1
1+1=3
Vieras
-Miehen kanssa ei suhde toimi:hänen haluttomuutensa takia, sen takia että ei tee asialle mitään,ei välitä tunteistani siinä asiassa,eikä muuten puhu,ei ilmeisesti ole eron ajatteleminen riittävän suuri asia että viitsisi yrittää puhua(niin eroahan olen miettinyt mm.Miehen haluttomuuden,puhumattomuuden takia,ja siksi että minun tarpeista ei yksikään täyty tässä suhteessa).
-no yksi lapsista on haastava aamusta iltaan(perinnöllinen juttu), ja villitsee muutkin sisarukset jatkuvaan härdelliin, eli jatkuvasti saa tehä töitä että homma pysyy hanskassa.
-joskus se vaan on niin rasittavaa kun 20:n kerran sen tunnin sisään sa olla pysäyttämässä porukkaa siksi että ei noudateta yksinkertaista sääntöä,ei juosta sisällä.(kun ne ei tosiaankaan voi juosta sisällä,kun pienin jää jalkoihin) ja aina vaan uudestaan ja uudestaan rikotaan sääntöjä,etenkin tota yhtä.(ollaan koetettu palkitsemista kun tekee muuta kuin juoksentelee päättömästi, ollaan kokeiltu rangaistuksia, yritetty ulkoilla paljon=saa juosta,etenkin tälle haastavammalle lapselle) muutenkin tän yhen meno on ihan älytöntä(joo tieän kyllä että ei tee sitä tahalleen)
-tämän lisäksi minulla ei ole ystäviä,pari sellasta tuttua,mutta ei heitäkään oikeasti kiinnosta.
no eipä tässäelämässä tällä hetkellä ole muuta hyvää kuin terveys(joka tietystisekin on jo todella paljon), mutta entä se onnellisuus, no niin sen ku löytäs.
oon vielä alle 30:nen ja jotenkin tuntuu että okei tää on mun elämää seuraavat ties kuinka monta vuotta, tässäkö kaikki oli. jotenkin surettaa jos jään tähän suhteeseen niin elämä on eletty jo(ja tämä on vaan sitä että on olemassa mut), sillä tämä ei tästä muutu,miehellä on ollut monta vuotta aikaa muuttaa omasta puolesta asioita, mut edelleen tilanne on sama, joten en voi tässä suhteessa ilmeisesti kokea juuri mitään, no tietty pettymystä ja surua,mut ei se oikein riitä suhteen sisällöksi.
mitähän sitä tekisi? ajatus siitä että olisi toisenlainen suhde, ajatella joku katsoisi suoraan silmiin,hymyilisi, olis iloinen että minä olen siinä. joku suutelisi kiihkeästi, wau. joku taputtelis salaa takamukselle(joskus) hmmm. joku sanoisi joskus että olet kaunis, ihanaa! olis joku joka puhuis,jonka kanssa ongelmista vois keskustella,sehän ois ihmeellisitä. kuiskais rakas, tai rakastan sua.
mut sit tää suhde noilta osin kuollut. mieshän on sillä tavalla kiltti, ei juokse baareissa/Ei juo/hoitaa lapsia,ei puhu ilkeästi,tai huuda(no huutais edes,niin näkyis jotain tunnetta mua kohtaan). mut toisaalta kuka voi olal niin julma että katsoo kuinka toinen kärsii/kuulee kuinka toinen kärsii eikä vaivaudu tekemään yhtään mitään,vuosiin.
-no yksi lapsista on haastava aamusta iltaan(perinnöllinen juttu), ja villitsee muutkin sisarukset jatkuvaan härdelliin, eli jatkuvasti saa tehä töitä että homma pysyy hanskassa.
-joskus se vaan on niin rasittavaa kun 20:n kerran sen tunnin sisään sa olla pysäyttämässä porukkaa siksi että ei noudateta yksinkertaista sääntöä,ei juosta sisällä.(kun ne ei tosiaankaan voi juosta sisällä,kun pienin jää jalkoihin) ja aina vaan uudestaan ja uudestaan rikotaan sääntöjä,etenkin tota yhtä.(ollaan koetettu palkitsemista kun tekee muuta kuin juoksentelee päättömästi, ollaan kokeiltu rangaistuksia, yritetty ulkoilla paljon=saa juosta,etenkin tälle haastavammalle lapselle) muutenkin tän yhen meno on ihan älytöntä(joo tieän kyllä että ei tee sitä tahalleen)
-tämän lisäksi minulla ei ole ystäviä,pari sellasta tuttua,mutta ei heitäkään oikeasti kiinnosta.
no eipä tässäelämässä tällä hetkellä ole muuta hyvää kuin terveys(joka tietystisekin on jo todella paljon), mutta entä se onnellisuus, no niin sen ku löytäs.
oon vielä alle 30:nen ja jotenkin tuntuu että okei tää on mun elämää seuraavat ties kuinka monta vuotta, tässäkö kaikki oli. jotenkin surettaa jos jään tähän suhteeseen niin elämä on eletty jo(ja tämä on vaan sitä että on olemassa mut), sillä tämä ei tästä muutu,miehellä on ollut monta vuotta aikaa muuttaa omasta puolesta asioita, mut edelleen tilanne on sama, joten en voi tässä suhteessa ilmeisesti kokea juuri mitään, no tietty pettymystä ja surua,mut ei se oikein riitä suhteen sisällöksi.
mitähän sitä tekisi? ajatus siitä että olisi toisenlainen suhde, ajatella joku katsoisi suoraan silmiin,hymyilisi, olis iloinen että minä olen siinä. joku suutelisi kiihkeästi, wau. joku taputtelis salaa takamukselle(joskus) hmmm. joku sanoisi joskus että olet kaunis, ihanaa! olis joku joka puhuis,jonka kanssa ongelmista vois keskustella,sehän ois ihmeellisitä. kuiskais rakas, tai rakastan sua.
mut sit tää suhde noilta osin kuollut. mieshän on sillä tavalla kiltti, ei juokse baareissa/Ei juo/hoitaa lapsia,ei puhu ilkeästi,tai huuda(no huutais edes,niin näkyis jotain tunnetta mua kohtaan). mut toisaalta kuka voi olal niin julma että katsoo kuinka toinen kärsii/kuulee kuinka toinen kärsii eikä vaivaudu tekemään yhtään mitään,vuosiin.