Illalla yllätin äidin, kun se oli paketoimassa lahjoja. Äiti kävi siis vessassa ja mä menin sen huoneeseen ja sielläpä oli lahjapaperia ja yövaatteet vailla paperia. Äiti tietysti huus mulle, kun huomas et mä oon sen huoneessa... Noh ei mun joulupukkiin usko vielä siihen lopahtanut vaan mä ajattelin, että äiti vaan auttaa pukkia, kun pukilla on niin paljon hommia. Uskoin vielä pukkiin.
No pian sitten alko valjeta, että eihän sitä pukkia voi olla olemassa... Isä nimittäin lähti aina viemään roskia ja just silloin pukki kävi meillä ja toi lahjat. Veli alkoi vihjailla, että pukkihan on isä ja niin mäkin aloin uskoa. Eipä sitä sitten kauaa enää pukkiin uskottukkaan. Toki koulukin auttoi pukkiin uskomisen loppumisen, kun siellä aina puhuttiin ettei sitä oikeasti ole olemassa.