 kehitysvammaista ja kaksi tervettä lasta, puoliso työkyvytön ja itse olen omaishoitaja.
Sinulle voinsanoa että jokainen meistä saa osansa paskakakusta toiset saa vain isomman.
Ja rikas en ole ja joulupöytä ja kuusi ei notku herkuista eikä lahjoista.

No tämä taas on yhdenlaista paskaa itsessään. Aletaanko kilpailemaan siitä kenellä menee huonoimmin, ja kuinkapaljon kukin sietää ennen kuin lähtee järki? Siinä vasta mielekäs kisa.

Aivan sama mitä pöydälläs on, jos se tuntuu liialta, se on liikaa. Jos se tuntuu liialta liian pitkään, ihminen tekee läheisilleen vakavan sortin karhunpalveluksen kuluttamalla itsensä loppuun (nähty on). Mitäpä jos se ap, ihan oikeutetusti hakisi itselleen sitä apua, mitä selvästi tarvitsee? Se ei ole heikkouden merkki! (se taas on että ei uskalla myöntää tarvitsevansa apua, ja pakottaa sitten muut huolehtimaan itsestään kun loppuu rahkeet).

 

[1+1=3]

[QUOTE="huh";24971977]Tjaa, sinuna hakisin apua tilanteeseen. Miehen aasia on parantaa parisuhdetta siinä missä sinunkin, mutta jos hän on tyytyväinen, niin miksi ihmeessä hän itä lähtisi parantamaan? Kyllä sinun se kissa ptää pöydälle nostaa, ja parhaiten pariterapian kautta. Ja miksi ihmeessä et hanki apua lapsen kuriongelmien suhteen? Siis amattilaisilta, kirjoista jne? Ei täällä tarvitse pärjätä yksin.

Otsikko kuvaa kyllä asennetta hyvin, että kasaantuu, niin kuin se ei olisi sinusta kiinni mitä teet...

Ja minusta on hyvä että olet miehen kanssa jos kerran on hyvä isä, parisuhteelle voi tehdä ihmeitäkun haluaa, ja sitänimenomaan se vaatii, tahtoa.

Ja ystäviä voi myös hankkia, kokemuksen katkeransyvällä rintaäänellä voin kertoa ettei niitätipahtele savupiipiusta, eikä mieskään ole koskaan pysähtynyt, et hei kulta, haluisitko torstaisin käydä harrastamassa jotain et llöytäisit kavereita? No ei, ite ne täytyy järjestää.

Minulla siis kaikki nuo yllä kuvaamasi tilanteet, plus kaksi hyvin läheistä mielisairasta omaista, opiskelu ja työ, ja silti tässä maailmassa on pakko löytyä aika itselle ja elämän oltava omankin näköistä. Jos et itse löydä miten sitä voi muuttaa, hae apua, kuten sanottua, ei tarvitse lyödä päätänsä seinään yksinään, mikä siinä oikein on?[/QUOTE]

no kuule,minähän en miestäni voi muuttaa,enkä pakottaa. lapsi ei muutu vaikka ravaisin joka päivä kaikennäköisten ammattilaisten luona, kato kun se on jo tehty, perheneuvola,toimintaterapeutti,2 psykologia,neurologi,neuropsykiatri,puheterapeutti(ja aikanaan kelto,lto,elto)
että minusta on kyllä vähän väärin olettaa että vika on kotioloissa kasvatustaidoissa,että ongelma on oikeasti ihan helppo ratkaista,ei ole. on väärin olettaa etteikö asioille olisi yritetty tehdä mitään,on,kun tosiasiassa enempää ei voi enään tehdä(lapsen asioissa). tietty voi pistää sen miehen pihalle,mutta ei sekään varmaan paras ratkaisu ole(joskis on varmaan edessä jos hän ei mitään ole valmis tekemään).

 

[Omg]

Kuules huh! tarkoitus ei ole kilpailla vaan todeta että jokaisella meistä on taakkansa.
Apua on haettava mutta avun jälkeen vertaistuki esim leijona emot jne ovat parasta tukea.
Joskus auttaa tiedostaa että meitä on monta joilla on raskasta ja pärjäämme silti.
Hae ap vertaistukea jossa voit keskustella avoimmesti ja samassa veneessä olevat ymmärtävät mistä puhut!

 

[1+1=3]

[QUOTE="huh";24972003]No tämä taas on yhdenlaista paskaa itsessään. Aletaanko kilpailemaan siitä kenellä menee huonoimmin, ja kuinkapaljon kukin sietää ennen kuin lähtee järki? Siinä vasta mielekäs kisa.

Aivan sama mitä pöydälläs on, jos se tuntuu liialta, se on liikaa. Jos se tuntuu liialta liian pitkään, ihminen tekee läheisilleen vakavan sortin karhunpalveluksen kuluttamalla itsensä loppuun (nähty on). Mitäpä jos se ap, ihan oikeutetusti hakisi itselleen sitä apua, mitä selvästi tarvitsee? Se ei ole heikkouden merkki! (se taas on että ei uskalla myöntää tarvitsevansa apua, ja pakottaa sitten muut huolehtimaan itsestään kun loppuu rahkeet).[/QUOTE]

jaa no kuka muuttaa miehen? kuka muuttaa lapsen geenit? ain sanotaan että pitää hakea apua, joku vois konkretisoida minulle miten onnistuu geenimanipulaatio, tai miten muutetaan miestä,jolla ei itse siihen halua ole? kuka nää asiat muuttaa?

kuten jo edellä kirjoitin lapsen asioissa on kyllä yritetty.

 

[1+1=3]

Kuules huh! tarkoitus ei ole kilpailla vaan todeta että jokaisella meistä on taakkansa.
Apua on haettava mutta avun jälkeen vertaistuki esim leijona emot jne ovat parasta tukea.
Joskus auttaa tiedostaa että meitä on monta joilla on raskasta ja pärjäämme silti.
Hae ap vertaistukea jossa voit keskustella avoimmesti ja samassa veneessä olevat ymmärtävät mistä puhut!

tämä on hyvä idea! kiitos,googlaan heti tuon leijonaemot sitten käyn nukkuu niin jaksaa taas huomisen touhuta.

 

["vieras"]

Voisiko lapsen viedä päivisin johonkin erityispäiväkotiin ja samoin muut lapset päiväkotiin myös? Sinä voisit mennä työelämään ja saada uutta virtaa maisemanvaihdoksesta kodin ummehtuneen tilanteen tilalle? Siinä sitten voisit miettiä suhteen tilaa samalla. Joskus on pakko muuttaa asioita, ennen kuin pystyy edes ajattelemaan. Ja hengähdystauko päivähoidon muodossa voisi olla ihan hyvä juttu, vaikket töitä saisikaan tai edes hakisi (toki sillon toimeentulo menisi huonommaksi).

 

[Provoarvostelija]

no kuule,minähän en miestäni voi muuttaa,enkä pakottaa. lapsi ei muutu vaikka ravaisin joka päivä kaikennäköisten ammattilaisten luona, kato kun se on jo tehty, perheneuvola,toimintaterapeutti,2 psykologia,neurologi,neuropsykiatri,puheterapeutti(ja aikanaan kelto,lto,elto)
että minusta on kyllä vähän väärin olettaa että vika on kotioloissa kasvatustaidoissa,että ongelma on oikeasti ihan helppo ratkaista,ei ole. on väärin olettaa etteikö asioille olisi yritetty tehdä mitään,on,kun tosiasiassa enempää ei voi enään tehdä(lapsen asioissa). tietty voi pistää sen miehen pihalle,mutta ei sekään varmaan paras ratkaisu ole(joskis on varmaan edessä jos hän ei mitään ole valmis tekemään).

Oot siis jo näköjään päättänyt että sun tilannetta ei voi muuttaa, kaikki on sun ulottumattomista eikä mikään auta? Mitkään neuvot ei kelpaa, mikään apu ei tepsi?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24972023]Voisiko lapsen viedä päivisin johonkin erityispäiväkotiin ja samoin muut lapset päiväkotiin myös? Sinä voisit mennä työelämään ja saada uutta virtaa maisemanvaihdoksesta kodin ummehtuneen tilanteen tilalle? Siinä sitten voisit miettiä suhteen tilaa samalla. Joskus on pakko muuttaa asioita, ennen kuin pystyy edes ajattelemaan. Ja hengähdystauko päivähoidon muodossa voisi olla ihan hyvä juttu, vaikket töitä saisikaan tai edes hakisi (toki sillon toimeentulo menisi huonommaksi).[/QUOTE]
Ja tämä siis hyvä tehdä, ennen kuin masennut vakavasti, koska sitten et pysty välttämättä enää huolehtimaan perheestä.

 

["vieras"]

Tiedan tunteen, itsella vahan saman tapaista toisinaan ja miehen piirteet voi arsyttaa, mutta en kuitenkaan eroa ole harkitsemassa. Itse olen huomannut etta parhaiten toimii kun keskityn vain itseeni ja lapsiin; keksin paljon tekemista ja tapaan ihmisia, silla vaikka kuinka houkuttaisi olla vain kotona tekematta ihmeita, siita ei koskaan hyva seuraa. Hanki itsellesi harrastuksia, aloita opiskelu ym jotain jossa voit saavuttaa jotain muista riippumatta, samalla usein tapaat muita ihmisia. Ja tietokone telkkari kiinni paivat, ne vain tayttaa aikaa mutta eivat ole kovin tuottoisia. Yrita pitaa itsesi kiireisena ja ole itse aktiivinen ja helposti lahestyttava muille ihmisille.

 

["huh"]

jaa no kuka muuttaa miehen? kuka muuttaa lapsen geenit? ain sanotaan että pitää hakea apua, joku vois konkretisoida minulle miten onnistuu geenimanipulaatio, tai miten muutetaan miestä,jolla ei itse siihen halua ole? kuka nää asiat muuttaa?

kuten jo edellä kirjoitin lapsen asioissa on kyllä yritetty.

Ja tuolta asiantuntijakaartilta ei irronnut mitään arkeanne helpottamaan? Ei keinoja tunteidenhallintaan (omien, sisarusten, ko. lapsen?), ei paikkoja josta voisit saada käytönnön tukea? Ei tietoa siitä miten tärkeää on pitää itsensä kunnossa, ja apua siihen? Tekisin valituksen sairaalaan, vai hetkinen, oliko se apu sille lapselle, eikä sinulle...asennetta.

Ja kyllä ihmiset muuttuvat, ihan jatkuvasti, itseasiassa yleensä haluttiin tai ei. Ja ei tarvita muutosta missään perusluonteessa, se pitää tajuta ajoissa, mutta sujuva onnellinen arki vaatii monen monta kompromissia(lue: omasta luontaisesta käytöksestä muutettua tekoa) toimiakseen. Ja tekoja on hyvin tuskallisen hankalan pitkämielistä muuttaa, mutta se on ihan mahdollista. Meillä vastaava jääräpää on oppinut"pyytämään" seksiä romanttisin elein ennemmin kuin suorin sanoin kun tästä pariterapiassa puhuttiin, ja on oppinut kysymään minulta että mikä on ja miltä tuntuu heti kun huomaa että köytös jotenkin muuttuu jne. Ja minä olen oppinut että harjoitan filosofista keskustelua jonkun muun ihmisen kanssa, ettei yksi ihminen millään voi riittää kaikkiin oikkuihini jne. Enitenhän siinä terapiassa itseään muuttaa, mutta se ei kuulu suuremmin olevan listallakaan, miehen, geeenien ja maailman muutos kylläkin. Jos onnellista elämää haluat, niin katse sisäänpäin: mitä sinä voit tehdä, ja mitä sinä haluat tehdä ja miten ne kohtaa. Kannapa vastuu itsestäsi ennen niitä muita joita niin hanakasti muuttelisit.SINÄ sitä apua tarvitset ko. prosessiin.

 

[1+1=3]

[QUOTE="huh";24972040]Ja tuolta asiantuntijakaartilta ei irronnut mitään arkeanne helpottamaan? Ei keinoja tunteidenhallintaan (omien, sisarusten, ko. lapsen?), ei paikkoja josta voisit saada käytönnön tukea? Ei tietoa siitä miten tärkeää on pitää itsensä kunnossa, ja apua siihen? Tekisin valituksen sairaalaan, vai hetkinen, oliko se apu sille lapselle, eikä sinulle...asennetta.

Ja kyllä ihmiset muuttuvat, ihan jatkuvasti, itseasiassa yleensä haluttiin tai ei. Ja ei tarvita muutosta missään perusluonteessa, se pitää tajuta ajoissa, mutta sujuva onnellinen arki vaatii monen monta kompromissia(lue: omasta luontaisesta käytöksestä muutettua tekoa) toimiakseen. Ja tekoja on hyvin tuskallisen hankalan pitkämielistä muuttaa, mutta se on ihan mahdollista. Meillä vastaava jääräpää on oppinut"pyytämään" seksiä romanttisin elein ennemmin kuin suorin sanoin kun tästä pariterapiassa puhuttiin, ja on oppinut kysymään minulta että mikä on ja miltä tuntuu heti kun huomaa että köytös jotenkin muuttuu jne. Ja minä olen oppinut että harjoitan filosofista keskustelua jonkun muun ihmisen kanssa, ettei yksi ihminen millään voi riittää kaikkiin oikkuihini jne. Enitenhän siinä terapiassa itseään muuttaa, mutta se ei kuulu suuremmin olevan listallakaan, miehen, geeenien ja maailman muutos kylläkin. Jos onnellista elämää haluat, niin katse sisäänpäin: mitä sinä voit tehdä, ja mitä sinä haluat tehdä ja miten ne kohtaa. Kannapa vastuu itsestäsi ennen niitä muita joita niin hanakasti muuttelisit.SINÄ sitä apua tarvitset ko. prosessiin.[/QUOTE]


tuota sä et nyt oikein ymmärtänyt,en minä halua muuttua,minä haluan elämääni seksiä,rakkautta,intohimoa(eli ihan perusjuttuja). ja tuota noin tyhjästä on paha nyhjästä jos oot kuullut sanonnan(en siis voi saada sitä lastenhoitajaa silloin kun satun tarvitsee koska sellaista ei ole saatavilla). minä osaan livenä hallita tunteeni(täällä ei nyt niin oo väliä vaikka ärtyneenä ärisiskin).

ei,ei irronnut mitään uutta, enkä ala tekee siitä valitusta, katsos kun olin ihan omatoimisesti hakenut tietoa(+että tätä geeneistä johtuvaa ongelmaa on suvussa,että ei nyt ollut ihan uus juttu),niin että aika paljon kyllä tiesinkin jo. se ei vaan vissiin joillekkin mee kaaliin että ei tälläsen lapsen kanssa asiat tapahdu sormia napsauttamalla,vaan sitten kun on aika,ja sekin vaatii työtä nääs.ihan uskomatonta miten joku kuvittelee että kaikkien lasten kanssa lopputulokseksi saadaan se mitä aikuiset toivoisi.

mut siis jos haluaa asiat muuttaa nyt heti,niin geenimanipulaatio olis ainoa keino,mutta en usko että sekään on niin pitkälle kehittynyttä että tälläistä voisi tehdä,täytynee siis tyytyä etenemään askel kerrallaan.

mulla on sukulaispoika hän on täysi-ikäinen, ei puhu mitään, tarvitsee lähes koko ajan aikuista(vessassa oppi käymään omatoimisesti tossa 11vuotiaana ja syömään), kuntoutettu melkein 18vuotta. asialle ei vaan voi mitään.mutta sinähän et sitä varmaan ymmärrä joten antaa olla.

onhan se kiva ku joku yrittää auttaa,mutta eka vois tietty vähän kysellä.

 

[1+1=3]

[QUOTE="vieras";24972034]Tiedan tunteen, itsella vahan saman tapaista toisinaan ja miehen piirteet voi arsyttaa, mutta en kuitenkaan eroa ole harkitsemassa. Itse olen huomannut etta parhaiten toimii kun keskityn vain itseeni ja lapsiin; keksin paljon tekemista ja tapaan ihmisia, silla vaikka kuinka houkuttaisi olla vain kotona tekematta ihmeita, siita ei koskaan hyva seuraa. Hanki itsellesi harrastuksia, aloita opiskelu ym jotain jossa voit saavuttaa jotain muista riippumatta, samalla usein tapaat muita ihmisia. Ja tietokone telkkari kiinni paivat, ne vain tayttaa aikaa mutta eivat ole kovin tuottoisia. Yrita pitaa itsesi kiireisena ja ole itse aktiivinen ja helposti lahestyttava muille ihmisille.[/QUOTE]

minulla kyllä on päivisin tekemistä(opiskelen,mutta olen sielläkin jäänyt ulkopuoliseksi,vaikka itse kyllä yritän, mutta siellä nyt on omat porukat mihin en vissiin sitten sovi mukaan), ystäviä tapaisin mielelläni mutta niitä ei oikein ole(pari mutta aika kaukana nykyään asustelevat). harrastus no ei sekään korvaa kyllä parisuhdetta,eikä sellanen oikein oo ollut mun juttu ikinä(siis kaikennäköistähän on tullut tehtyä,mutta en oo ikinä tykännyt siitä että pitäisi tiettyyn kellon aikaan olla tekemässä just sitä tiettyä asiaa,mielummin fiiliksen mukaan)

kiitos.

 

[1+1=3]

[QUOTE="huh";24972040]Ja tuolta asiantuntijakaartilta ei irronnut mitään arkeanne helpottamaan? Ei keinoja tunteidenhallintaan (omien, sisarusten, ko. lapsen?), ei paikkoja josta voisit saada käytönnön tukea? Ei tietoa siitä miten tärkeää on pitää itsensä kunnossa, ja apua siihen? Tekisin valituksen sairaalaan, vai hetkinen, oliko se apu sille lapselle, eikä sinulle...asennetta.

Ja kyllä ihmiset muuttuvat, ihan jatkuvasti, itseasiassa yleensä haluttiin tai ei. Ja ei tarvita muutosta missään perusluonteessa, se pitää tajuta ajoissa, mutta sujuva onnellinen arki vaatii monen monta kompromissia(lue: omasta luontaisesta käytöksestä muutettua tekoa) toimiakseen. Ja tekoja on hyvin tuskallisen hankalan pitkämielistä muuttaa, mutta se on ihan mahdollista. Meillä vastaava jääräpää on oppinut"pyytämään" seksiä romanttisin elein ennemmin kuin suorin sanoin kun tästä pariterapiassa puhuttiin, ja on oppinut kysymään minulta että mikä on ja miltä tuntuu heti kun huomaa että köytös jotenkin muuttuu jne. Ja minä olen oppinut että harjoitan filosofista keskustelua jonkun muun ihmisen kanssa, ettei yksi ihminen millään voi riittää kaikkiin oikkuihini jne. Enitenhän siinä terapiassa itseään muuttaa, mutta se ei kuulu suuremmin olevan listallakaan, miehen, geeenien ja maailman muutos kylläkin. Jos onnellista elämää haluat, niin katse sisäänpäin: mitä sinä voit tehdä, ja mitä sinä haluat tehdä ja miten ne kohtaa. Kannapa vastuu itsestäsi ennen niitä muita joita niin hanakasti muuttelisit.SINÄ sitä apua tarvitset ko. prosessiin.[/QUOTE]



niin miksi mun pitäisi muuttua? ai et ei saisi olla omia perustarpeita? jos ei ois lapsia, mä jättäisin miehen ja ettisin sellasen kenen kanssa sitä seksiä,intohimoa,rakkautta on ja sen lisäksi keskustelu yhteys. ja suurin ongelma ois poistunut. perheellisenä pitää ajatella muitakin kuin itseään,ja koettaa löytää jkin ratkaisu asiaan.

 

[1+1=3]

[QUOTE="huh";24972040]Ja tuolta asiantuntijakaartilta ei irronnut mitään arkeanne helpottamaan? Ei keinoja tunteidenhallintaan (omien, sisarusten, ko. lapsen?), ei paikkoja josta voisit saada käytönnön tukea? Ei tietoa siitä miten tärkeää on pitää itsensä kunnossa, ja apua siihen? Tekisin valituksen sairaalaan, vai hetkinen, oliko se apu sille lapselle, eikä sinulle...asennetta.

Ja kyllä ihmiset muuttuvat, ihan jatkuvasti, itseasiassa yleensä haluttiin tai ei. Ja ei tarvita muutosta missään perusluonteessa, se pitää tajuta ajoissa, mutta sujuva onnellinen arki vaatii monen monta kompromissia(lue: omasta luontaisesta käytöksestä muutettua tekoa) toimiakseen. Ja tekoja on hyvin tuskallisen hankalan pitkämielistä muuttaa, mutta se on ihan mahdollista. Meillä vastaava jääräpää on oppinut"pyytämään" seksiä romanttisin elein ennemmin kuin suorin sanoin kun tästä pariterapiassa puhuttiin, ja on oppinut kysymään minulta että mikä on ja miltä tuntuu heti kun huomaa että köytös jotenkin muuttuu jne. Ja minä olen oppinut että harjoitan filosofista keskustelua jonkun muun ihmisen kanssa, ettei yksi ihminen millään voi riittää kaikkiin oikkuihini jne. Enitenhän siinä terapiassa itseään muuttaa, mutta se ei kuulu suuremmin olevan listallakaan, miehen, geeenien ja maailman muutos kylläkin. Jos onnellista elämää haluat, niin katse sisäänpäin: mitä sinä voit tehdä, ja mitä sinä haluat tehdä ja miten ne kohtaa. Kannapa vastuu itsestäsi ennen niitä muita joita niin hanakasti muuttelisit.SINÄ sitä apua tarvitset ko. prosessiin.[/QUOTE]


ei kun nyt mä keksin hommaan rakastajan,saan seksii ja intohimon takaisin elämään. no ni ratkastu ongelma,mistähän löydän sen miehen.

 

[1+1=3]

Oot siis jo näköjään päättänyt että sun tilannetta ei voi muuttaa, kaikki on sun ulottumattomista eikä mikään auta? Mitkään neuvot ei kelpaa, mikään apu ei tepsi?

joo no sisi kerro mikä sen muuttais?

niin no voihan lapsen pistää lastenkotiin ja ukon pihalle ottaa toisen tilalle. ystäviäkin vissiin saa kunhan vaan päättää,et joo tää ongelma olikin helppo ratkaista.

no en kuitenkaan taida lähteä noin radikaaleihin ratkaisuihin(ainakaan lapsen kanssa) pistää vaan vituttaa kun tullaan tolaltavalla vittuilee, tilanteeseen mihin ei noin vain muutosta saa.

 

["huh"]

tuota sä et nyt oikein ymmärtänyt,en minä halua muuttua,minä haluan elämääni seksiä,rakkautta,intohimoa(eli ihan perusjuttuja). ja tuota noin tyhjästä on paha nyhjästä jos oot kuullut sanonnan(en siis voi saada sitä lastenhoitajaa silloin kun satun tarvitsee koska sellaista ei ole saatavilla). minä osaan livenä hallita tunteeni(täällä ei nyt niin oo väliä vaikka ärtyneenä ärisiskin).

Niin, no sinähän silloin seisot juurin noiden mainitsemiesi asioiden tiellä, jos et halua muuttua. Asiat näet pysyvät sellaisina kuin ne ovat, niin kauan kuin niiden tekijät eivät muutu. Ja miestä ei voi muuttaa (mikä ei pidä paikkaansa) ja itse et halua muuttua (mikä varmasti pitää paikkansa), joten miksi mikään muuttuisi?
Sinä et tajua, että saadaksesi elämääsi noita asioita sinun pakko muuttua, ja että muuttumalla voit hyvinkin tulla onnellisemmaksi.

Mutta odotellaan nyt sitä joulupukkia, jos vaikka toisi paketissa miehen ja lapsen geeniperimän. Puheesi kuulostaa masentuneelta: olet jo päättänyt ettei mitään voi tehdä, juurikin niinkuin masennus ruokkii itseään.

Ja tunteiden hallinta oli vain esimerkki, se on yleensä se asia, mikä tekee arjesta mukavampaa, etenkin monilapsisessa perheessä. Milläs tolalla ovat sisarsten taidot asian suhteen, ovatko jotenkin tietoisessa käsittelyssä sinulla heidän suhteensa?

Ja ei lastenvahtia voi aina saada kun haluaa, ihan normaalillekaan lapselle. Mutta on myös täysin torvea olettaa että pysyisit järjissäsi tai parisuhteessa ilman että sellaista on koskaan.

Ja en oleta että lapset on mitään tyhjiä tauluja joihin kirjoitellaan, siksipä on tärkeää olla luovuttamatta, ja löytää se itselle paras keino ja tapa kasvattaa Kutakin lasta. Ei kuulosta siltä että olisit näitä suuremmin pohtinut tai käyttäisit tietojasi ihan konkreettisella tasolla kasvatuksessa.

Ja sitä en kiellä, että vaikka olisit tehnyt kaiken aivan piirunpäälle oikein, ettetkö siltikin voisi olla väsynyt ja onneton, mutta kyllä kuvauksestasi on aika pitkä matka edes siihen että olisit tosissasi yrittänyt muuttaa Omaa elämääsi Oman itsesi kautta.

 

["huh"]

joo no sisi kerro mikä sen muuttais?

niin no voihan lapsen pistää lastenkotiin ja ukon pihalle ottaa toisen tilalle. ystäviäkin vissiin saa kunhan vaan päättää,et joo tää ongelma olikin helppo ratkaista.

no en kuitenkaan taida lähteä noin radikaaleihin ratkaisuihin(ainakaan lapsen kanssa) pistää vaan vituttaa kun tullaan tolaltavalla vittuilee, tilanteeseen mihin ei noin vain muutosta saa.

Ei, siinä olet ihan oikeassa, että ei ihan tosta vaan. Ja se tuntuukin olevan se ongelma: olet antanut itsestäsi niin monella elämänalalla liikaa, että muuttamisen taakka vaikuttaa varmaan mahdottomalle, mutta sitä se ei ole.

Ja itsesi muuttaminen ei tarkoita ympäristön muuttamista, niinkuin juuri kuvasit(mies pihalle lapset lastenkotiin jne.), vaan itsensä, ajatustensa ja tekojensa muuttamista. Siellä se onni piilee. Varmasti joku toinen mieskin voisi olla helpompi (ja moni muu vaikeampi). Minusta on hienoa että olet perheeseesi sitoutunut, mutta jostain aivan merkillisen erikoisesta syystä näet sen vaihtoehtoisena omien tarpeiden täyttymiselle?

 

["Argh"]

Hmm... Kuulostaa siltä, että aloittaja ei halua neuvoja tai ratkaisuja, vaan ihan vaan purkaa tilannettaan ja tunteitaan. Ihan hyvä vaihtoehto sekin, mutta on hyvä tunnistaa tilanne myös itse, jotta ei tyhjän takia turhaudu toisten auttamisyrityksistä.

Lapsen kanssa kerrot jo kokeilleesi kaikkea, mutta et parisuhteen kanssa, jonka kuitenkin kerrot olevat se isoin asia. Menkää sinne pariterapiaan. Miestäsi et voi muuttaa muuten kuin muuttamalla itseäsi. Itsesi muuttaminen ei tarkoita halujesi kieltämistä tai perusluonteesi muuttamista, vaan käytöksesi muuttamista niin, että se tukee miehesi muuttumista.

Ja laita ne lapset välillä hoitoon. Sitä et ole tainnut sittenkään kokeilla vielä?

Parempaa elämää toivotellen!

 

[Yks haluton]

Pakko kommentoida nyt tästä haluttomuus-puolesta.

Mitä olette keskustelleet asiasta? Miksi mies ei halua seksiä? Onko potenssiongelmia (joita ei välttämättä kehtaa myöntää) onko masennusta, kokeeko sinun käytöksesi seksuaalisesti liian hyökkäävänä? Vai odotatko vain, että mies tulee intohimoisesti ja vie sinut isoon o:iin? Oletko kysynyt mikä miehen mieltä painaa, mitä SINÄ voisit tehdä, että mies kokisi seksin tavoittelemisen arvoiseksi asiaksi? Voisiko mies tyydyttää sinua käsin/suulla jos itse ei varsinaiseen yhdyntään pysty/halua?

Haluan herätellä noita kysymyksiä, sillä itse masentuneena ja haluttomana koen ahdistavana, että mies vaan vonkuu seksiä. Olemme tehneet paljon kompromisseja ja keskustelleet paljon. Meillä tilanne on se, että mies haluaisi päivittäin ja minä en oikeastaan koskaan. Eli kumpaakin tyydyttävää ratkaisua ei ole tässä tilanteessa ole olemassa. On siis löydettävä molemmille vähiten huono ratkaisu molemmille eli toistaiseksi meillä on sopimus, että seksiä harrastetaan perjantaisin ja sunnuntaisin ja muina päivinä mies puree hammasta, eikä edes yritä ehdottaa seksiä. Tällä mennään niin kauan, kun se molemmista tuntuu järkevältä, jos alkaa ahdistamaan, sitten keskustellaan ja mietitään joku toinen vaihtoehto. Ja näitä vaihtoehtoja meidän suhteessa on ollut vaikka ja mitä ja vastaavasti kun minä "annan seksiä" mies koittaa panostaa minun huomioimisen arjessa; antaa omaa aikaa, halii, pussailee (ilman seksuaalisia taka-ajatuksia) tuo kukkia jne.

Eli kysymys kuuluu, mitä SINÄ teet saadaksesi mieheltä seksiä? (muuta kuin valitat asiasta)

 

[asenne ratkaisee]

1. jos lapsi on tuon tasoinen saat omaishoitajana omaishoitajan vapaita (niin minäkin saan)
2. kyllä kunoutus (esim. toimintaterapia yms) kuntouttaa lasta tai ainakin ylläpitää opittuja taitoja!
3. Sanoit että mies hoitaa lapsia (on kiltti jne.). No mies hoitaa ja sinä hankit jonkun harrastuksen jossa voi löytää ystäviä!

minulla on myös useampi lapsi, joista yksi laaja-alaisesti kehityshäiriiöinen, eikä se ole pilannut minun elämääni.
Mies ei tehnyt mitään, ei osallistunut mitenkään ja seksielämä oli surkeaa ja vähäistä -----> vaihdoin, nyt on ihana mies, jos jossain mättää niin puhutaan ja muutetaan yhdessä asioita.
On minulla paljon muitakin (vanhemmat kuoli, heidätkin hoidin . eivät olleet edes eläkkeellä) yms. mutta kyllä minä vain olen onnellisempi kuin sinä, lapseni on edelleen vaativa, mutta niin rakas ja käynyt kuntouksessa 2 x vko 5 vuotta jo. Ei parannu, mutta auttaa oppimaan miten elämässä toimitaan! Ystäviä ehdin nähdä tosi harvoin ,mutta soitellaan sitäkin enemmän.