Miten sinulle valkeni, ettei joulupukkia ole olemassa?
- Viestiketjun aloittaja Björn
- Ensimmäinen viesti
"vieras"
En ole koskaan kuvitellut sitä olevan olemassa joten ei ole tuollaista valaistumista tapahtunut. 
Keijupölly
En mä koskaan siihen uskonutkaan. Tiesin aina, että se on joku ukkeli vaan. Pienempänä pelkäsin pukkia ihan vaan, kun luulin, että se on joku vieras ukko, enkä tajunnut, et se oli joko isi tai äiti.
Seurakunnan päiväkerhossa. Olin neljän, sisko kolmen vanha. Inhottavasti tehty kerhotädeiltä.
fibbi
Yhyy. Vanhat haavat revittiin taas auki. Mulle kun ei koskaan oo suotu sitä iloa, että olisin saanut uskoa pukkiin. Jo ihan niin pienestä saakka kuin muistini riittää, olen aina tiennyt, että se on höpöhöpöjuttu...
Ja julmana, traumaisena aikuisena olen siirtänyt saman lapsilleni. Eli meillä ei yksikään kolmesta lapsesta ole saanut uskoa pukkiin ikinä!
Ja julmana, traumaisena aikuisena olen siirtänyt saman lapsilleni. Eli meillä ei yksikään kolmesta lapsesta ole saanut uskoa pukkiin ikinä!
Nirppa II harmaana
Mä uskoin 11-vuotiaaksi asti, joo-o 11vuotiaaksi asti. Tosin pientä epäilystä kouluiässä siitä alkoi jo olla, mutta hyvin porukat mua huijas. Olen onnellinen siitä, oikeasti silloin sai olla vielä lapsi ala-asteellakin. Ei enää saa No mutta löysin siis 11 vuotiaana joskus kesällä joulupukin kirjeen äidin laatikosta ja suutuin kun hän ei ollutkaan lähettänyt sitä joulupukille. Tuolloin hänen oli sitten pakko kertoa, kun mitkään selitykset eivät menneet läpi. Ko. kirje on tallessa itselläni vieläkin ja sitä on hauska lukea... toiveet eivät ole olleet mitenkään maltillisia (rahaa meillä ei paljoa ollut) ja mies jaksaa vieläkin naureskella toiveitani jos omille lapsilleni yritän sanoa, että kannattaa toivoa vaan muutamia asioita, niin varmemmin saa sitten pukilta ne haluamansa
No mutta löysin siis 11 vuotiaana joskus kesällä joulupukin kirjeen äidin laatikosta ja suutuin kun hän ei ollutkaan lähettänyt sitä joulupukille. Tuolloin hänen oli sitten pakko kertoa, kun mitkään selitykset eivät menneet läpi. Ko. kirje on tallessa itselläni vieläkin ja sitä on hauska lukea... toiveet eivät ole olleet mitenkään maltillisia (rahaa meillä ei paljoa ollut) ja mies jaksaa vieläkin naureskella toiveitani jos omille lapsilleni yritän sanoa, että kannattaa toivoa vaan muutamia asioita, niin varmemmin saa sitten pukilta ne haluamansa
"pim"
En muista, vanhempieni kertoman mukaan olen vain pienenä pelännyt kovasti kun joulupukki (kuka sitten on ollutkaan) tuli käymään. Lukkiuiduin vessaan ja käskin isonveljen tuoda minulle kuuluvat lahjat sinne Enkä muista oivalsinko itse vai kertoiko joku. Semmoinen muistikuva on että huomasimme isonveljen kanssa jälkiä lumessa ja tajusimme että ne olivat vanhempien tekemiä, ja vanhemmat yrittivät väittää kuinka pukki oli muka käynyt ja jättänyt lahjat. Olin varmaan 6-v. Ei ole ainakaan suurena shokkina asia valjennut kun ei mitään lähtemätöntä muistijälkeäkään ole jättänyt
Enkä muista oivalsinko itse vai kertoiko joku. Semmoinen muistikuva on että huomasimme isonveljen kanssa jälkiä lumessa ja tajusimme että ne olivat vanhempien tekemiä, ja vanhemmat yrittivät väittää kuinka pukki oli muka käynyt ja jättänyt lahjat. Olin varmaan 6-v. Ei ole ainakaan suurena shokkina asia valjennut kun ei mitään lähtemätöntä muistijälkeäkään ole jättänyt en muista miten se tapahtui, mutta saatoin olla tuollainen ekaluokkalainen kun se tapahtui, tälläinen muistikuva mulla asiasta on
"pim"
Ihanaa kun olet saanut kokea lapsuuden jossa saa olla lapsiMä uskoin 11-vuotiaaksi asti, joo-o 11vuotiaaksi asti. Tosin pientä epäilystä kouluiässä siitä alkoi jo olla, mutta hyvin porukat mua huijas. Olen onnellinen siitä, oikeasti silloin sai olla vielä lapsi ala-asteellakin. Ei enää saa
Ja olet oikessa, nykyään 11-v polttaa, kiroilee, rellestää ja hyppii aikuisten silmille. Tuntuu että nykyään jo syntymästä lähtien alkaa se hirmuinen itsenäistymisen ja aikuistumisen kiire. Viimeistään 2-vuotiaana pitäisi jo olla kaiken osaava, itenäisesti toimiva ja ajatteleva, kaikkea "vauvamaisuutta" katsotaan pahalla. Sori, off-topic.Kerrostalon takapihalla oltiin joulun jälkeen laskemassa pulkkamäkeä ja sitten yhdellä parvekkeella oli ne joulupukin kamppeet tuulettumassa... Siinä tais mennä koko talon lapsilta samalla rytinällä usko pukkiin.
En muista minkä ikäinen olen ollut, silloin mutta tuon tilanteen muistan hyvin hyvin sekeästi.
Taisi olla talossa tapana, että vähän vuorotellen kävi miehet pukkeina ( kuulostaapa härskille ) naapureissa. Koska muistan kuitenkin isän aina toisinaan käynneen jossain jouluaattona... Toki oli aina paikalla kun pukki kävi.
En muista minkä ikäinen olen ollut, silloin mutta tuon tilanteen muistan hyvin hyvin sekeästi.
Taisi olla talossa tapana, että vähän vuorotellen kävi miehet pukkeina ( kuulostaapa härskille ) naapureissa. Koska muistan kuitenkin isän aina toisinaan käynneen jossain jouluaattona... Toki oli aina paikalla kun pukki kävi.
"vieras"
Äiti kertoi kun olin 6-vuotias, että isä toimii jouluisin pukkina ja jakaa lahjat jotka ovat sukulaiset ja vanhemmat ostaneet.
....
Minulle joulupukki on ollut samanlainen taruhahmo kuin keijut, tontut, yksisarviset jne.
Enkä koe että olisin missään vaiheessa tajunnut että sitä ei olekkaan olemassa. Mistä minä tai kukaan muukaan voi ihan 100% varmuudella sanoa ettei muka ole
Ei tietty tuota coca cola-pukkia, mutta jonkinlaisia tonttuja ehkä onkin vielä jossain piilossa
Enkä koe että olisin missään vaiheessa tajunnut että sitä ei olekkaan olemassa. Mistä minä tai kukaan muukaan voi ihan 100% varmuudella sanoa ettei muka ole
Ei tietty tuota coca cola-pukkia, mutta jonkinlaisia tonttuja ehkä onkin vielä jossain piilossa
Mä odotin kuumeisesti jouluaattona pukkia, olin 6-vuotias, ja ravasin katsomassa ikkunoista. Asuttiin silloin pienessä lähiössä ja kodin keittiön ikkuna oli siihen kävelykadulle, joka halkoo koko lähiön. Pyörin pari tuntia rinkiä: oma makkarin ikkuna, veljen ikkuna, vanhempien huoneen ikkuna, keittiön ikkuna.. sit kerran siitä keittiön ikkunasta näkyikin KOLME joulupukkia, jotka jutteli keskenään!!! Siinä kuulkaa meni luotto kaikkiin!
Sit kun meillä soi ovikello ja pukki oli oven takana, niin kävin aukaisemassa ovea sen verran, et sanoin että meille ei tarvii tulla enää ikinä ja vedin oven kiinni. Isä sitten kävi maksamassa pukille joka hölmönä seisoi vielä käytävässä lahjat kädessä
Sit kun meillä soi ovikello ja pukki oli oven takana, niin kävin aukaisemassa ovea sen verran, et sanoin että meille ei tarvii tulla enää ikinä ja vedin oven kiinni. Isä sitten kävi maksamassa pukille joka hölmönä seisoi vielä käytävässä lahjat kädessä
"..."
en muista minkä ikänen olin, mut muistan sen, ku tunnistin pukin mun enoks eipä siittä mitään traumoja jääny
eipä siittä mitään traumoja jääny En muista olenko koskaan sillä tavalla uskonut pukkiin, ehkä ihan ihan pienenä, mutta sen mitä muistan niin aina olen tiennyt että joulupukin käynti on sellaista leikkiä vaan ja että vanhemmat ne lahjat ostaa.
En muista minkä ikäinen olin, mutta muistan sen tajuamisen hetken. Istuin pukin polvella ja näin takin alla saman paidan kuin isällä. Toisaalta se ei ollut niinkään pelkkä uskon menettämisen kokemus, vaan uskon muuttumista tiedoksi - Joulupukki on olemassa ja se on mun isä!
Muoks. Selittää miksi olen tällainen tonttu... :xmas:
Muoks. Selittää miksi olen tällainen tonttu... :xmas:
Rähinä-Reetta
Tajusin että sillä on tapana pukeutua mun vanhempieni vaatteisiin. Ehkä joskus 7v tai niillä main.