Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

Anteeks? Keskenmeno rv 18 ja kuolleen vauvan synnytys on eri asia lääketieteellisesti kun kohtuun kuolleen lapsen synnytys esim. rv 39 mutta henkisesti ihan yhtä rankkaa. Joten älä yhtään vähättele mun surua!

Älä ota sitä vähättelynä, kerroin vain mielipiteeni. :headwall: Muiden pitää ymmärtää, ettei keskenmenon saaneelle riemuita ylitsevuotavasti omasta raskaudestaan ja keskenmenon saaneen täytyy ymmärtää, ettei muiden tarvi lopettaa elämistä toisen keskenmenon takia.

En ole sitä vaatinutkaan.
Olisin vaan toivonu hieman tahdikkuutta mun siskolta. Ja sun teksteistä paistaa se läpi, ettei sulla ole harmainta hajua, mitä minä käyn nyt läpi.

Jokainen reagoi eri tavalla, se on varma. Jotkut pitävät rv 18 sikiötä vauvana, jotkut eivät. Jotkut surevat pitempään, jotkut vähemmän. Sulla on oma tapasi surra. Aika hurjaa, että siskosi raskaus on sulle ilouutinen lainausmerkeissä. Tahditontahan se oli siskoltasi kertoa noilla viikoilla ja ennen hautajaisia, mutta pitää sunkin ymmärtää, että raskaus on siskollesi varmasti iloinen uutinen, eikä sitä aina osaa salata, kun haluaisi huutaa siitä koko maailmalle. Ja jos siskosi olisi kertonut kaikille muille, olisi se varmaan sitten muilta kantautunut korviisi ja sitten olisit varmaan manannut, kun kaikki muut tiesivät, paitsi sinä.

 

Kertoisin paljon myöhemmin.

 

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

Anteeks? Keskenmeno rv 18 ja kuolleen vauvan synnytys on eri asia lääketieteellisesti kun kohtuun kuolleen lapsen synnytys esim. rv 39 mutta henkisesti ihan yhtä rankkaa. Joten älä yhtään vähättele mun surua!

Älä ota sitä vähättelynä, kerroin vain mielipiteeni. :headwall: Muiden pitää ymmärtää, ettei keskenmenon saaneelle riemuita ylitsevuotavasti omasta raskaudestaan ja keskenmenon saaneen täytyy ymmärtää, ettei muiden tarvi lopettaa elämistä toisen keskenmenon takia.

En ole sitä vaatinutkaan.
Olisin vaan toivonu hieman tahdikkuutta mun siskolta. Ja sun teksteistä paistaa se läpi, ettei sulla ole harmainta hajua, mitä minä käyn nyt läpi.

Jokainen reagoi eri tavalla, se on varma. Jotkut pitävät rv 18 sikiötä vauvana, jotkut eivät. Jotkut surevat pitempään, jotkut vähemmän. Sulla on oma tapasi surra. Aika hurjaa, että siskosi raskaus on sulle ilouutinen lainausmerkeissä. Tahditontahan se oli siskoltasi kertoa noilla viikoilla ja ennen hautajaisia, mutta pitää sunkin ymmärtää, että raskaus on siskollesi varmasti iloinen uutinen, eikä sitä aina osaa salata, kun haluaisi huutaa siitä koko maailmalle. Ja jos siskosi olisi kertonut kaikille muille, olisi se varmaan sitten muilta kantautunut korviisi ja sitten olisit varmaan manannut, kun kaikki muut tiesivät, paitsi sinä.

Tästä mun siskon raskaudesta ei tiedä KUKAAN muu kun minä ja mun mies! Että eipä ole paljon vaaraa, että kukaan sukulainen mulle sitä möläyttäis. Ja kyllä, mulle rv 18 syntynyt enkelityttö on vauva. Ja en, tällä hetkellä en osaa iloita siskon raskaudesta, elämäni pahin kokemus on vasta edssä päin ja siksi ilo-uutinen oli lainausmerkeissä.

 

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

Anteeks? Keskenmeno rv 18 ja kuolleen vauvan synnytys on eri asia lääketieteellisesti kun kohtuun kuolleen lapsen synnytys esim. rv 39 mutta henkisesti ihan yhtä rankkaa. Joten älä yhtään vähättele mun surua!

Älä ota sitä vähättelynä, kerroin vain mielipiteeni. :headwall: Muiden pitää ymmärtää, ettei keskenmenon saaneelle riemuita ylitsevuotavasti omasta raskaudestaan ja keskenmenon saaneen täytyy ymmärtää, ettei muiden tarvi lopettaa elämistä toisen keskenmenon takia.

En ole sitä vaatinutkaan.
Olisin vaan toivonu hieman tahdikkuutta mun siskolta. Ja sun teksteistä paistaa se läpi, ettei sulla ole harmainta hajua, mitä minä käyn nyt läpi.

Jokainen reagoi eri tavalla, se on varma. Jotkut pitävät rv 18 sikiötä vauvana, jotkut eivät. Jotkut surevat pitempään, jotkut vähemmän. Sulla on oma tapasi surra. Aika hurjaa, että siskosi raskaus on sulle ilouutinen lainausmerkeissä. Tahditontahan se oli siskoltasi kertoa noilla viikoilla ja ennen hautajaisia, mutta pitää sunkin ymmärtää, että raskaus on siskollesi varmasti iloinen uutinen, eikä sitä aina osaa salata, kun haluaisi huutaa siitä koko maailmalle. Ja jos siskosi olisi kertonut kaikille muille, olisi se varmaan sitten muilta kantautunut korviisi ja sitten olisit varmaan manannut, kun kaikki muut tiesivät, paitsi sinä.

No mikä pakko sen olis ollu kertoa kellekään ja luonnollisesti, jos ei olis halunnut, että uutinen tulee sisun korviin, niin ei olis pitänyt kertoa kellekään. Ajattelemattomasti toimittu kyllä ja ymmärrän senkin, että ei tunnu nyt ilouutiselta.

 

En noilla viikoilla huutelis KENELLEKÄÄN mitään.

 

Kertoisin vasta paljon myöhemmin, varmaan kuukausien päästä vasta ja antaisin toiselle aikaa surra rauhassa. :hug: En voi edes kuvitella miten kauheaa on menettää oma lapsi.

 

Kertoisin mahdollisimman aikasessa vaiheessa, ettei kuule muualta, ettei jää tunne että salaillaan. En kuitenkaan odottaisi että omassa surussa kykenisi iloitsemaan mun raskaudesta, vaan antaisin aikaa toipua omasta menetyksestä..tosin noilla viikoilla en vielä kertois kellekään..

näinpä sanoisin minäki...

 

Tästä mun siskon raskaudesta ei tiedä KUKAAN muu kun minä ja mun mies! Että eipä ole paljon vaaraa, että kukaan sukulainen mulle sitä möläyttäis. Ja kyllä, mulle rv 18 syntynyt enkelityttö on vauva. Ja en, tällä hetkellä en osaa iloita siskon raskaudesta, elämäni pahin kokemus on vasta edssä päin ja siksi ilo-uutinen oli lainausmerkeissä.

Tätä toimintaa mä en tajua siskoltas yhtään.

 

Niin, ja tähän vielä liittyy se tosiasia, että meillä tätä vauvaa oltiin yritetty 1v 7kk, ja sisko tasan tiesi, että kuinka kovasti me toivottiin tytölle pikkusisarusta. Ja näillä tämä raskaus sitten alkoi 3.yrityskierrosta. No, sillehän ei voi mitään, että toiset sikiää nopeammin kuin toiset, mutta ei tätä ymmärrä semmonen, joka ei ole kärsiny missään vaiheessa (sekundaarisesta )lapsettomuudesta tai joutunu hautaamaan lastaan... :'(

 

surunvalittelut ja voimia.varmasti on sellainen olo,että loukkaa. Siskosi pitää antaa sinulle mahdollisuus olla loukkaantunut,mutta annathan hänen silti nauttia odotuksestaan. varmasti hän suree kanssasi,jos ei näkyvästi niin muuten. hän oli ehkä tahditon,mutta yleensä ei tuommoista tahalleen tee. anna ajan kulua,sinulla tosiaan on vielä rankat ajat edessä. tiedän, että toisen raskaus tuntuu Erittäin pahalta tuossa vaiheessa.

 

Tästä mun siskon raskaudesta ei tiedä KUKAAN muu kun minä ja mun mies! Että eipä ole paljon vaaraa, että kukaan sukulainen mulle sitä möläyttäis. Ja kyllä, mulle rv 18 syntynyt enkelityttö on vauva. Ja en, tällä hetkellä en osaa iloita siskon raskaudesta, elämäni pahin kokemus on vasta edssä päin ja siksi ilo-uutinen oli lainausmerkeissä.

Tätä toimintaa mä en tajua siskoltas yhtään.

Sisko vielä illalla laittoi meidän puheun perään viestin, että kaikki ajan kohdat kertomiselle olis ollu yhtä huonoja. Nooooo, vaikka jos tuonne kesäkuun alkuun / puoleen väliin olis odottanu, niin kenellekään ei olis vielä näkyny hänen vauvamaha, ja minä olisin jo saanu itseäni kasattua enemmän... Että todella ajattelematonta mun mielestä tämmönen toiminta.

 

No en kertois kyllä.. varsinkaan tollasilla viikoilla!JA vaikka viikkoja olis reilusti enemmän sen verran kyllä odottaisin että toinen saisi surra rauhassa.
Toisekseen laittaa mietityttämään mikä mahtaa olla siskollasi syy kertoa näin aikasessa vaiheessa ja vielä tollasessa tilanteessa. En ymmärrä.

 

Niin, ja tähän vielä liittyy se tosiasia, että meillä tätä vauvaa oltiin yritetty 1v 7kk, ja sisko tasan tiesi, että kuinka kovasti me toivottiin tytölle pikkusisarusta. Ja näillä tämä raskaus sitten alkoi 3.yrityskierrosta. No, sillehän ei voi mitään, että toiset sikiää nopeammin kuin toiset, mutta ei tätä ymmärrä semmonen, joka ei ole kärsiny missään vaiheessa (sekundaarisesta )lapsettomuudesta tai joutunu hautaamaan lastaan... :'(

Tosiasia on myös se että elämä jatkuu ja suru helpottaa.Kokemusta on

 

Tästä mun siskon raskaudesta ei tiedä KUKAAN muu kun minä ja mun mies! Että eipä ole paljon vaaraa, että kukaan sukulainen mulle sitä möläyttäis. Ja kyllä, mulle rv 18 syntynyt enkelityttö on vauva. Ja en, tällä hetkellä en osaa iloita siskon raskaudesta, elämäni pahin kokemus on vasta edssä päin ja siksi ilo-uutinen oli lainausmerkeissä.

Tätä toimintaa mä en tajua siskoltas yhtään.

Sisko vielä illalla laittoi meidän puheun perään viestin, että kaikki ajan kohdat kertomiselle olis ollu yhtä huonoja. Nooooo, vaikka jos tuonne kesäkuun alkuun / puoleen väliin olis odottanu, niin kenellekään ei olis vielä näkyny hänen vauvamaha, ja minä olisin jo saanu itseäni kasattua enemmän... Että todella ajattelematonta mun mielestä tämmönen toiminta.

Voimahali sulle Sisu :hug: :hug:
Oli tosiaan ajattelematonta siskoltasi

 

Oisko se voinu sitten kuvitella, että sinä jotenkin saat siitä voimaa kestää oman surusi? :/

 

Niin, ja tähän vielä liittyy se tosiasia, että meillä tätä vauvaa oltiin yritetty 1v 7kk, ja sisko tasan tiesi, että kuinka kovasti me toivottiin tytölle pikkusisarusta. Ja näillä tämä raskaus sitten alkoi 3.yrityskierrosta. No, sillehän ei voi mitään, että toiset sikiää nopeammin kuin toiset, mutta ei tätä ymmärrä semmonen, joka ei ole kärsiny missään vaiheessa (sekundaarisesta )lapsettomuudesta tai joutunu hautaamaan lastaan... :'(

Tosiasia on myös se että elämä jatkuu ja suru helpottaa.Kokemusta on

Niin jatkuu, mutta mun ei vielä tarvii jaksaa ajatella sitä. Mulla on oikeus surra nyt.

 

Oisko se voinu sitten kuvitella, että sinä jotenkin saat siitä voimaa kestää oman surusi? :/

En tiedä. Sitä pitäis kysyä siskolta...

*muoks* Meillä kyllä on jokaisessa (3 ) raskaudessa odotettu vähän pidemmälle kuin plussaamista seuraaville päiville, että asiaa on edes kenellekään ulkopuoliselle paljastettu.

 

Niin, ja tähän vielä liittyy se tosiasia, että meillä tätä vauvaa oltiin yritetty 1v 7kk, ja sisko tasan tiesi, että kuinka kovasti me toivottiin tytölle pikkusisarusta. Ja näillä tämä raskaus sitten alkoi 3.yrityskierrosta. No, sillehän ei voi mitään, että toiset sikiää nopeammin kuin toiset, mutta ei tätä ymmärrä semmonen, joka ei ole kärsiny missään vaiheessa (sekundaarisesta )lapsettomuudesta tai joutunu hautaamaan lastaan... :'(

Tosiasia on myös se että elämä jatkuu ja suru helpottaa.Kokemusta on

Niin jatkuu, mutta mun ei vielä tarvii jaksaa ajatella sitä. Mulla on oikeus surra nyt.

Tottakai on mutta taidan kuiten jättää sanomatta

 

Niin, ja tähän vielä liittyy se tosiasia, että meillä tätä vauvaa oltiin yritetty 1v 7kk, ja sisko tasan tiesi, että kuinka kovasti me toivottiin tytölle pikkusisarusta. Ja näillä tämä raskaus sitten alkoi 3.yrityskierrosta. No, sillehän ei voi mitään, että toiset sikiää nopeammin kuin toiset, mutta ei tätä ymmärrä semmonen, joka ei ole kärsiny missään vaiheessa (sekundaarisesta )lapsettomuudesta tai joutunu hautaamaan lastaan... :'(

Tosiasia on myös se että elämä jatkuu ja suru helpottaa.Kokemusta on

Niin jatkuu, mutta mun ei vielä tarvii jaksaa ajatella sitä. Mulla on oikeus surra nyt.

Tottakai on mutta taidan kuiten jättää sanomatta

?

 

Itse olisin kyllä ehdottomasti odottanut pidemmälle.. ainakin hautajaisten yli jos ei muuta. Vaan kuten jo edellä joku mainitsi, ehkä hän ajatteli tosiaan että saisit tästä uutisesta voimaa. Mutta siitäkin huolimatta on siskollasi viikkoja niin vähän että ehdottomasti jo muutenkin olisin odottanut kertomista..

Kovasti voimia itsellesi rankan tulevan päivän edessä. :hug:

 

Jos hän halusi kertoa siskolleen ensimmäisenä, eihän sinun vauvasi kuolema ole siskosi syytä, varmasti et osaa iloita vielä siskosi raskaudesta, mutta minusta oli hyvä kun sait tietää. Jos siskosi aikoo kertoa muillekin melko pian.

Voimia tähän vaikeaan tilanteeseen, mutta muista ettei vauvasi menehtyminen ollut siskosi syytä.

 

Jos hän halusi kertoa siskolleen ensimmäisenä, eihän sinun vauvasi kuolema ole siskosi syytä, varmasti et osaa iloita vielä siskosi raskaudesta, mutta minusta oli hyvä kun sait tietää. Jos siskosi aikoo kertoa muillekin melko pian.

Voimia tähän vaikeaan tilanteeseen, mutta muista ettei vauvasi menehtyminen ollut siskosi syytä.

:headwall: No joo...
Ei jaksa vastata, kun et sä kuitenkaan ymmärrä tän aloituksen pointtia...

 

En todellakaan olisi vielä noilla viikoilla kertonut kenellekään, ja vielä vähemmän sinun tilanteessasi olevalle. Aikaa tarvitset omassa surutyössäsi ja minusta myös siskosi täytyisi se ymmärtää ja tukea sinua. Miten voisit saada uutisesta vielä tässä vaiheessa voimaa, kun hautajaisetkin on vasta perjantaina..
Voimahali sinulle Sisu taas kerran, olet ollut ajatuksissani... :hug:

 

Itse en olisi kertonut,paljon myöhemmin vasta..Enkä todellakaan odottaisi että juuri vauvansa menettänyt jaksaisi iloita kanssani.

 

Oman keskenmenon aikoihin en olis halunnut nähdä ketään raskaana olevaa tai kuulla mitään raskauksiin liittyvää keltään. Kyllä se vaan tuntuu pahalta ajatella että miksi juuri meille ei suotu sitä lasta ja muille suodaan. Siinä tilanteessa haluaa vaan käsitellä sen oman surun, eikä jaksa iloita kenenkään puolesta.

Varmasti sitten kun on saanut ittensä kasattua jollain tavalla pystyy jo iloitsemaan lähimmäisten puolesta, mutta keskenmeno ja kohtukuolema on arka aihe pitkään.

Ei tulisi mieleenkään mennä hehkuttamaan kenellekkään kyseisen asian kokeneelle mitään raskauteen liittyvää. Mielumin varosin koko puhenaihetta. Kyllä niitä muita ihmisiä löytyy kelle puhua, kellä ei ole suremisprosessi kesken.

Voimia sinulle Sisu :hug: