Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?

Jos hän halusi kertoa siskolleen ensimmäisenä, eihän sinun vauvasi kuolema ole siskosi syytä, varmasti et osaa iloita vielä siskosi raskaudesta, mutta minusta oli hyvä kun sait tietää. Jos siskosi aikoo kertoa muillekin melko pian.

Voimia tähän vaikeaan tilanteeseen, mutta muista ettei vauvasi menehtyminen ollut siskosi syytä.

:headwall: No joo...
Ei jaksa vastata, kun et sä kuitenkaan ymmärrä tän aloituksen pointtia...

ja varmasti hän myös suree sinun menetystäsi todella paljon!

 

mä kertoisin myöhemmin..

mun mielestä vauva on vauva,olkoon rv 4 tai 40.
mulle tuli 3km siskoon raskaus ajan ja vauva ajan aikana.
se kuinka siskoo(muu suku) hoiti tilanteen,ei kehumista,mun mielestä!!!!

en ymmärrä miks siskoos piti saada kertoo uutisensa sulle ja miehelles,ei muille..
oikein paljon voimia tulevaan :hug: :hug: :hug: :hug:

 

Oman keskenmenon aikoihin en olis halunnut nähdä ketään raskaana olevaa tai kuulla mitään raskauksiin liittyvää keltään. Kyllä se vaan tuntuu pahalta ajatella että miksi juuri meille ei suotu sitä lasta ja muille suodaan. Siinä tilanteessa haluaa vaan käsitellä sen oman surun, eikä jaksa iloita kenenkään puolesta.

Varmasti sitten kun on saanut ittensä kasattua jollain tavalla pystyy jo iloitsemaan lähimmäisten puolesta, mutta keskenmeno ja kohtukuolema on arka aihe pitkään.

Ei tulisi mieleenkään mennä hehkuttamaan kenellekkään kyseisen asian kokeneelle mitään raskauteen liittyvää. Mielumin varosin koko puhenaihetta. Kyllä niitä muita ihmisiä löytyy kelle puhua, kellä ei ole suremisprosessi kesken.

Voimia sinulle Sisu :hug:

KIITOS kaunis sinulle! Tätä just olen yrittäny sanoa, mutta kun ei ole osannu nyt muotoilla asiaa ymmärrettävään muotoon...

 

Itse olisin kyllä ehdottomasti odottanut pidemmälle.. ainakin hautajaisten yli jos ei muuta. Vaan kuten jo edellä joku mainitsi, ehkä hän ajatteli tosiaan että saisit tästä uutisesta voimaa. Mutta siitäkin huolimatta on siskollasi viikkoja niin vähän että ehdottomasti jo muutenkin olisin odottanut kertomista..

Kovasti voimia itsellesi rankan tulevan päivän edessä. :hug:

Siis en taas ymmärrä miten joku voi ajatella noin että tuollaisesta uutisesta voisi saada voimaa oman lapsen hautaamisen aikoihin? Pikemminkin tulisi sellanen olo et miksi minulta otetaan pois ja muille annetaan?

 

Olen todella pahoillani vauvasi menetyksestä!

 

Toivottavasti siskosi ymmärtää itse olla malalalla profiililla raskauden suhteen, jos ei, niin kyllä sanoisin että sisko rakas koita ymmärtää että nyt ei ole voimia käsitellä muiden asioita, vaan omaa surua.

 

Kertoisin "varmemmilla viikoilla" ja antaisin siskon surra lastaan siihen saakka rauhassa.

 

ja vaadit, että siskosi pystyy iloitsemaan raskaudesta surusta huolimatta, vai jätätkö kertomisen tuota tuonnemmaksi?
Raskausviikkoja sinulla on tällä hetkellä ehkä 4+3

Mä kertoisin sopivan tilaisuuden tullen, mutta en missään tilanteessa vaatisi siskoa iloitsemaan siitä.

 

Kyllä mä varmaan varovaisesti kertoisin mutta en todellakaan vaatis iloitsemaan mun kanssani. Mä oon molemmissa raskauksissa kertonut heti kaikille kun olen tiennyt.

 

Tuo on niin vaikea tilanne, ettei siskosi varmaan tiennyt, miten kannattaisi toimia. Jos hän olisi pantannut uutista, olisi sen kertominen voinut olla vielä vaikeampaa. Ehkä hän ajatteli, että salailu loukkaisi sinua, läheisiä kun olette. Ja toisaalta, nyt teidän on helpompi ymmärtää toistenne käytöstä, kun molemmat tiedätte missä mennään. Siskosi ymmärtää varmasti surusi, eikä loukkaannu siitä, että sinun on saatava rauhassa surra.
Voimia sinulle :hug:

 

Noin aikaisin en kertois kenellekään. Vielä vähemmän ihmiselle joka on juuri menettänyt vauvansa.

 

Kertoisin samaan aikaan kuin muillekin. Ymmärtäisin kuitenkin, että sisko ei ehkä kykenisi iloitsemaan tulevasta lapsestani samalla tavalla kuin jos ei olisi menettänyt omaa lastaan.