Miten SINÄ hoitaisit tilanteen?

Kuvittele tilanne, että olet juuri saanu tietää olevasi raskaana. Siskosi on sinulle läheinen, mutta tämä on juuri menettänyt vauvansa, ja odottaa vauvan hautajaisia.

Missä vaiheessa kerrot siskollesi raskaudesta?
Soitatko heti, ja vaadit, että siskosi pystyy iloitsemaan raskaudesta surusta huolimatta, vai jätätkö kertomisen tuota tuonnemmaksi?
Raskausviikkoja sinulla on tällä hetkellä ehkä 4+3

 

Kehoittaisin vaimoa jättämään kertomisen tuonnemmaksi.

 

no oottasin ainaki et ne hautajaiset on pidetty :/

 

Soittiko sun sisko sulle? :hug:

Mä olisin kyllä hiljaa ainakin pari kuukautta...

 

Kyllä taitaisin odotella hyvän aikaa ennekuin menisin kertomaan. Ei ehkä sisko jaksa kovasti innostua.

 

Antaisin siskon surra rauhassa ja kertoisin sitten myöhemmin.

 

Kertoisin mahdollisimman aikasessa vaiheessa, ettei kuule muualta, ettei jää tunne että salaillaan. En kuitenkaan odottaisi että omassa surussa kykenisi iloitsemaan mun raskaudesta, vaan antaisin aikaa toipua omasta menetyksestä..tosin noilla viikoilla en vielä kertois kellekään..

 

mä odottelisin aika monta viikkoa, kunnes näyttää siltä että siskosi kestää uutisen.

 

Kertoisin myöhemmin. Hautajaisten jälkeen, joskus. Tiedoksi, että elämä jatkuu. Iloitsemaan en vaatisi

 

Soittiko sun sisko sulle? :hug:

Mä olisin kyllä hiljaa ainakin pari kuukautta...

Kyllä.
Sisko oli plussannu keskiviikkona, meillä on vauvan hautajaiset ensi perjantaina... :'(

 

Kyllä mä odottaisin, ei sillä kertomisella nyt niin kiire olis.
En kyllä odottaisi hänen kykenevät iloitsemaan asiasta tuossa tilanteessa.

 

kertoisin ehkä viikon 13 jälkeen

 

^Peesailen.
Enkä ymmärrä, miksi kertoisin kenellekään yhtään mitään viikoilla 4+3. On vielä niin epävarma kuitenkin.

 

Kyllä mä antaisin mun siskon surra ensin omaa menehtynyttä vauvaansa ja olisin tukena tässä. Sitten kun aikaa kulunut hautajaisista kertoisin hänelle. En voisi vaatia häntä iloitsemaan raskaudestani, se ei välttämättä olisi mahdollistakaan juuri vauvansa menettäneelle.
Ja tämä aivan teoreettisesti ajateltuna, koska minulla ei ole siskoa.

 

odottaisin. eikä toista voi pakottaa iloitsemaan sun raskaudesta.

 

Kyllä mä odottaisin, ei sillä kertomisella nyt niin kiire olis.
En kyllä odottaisi hänen kykenevät iloitsemaan asiasta tuossa tilanteessa.

Peesaan.
Enkä tossa vaiheessa vielä kertois asiasta muutenkaan yhtään kellekään.

 

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

 

odottaisin. eikä toista voi pakottaa iloitsemaan sun raskaudesta.

Minä olen se, joka odoyttaa vauvansa hautajaisia ja joka kuuli eilen tämmösen "ilo-uutisen" siskolta

 

En tosiaankaa kertois heti, enkä kyllä kerro muutenkaan.Ehkä kertoisin vasta sitten kun raskaus näkyy, ehtis olla päässyt pahimmasta yli jo. Tai en tiiä ehtiskö mutta mahdollisimman myöhään kuitenki.

 

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

Anteeks? Keskenmeno rv 18 ja kuolleen vauvan synnytys on eri asia lääketieteellisesti kun kohtuun kuolleen lapsen synnytys esim. rv 39 mutta henkisesti ihan yhtä rankkaa. Joten älä yhtään vähättele mun surua!

 

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

Anteeks? Keskenmeno rv 18 ja kuolleen vauvan synnytys on eri asia lääketieteellisesti kun kohtuun kuolleen lapsen synnytys esim. rv 39 mutta henkisesti ihan yhtä rankkaa. Joten älä yhtään vähättele mun surua!

Älä ota sitä vähättelynä, kerroin vain mielipiteeni. :headwall: Muiden pitää ymmärtää, ettei keskenmenon saaneelle riemuita ylitsevuotavasti omasta raskaudestaan ja keskenmenon saaneen täytyy ymmärtää, ettei muiden tarvi lopettaa elämistä toisen keskenmenon takia.

 

odottaisin. eikä toista voi pakottaa iloitsemaan sun raskaudesta.

Minä olen se, joka odoyttaa vauvansa hautajaisia ja joka kuuli eilen tämmösen "ilo-uutisen" siskolta

No siis eikö se kumminkin oikeasti ole ilouutinen. Tai minä ainakin ajattelen, että jos olisin sinun tilanteessa ja siskoni kertoisi saman mulle, se olisi silti ilouutinen, vaikka en siitä jaksaisi iloitakaan ja varmaan tuntuisi kipeältä asialta. Mutta eihän se silti ole sinulta pois.

Voimia sinulle :hug:

 

Odottaisin, kunnes viikkoja enemmän. Keskenmenon takia en kuitenkaan käsittelisi silkkihansikkain. Eri asia olisi, jos siskollani olisi kuollut kohtuun vauva, jolla viikkoja niin paljon, että olisi selviytynyt. En kuitenkaan loukkaantuisi, jos ei iloitsisi raskaudestani.

Anteeks? Keskenmeno rv 18 ja kuolleen vauvan synnytys on eri asia lääketieteellisesti kun kohtuun kuolleen lapsen synnytys esim. rv 39 mutta henkisesti ihan yhtä rankkaa. Joten älä yhtään vähättele mun surua!

Älä ota sitä vähättelynä, kerroin vain mielipiteeni. :headwall: Muiden pitää ymmärtää, ettei keskenmenon saaneelle riemuita ylitsevuotavasti omasta raskaudestaan ja keskenmenon saaneen täytyy ymmärtää, ettei muiden tarvi lopettaa elämistä toisen keskenmenon takia.

En ole sitä vaatinutkaan.
Olisin vaan toivonu hieman tahdikkuutta mun siskolta. Ja sun teksteistä paistaa se läpi, ettei sulla ole harmainta hajua, mitä minä käyn nyt läpi.

 

odottaisin. eikä toista voi pakottaa iloitsemaan sun raskaudesta.

Minä olen se, joka odoyttaa vauvansa hautajaisia ja joka kuuli eilen tämmösen "ilo-uutisen" siskolta

No siis eikö se kumminkin oikeasti ole ilouutinen. Tai minä ainakin ajattelen, että jos olisin sinun tilanteessa ja siskoni kertoisi saman mulle, se olisi silti ilouutinen, vaikka en siitä jaksaisi iloitakaan ja varmaan tuntuisi kipeältä asialta. Mutta eihän se silti ole sinulta pois.

Voimia sinulle :hug:

Ei olekaan multa pois, mutta hieman olisi voinu ajatella, että MISSÄ vaiheessa kertoo. Mulla on kuitenkin elämäni rankin komeus edessä päin. No, kaikki ei vaan ajattele toisia vaan oma napa on tärkein....

 

Ehkä siskosi on ajatellut sinun loukkaantuvan, jos hän "pihtaa" tietoa ja kertoo myöhemmin tai juuri tuo, että saat kuulla muuta kautta Vaikea asia, kyllä.
Itse olisin jättänyt kertomisen myöhemmälle, ehdottomasti. Olisin odottanut siskon käyvän surutyötä läpi ja myöhemmin kertonut.
Toivotan sinulle jaksamista kulkemallasi tiellä ja aivan varmasti onni kohtaa sinut, tulet toki aina muistamaan tämän rakkaasi, jonka nyt saattelet haudan lepoon. Osanottoni...