Miten Sinä selität sen, että lapset voivat aina vaan huonommin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rouva Hulda Huolestunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22342743:
Mä lisään vielä ketjuun median. Lapset näkevät ja kuulevat liikaa ja liian varhain. Kun Suomessa tai muuallakaan maailmassa tapahtuu jotain pahaa, sitä tulee joka tuutista ja monta kertaa päivässä. Omassa lapsuudessani uutiset tuli telkkarista iltayhdeksän kieppeissä ja silloin lapset olivat jo pää tyynyssä omissa sängyissään, useimmat jo sikeässä unessa.


Totta, kaikki levottomuus ei ole perheistä ja kasvatuksesta kiinni, vaikka niillä iso tekijä siinä onkin.
 
hmm...millä perusteella noi ap:n luettelemat kohdat on yleistyneet?

tarkoitatko siis et olet huomannut nyt että lapsilla on tuollaisia ongelmia, enemmän kuin esim 10v sitten?

vanhemmuus avaa monilla silmät siihen et näkee lapset erilailla, kun itsellä ei ole lapsia tai ne on vielä pieniä, ei tule katsoneeksi koululaisia, mutta kun omat lapset kasvaa, alkaa huomioimaan heidätkin.

tarkoitan tällä sitä, et moni meistäkään ei vielä 10-20v sitten uhrannut montaakaan ajatusta niille lapsille, ja nyt kun niitä näkee omien lasten seurassa, huomaa sen oireilun.

eli onko ne ongelmat yleistyneet, vai ollaanko me vaan nyt herätty näkemään ne?

sama koskee mediaa, ei vielä 15v sitten kirjoiteltu asioista samalla lailla kuin nyt, ei käyty netissä keskusteluja päivittäin,ja perheiden ja lasten ongelmat ei tullut niin lähelle kuin nyt.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;22342907:
hmm...millä perusteella noi ap:n luettelemat kohdat on yleistyneet?

tarkoitatko siis et olet huomannut nyt että lapsilla on tuollaisia ongelmia, enemmän kuin esim 10v sitten?

vanhemmuus avaa monilla silmät siihen et näkee lapset erilailla, kun itsellä ei ole lapsia tai ne on vielä pieniä, ei tule katsoneeksi koululaisia, mutta kun omat lapset kasvaa, alkaa huomioimaan heidätkin.

tarkoitan tällä sitä, et moni meistäkään ei vielä 10-20v sitten uhrannut montaakaan ajatusta niille lapsille, ja nyt kun niitä näkee omien lasten seurassa, huomaa sen oireilun.

eli onko ne ongelmat yleistyneet, vai ollaanko me vaan nyt herätty näkemään ne?

sama koskee mediaa, ei vielä 15v sitten kirjoiteltu asioista samalla lailla kuin nyt, ei käyty netissä keskusteluja päivittäin,ja perheiden ja lasten ongelmat ei tullut niin lähelle kuin nyt.

Ainakin se tutkimus mitä minä muistelin seilasi välillä v. 1999-2009. Ja sen mukaan siis ääriolot kasvaneet: oikein hyvinvoivia nuoria on enemmän kuin ennen ja todella pahoivoivia myös.
 
ja myos viina ja bilettaminen tuntuu olevan paljon tarkeampaa seka aideille etta isille Suomessa kuin yhteiset viikonloput perheen kanssa. Lapsen tarpeet ovat aina viimeisena listalla. Kummallista jos ei lapsen vuosia kotona voida viettaa normaalia perhe-elamaa ja tyytya arkeen ja juhlaan perheena, lapet oppivat jo pienena etta he eivat ole tarkeampia kuin juominen ja bilettaminen. Muualla maailmassa juodaan viinia joka ilta sivistyneesti aterialla eika lapset kauhistu kun pullot kilisee.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nähty on;22342047:
Mun vastaus aika moneen kohtaan noista on: Vanhempia ei vaan kiinnosta olla lasten kanssa tarpeeksi.

Boin juuri. Esimurkuillekaan ei äiti viitsi edes aamupalaa nousta laittamaan. Herättää vain lapset ja jatkaa uniaa. Lapset syövät ja lähtevät yksin kouluun. Pienemmillehän ei annetakaan aamupalaa kotona kun menevät hoitoon ja sinne syömään vaikka vanhemmat kotona tai ainakin toinen.
 
Kyynisten, negatiivisten ja elämäänsä kyllästyneiden vanhempien vuoksi (joiden monien kommentteja on tässäkin ketjussa). Jos aikuisten suhde elämään on toivoton, ei uskota nuoriin eikä tulevaisuuteen, niin kyllä se omiin lapsiinkin ja nuoriin yleensäkin heijastuu. Nuoret vain heijastavat yhteiskunnan koko tilaa ja eniten sitä, millaisia aikuisten asenteet ovat. Kannattaisi jokaisen aikuisen omalta osaltaan miettiä, millaista asennetta kylvää ympärilleen.

Mä etsin pitkään viestiä, jota voisin parhaiten peesata. Tässä se on :).

Jos vanhemmilla on jo se asenne elämään, että kaikki on vaan huonosti ja kurjaa ja paskaa eikä mistään tule mitään, niin onko ihme että lapset ajattelee samalla tavalla.

Toinen syy lasten ilottomuuteen ja huonovointisuuteen on tässäkin ketjussa moneen kertaan mainittu läsnäolo. Tai itse asiassa sen puute. Yhteinen aika kuitataan sillä, että lapset pelaa tietokoneella tai pleikkarilla ja vanhemmat on kannettavilla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;22342907:
hmm...millä perusteella noi ap:n luettelemat kohdat on yleistyneet?

tarkoitatko siis et olet huomannut nyt että lapsilla on tuollaisia ongelmia, enemmän kuin esim 10v sitten?

vanhemmuus avaa monilla silmät siihen et näkee lapset erilailla, kun itsellä ei ole lapsia tai ne on vielä pieniä, ei tule katsoneeksi koululaisia, mutta kun omat lapset kasvaa, alkaa huomioimaan heidätkin.

tarkoitan tällä sitä, et moni meistäkään ei vielä 10-20v sitten uhrannut montaakaan ajatusta niille lapsille, ja nyt kun niitä näkee omien lasten seurassa, huomaa sen oireilun.

eli onko ne ongelmat yleistyneet, vai ollaanko me vaan nyt herätty näkemään ne?

sama koskee mediaa, ei vielä 15v sitten kirjoiteltu asioista samalla lailla kuin nyt, ei käyty netissä keskusteluja päivittäin,ja perheiden ja lasten ongelmat ei tullut niin lähelle kuin nyt.

Pian 30 vuotta lasten parissa työtä tehneenä pohdin tätä asiaa.
 
Lapset voi suomessa huonosti siksi, etta vanhemmat eivat ole heista vastuussa vaan juostaan oman onnen perassa, eika ymmarreta, etta onni on pienista hetkista koostuva kokonaisuus. Rakkaudesta on ihmisilla aivan vaara kuva, luullaan etta jonkun tehtava on saada minut onnelliseksi ja koko ajan pidetaan silmat auki, josko joku muu tekisi minut onnellisemmaksi kuin nykyinen puolisoni. Koko perherakenne on sortunut, kukaan ei halua sitoutua, MINUN hetkellinen onneni on tarkeampi kuin koko perheen hyva olo. Missaan muualla kuin Suomessa en ole kuullut sanoja NYKSA, EKSA, UUSIOPERHE jne. niin usein. Tuntuu silta, etta normaaleja perheita ei ole enaa ollenkaan siella. Ei ole ihme etta lasten perusturva jarkkyy ja he oireilevat monella tavalla.



Näitäkin perheitä on, mutta enemmistö ainakin omista tutuistani on ihan ydin perheistä ja heillä ajatellaa ensiksi lapsia yms., mutta silti lapset levottomia. Jos asia olisi noin yksiselitteinen, että itseään ajattelevien aikuisten lapset olisivat levottomia, niin asiahan olisi helppo ratkaista.
 
ja myos viina ja bilettaminen tuntuu olevan paljon tarkeampaa seka aideille etta isille Suomessa kuin yhteiset viikonloput perheen kanssa. Lapsen tarpeet ovat aina viimeisena listalla. Kummallista jos ei lapsen vuosia kotona voida viettaa normaalia perhe-elamaa ja tyytya arkeen ja juhlaan perheena, lapet oppivat jo pienena etta he eivat ole tarkeampia kuin juominen ja bilettaminen. Muualla maailmassa juodaan viinia joka ilta sivistyneesti aterialla eika lapset kauhistu kun pullot kilisee.
Nyt kun sanoit, niin mä olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin naisen ei edes ollut soveliasta mennä ravintolaan yksin tai naisporukassa. Eli tilanne, että mä olisin jäänyt faijan kanssa kotiin mutsin lähtiessä baariin oli täysin mahdoton. Ja tosiaan useimmissa tuntemissani perheissä arki erosi juhlasta juuri siinä, että koko perhe oli yhdessä. Saattoi siinä olla muutakin sukua, mutta lapset kuuluivat juhlaan. Juhlapäiviin myös lapset pukeutuivat hienommin kuin arkena ja ädin valmistama ruoka ei ollut kaalilaatikkoa tai läskisoosia kuten arkena vaan jotan juhlavampaa. Meillä usein sunnuntaipäivällinen syötiin olohuoneessa isomman ruokapöydän ääressä, arkisin syötiin aina keittiössä. Ja astiatkin oli sunnuntaisin ja pyhinä ne fiinimmät kuin arkisin. Juhla siis tehtiin kotiin eikä kotoa tarvinnut lähteä juhliin.
 
-Teollinen moskaruoka
-Liian vähän vihanneksia (eli vitamiineja)
-Aivan liikaa sokeria
-Ruuan lisäaineet (erityisesti natriumglutamaatti)

Miksi vanhempia ei kiinnosta enää lastensa terveys? Kun mä olin pieni saatiin jakaa iso karkkipussi monelle sisarukselle, yksin sai ehkä jonkun pienen herkun kuten pätkiksen. Nykyään lapset ostaa KOULUN JÄLKEEN (nään näitä joka päivä ), energiajuomia ja jättipusseja karkkeja ja syövät itse kaiken. Ihan älytön määrä sokeria. Sit vielä lisäks viikonlopun herkut.
 
ja myos viina ja bilettaminen tuntuu olevan paljon tarkeampaa seka aideille etta isille Suomessa kuin yhteiset viikonloput perheen kanssa. Lapsen tarpeet ovat aina viimeisena listalla. Kummallista jos ei lapsen vuosia kotona voida viettaa normaalia perhe-elamaa ja tyytya arkeen ja juhlaan perheena, lapet oppivat jo pienena etta he eivat ole tarkeampia kuin juominen ja bilettaminen. Muualla maailmassa juodaan viinia joka ilta sivistyneesti aterialla eika lapset kauhistu kun pullot kilisee.


Mä oon eri mieltä. Mun mielestä tähän on tullut jopa parannus meidän lapsuudestamme. Kun itse olin lapsi, vanhemmat eivät mielestäni kännänneet yhtään sen vähempää, me vain lapset olimme niissa vanehmpiemme bileissä mukana, saimme iloksemme seurata örvellystä, kunnes nukahdimme minne milloinkin. Nykyään sentään lapsille hommataan lapsen vahti sen ajaksi, kun itse kännäämme.
 
Nykyaika on hullua. Jo tv-mainokset ja musavideot, kuten myös tv-sarjojen leikkaus on nykyään tosi nopeatahtista... kaikilla on kiire, jopa teeveessä, huh.

Mutta totuutta en tiedä, kouluissa en ole käynyt tutustumassa ja katselemassa nykyajan menoa. Mitä olen lukenut niin mamut aiheuttaa ongelmia luokissa.
 
[QUOTE="heips";22343052]-Teollinen moskaruoka
-Liian vähän vihanneksia (eli vitamiineja)
-Aivan liikaa sokeria
-Ruuan lisäaineet (erityisesti natriumglutamaatti)

Miksi vanhempia ei kiinnosta enää lastensa terveys? Kun mä olin pieni saatiin jakaa iso karkkipussi monelle sisarukselle, yksin sai ehkä jonkun pienen herkun kuten pätkiksen. Nykyään lapset ostaa KOULUN JÄLKEEN (nään näitä joka päivä ), energiajuomia ja jättipusseja karkkeja ja syövät itse kaiken. Ihan älytön määrä sokeria. Sit vielä lisäks viikonlopun herkut.[/QUOTE]


Tästä olen ihan samaa mieltä ja varsinkin noista lisäaineista. Itse en ole lainkaan fanaattinen noiden suhteen, mutta en voi kuin ihmetellä lastenikin kavereita, jotka saavat vaikka päivittäin juoda energia-juomia tai syödä lisäaineherkkuja.... Meillä kyllä sokeria syödään turhankin paljon, mutta en pidä sitä niin pahana, kuin noita muita.
 
Pian 30 vuotta lasten parissa työtä tehneenä pohdin tätä asiaa.

ok
mä ainakin olen huomannut tuon et lapsien kasvamisen myötä sitä alkaa huomioimaan erilailla asioita.

yks mikä kans vaikuttaa, on se et yhteisöllisyyttä ei enää ole, kaikki huolehtii (sen minkä viitsii/ehtii ) vain omistaan, pitää oman lapsensa puolta ja välittää vain siitä omastaan, ei viitsitä auttaa ja opastaa niitä joista ei kukaan kotonakaan huolehdi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22343039:
Nyt kun sanoit, niin mä olen elänyt lapsuuteni aikana, jolloin naisen ei edes ollut soveliasta mennä ravintolaan yksin tai naisporukassa. Eli tilanne, että mä olisin jäänyt faijan kanssa kotiin mutsin lähtiessä baariin oli täysin mahdoton. Ja tosiaan useimmissa tuntemissani perheissä arki erosi juhlasta juuri siinä, että koko perhe oli yhdessä. Saattoi siinä olla muutakin sukua, mutta lapset kuuluivat juhlaan. Juhlapäiviin myös lapset pukeutuivat hienommin kuin arkena ja ädin valmistama ruoka ei ollut kaalilaatikkoa tai läskisoosia kuten arkena vaan jotan juhlavampaa. Meillä usein sunnuntaipäivällinen syötiin olohuoneessa isomman ruokapöydän ääressä, arkisin syötiin aina keittiössä. Ja astiatkin oli sunnuntaisin ja pyhinä ne fiinimmät kuin arkisin. Juhla siis tehtiin kotiin eikä kotoa tarvinnut lähteä juhliin.



Sä ootkin vähän vanhempi, kuin me -70 luvun lapset tai saati nuoremmat palstalaiset. Itse olen taasen lapsuudessa elänyt kiireisessä perheessä, jossa aina oltiin tulossa ja menossa, ainakaan arkisin ei koskaan syöty koko perhe yhdessä ja viikonloppuisinkaan ei siihen suuremmin panostettu.
 
minusta tuntuu, etta jos lapsi joutuu koko elamansa ajattelemaan, etta on mahdollisuus, etta aiti tai isi loytaa jonkun paremman ( jolla on viela paremmat lapsetkin kuin mina koska ne saavat muuttaa asumaan aitini/isani luokse), hanen perusturvallisuutensa jarkkyy koska han ei opi luottamaan siihen, etta hanet hyvaksytaan ja hanta rakastetaan sellaisena kuin han on. Lapsi ikaankuin luovuttaa jo alkuunsa ja ajattelee, etta voin kayttaytya kuinka vain, silla kuitenkin minut hylataan/hylattiin.Lapsen psyyke kaantaa eron usimmiten omaksi syykseen.
 
Ennen muinoin vauvat vietiin 3-kuisina hoitoon.

Heilläpä onkin paljon ongelmia, selkäsaunaa, tukistelua, aikainen erotus vanhemmista. He nykyäänkin pahoinpitelevät kasvatuksen nojalla lapsiaa.
Niin kurjaa, lapset voivat tosi huonostinykyään, Erityislapsia paljon ja muuten huomiota tarvitsevia. Opettajat eivät tahdo enää luokkansa kanssa pärjätä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;22343152:
ok
mä ainakin olen huomannut tuon et lapsien kasvamisen myötä sitä alkaa huomioimaan erilailla asioita.

yks mikä kans vaikuttaa, on se et yhteisöllisyyttä ei enää ole, kaikki huolehtii (sen minkä viitsii/ehtii ) vain omistaan, pitää oman lapsensa puolta ja välittää vain siitä omastaan, ei viitsitä auttaa ja opastaa niitä joista ei kukaan kotonakaan huolehdi.


Itse en välttämättä uskalla vieraita auttaa, kun en tiedä mitä on vastassa... saattaa saada vaikka haistattelut päin näköä... ja toisten apua on jotenkin tosi vaikea ottaa vastaankaan...
 
Mulle tulee mieleen tällanen. Ennen herättiin aamulla lypsämään lehmät koska ne piti lypsää että saatiin maitoa juoda. Isät poikinensa mettälle jahtiin tai puutöihin koska piti saada ruokaa pöytään. Heinätyöt jotka piti tehdä jotta oli talvellakin pöydässä mistä ottaa. Siinä kotityöt jotta olisi puhdasta, lämmintä ja ehjää päälle jotta olisi mukava olla. Ja ruuanlaitto, monesti päivässä. Listaa voisi jatkaa... Lapset mukana yhteisen hyvinvoinnin tähden. Tarvittiin kaikkien (vaikka pientäkin) panosta jotta olisi kaikilla hyvä. Siinä samassa keskusteltiin asioista ja mietittiin maailmaa ja opittiin elämän kiertokulkua. Nälkä oli kova kun tultiin mettältä taikka pellolta ja sen jälkeen kun päivän rankat fyysiset puuhat oli suoritettu, vatsa täynnä ja oma sänky niin kyllä vaan uni maistui!

Nykyään lasten fyysiset suoritukset ovat liukumäenlasku tai ohjattu jumppa joka ei tähtää kuin siihen että olis hauskaa. Kotona kasapäin leluja että olis hauskaa. Vanhemmat tekee päivät töitä ja illat kotitöitä, lapset leikkii päiväkodissa päivät ja sitten leikkivät kotona illat. Edelleenkään lapsella ei ole mitään osuutta perheen yhteisen hyvän eteen. Vanhemmat keikkuu kellon perässä juoksemisen takia burn outin kuilulla ja heitä sätitään siitä etteivät ole lasten kanssa, eivät tee tarpeeksi rahaa että lapset pääsisi harrastamaan jazsambaa ja pidä päällään reimaa ja gymboreeta. Lapset turhautuvat, turhautuvat... Älylliset vaatimukset mielettömät ja kaikki mitataan käyrillä ja tilastoilla jonne lapsi sopii, tai sitten ei.

Ulospäin näytellään onnellista perhettä jottei kukaan pääsisi arvostelemaan ja ettei lapsia vietäisi pois. Mitä vielä...
 
Sä ootkin vähän vanhempi, kuin me -70 luvun lapset tai saati nuoremmat palstalaiset. Itse olen taasen lapsuudessa elänyt kiireisessä perheessä, jossa aina oltiin tulossa ja menossa, ainakaan arkisin ei koskaan syöty koko perhe yhdessä ja viikonloppuisinkaan ei siihen suuremmin panostettu.
Totta :) Tosin kyllä muutama kaverini muakin piti omituisena, kun en enää esikoisen syntymän jälkeen lähtenytkään bilettämään vappuna, juhannuksena enkä uutena vuotena.
 
Alkuperäinen kirjoittaja keppälerttu;22343152:
ok
mä ainakin olen huomannut tuon et lapsien kasvamisen myötä sitä alkaa huomioimaan erilailla asioita.

yks mikä kans vaikuttaa, on se et yhteisöllisyyttä ei enää ole, kaikki huolehtii (sen minkä viitsii/ehtii ) vain omistaan, pitää oman lapsensa puolta ja välittää vain siitä omastaan, ei viitsitä auttaa ja opastaa niitä joista ei kukaan kotonakaan huolehdi.

Onpahan ihmisetkin muuttuneet. Jos erehdyt vähän komentamaan vierasta lasta, tulee äkäinen äiti siihen äkkiä valittamaan... näitäkin on. Sitten sitä lopulta ei uskalla paljon puuttua, ellei tosihätä ole.
 
Heilläpä onkin paljon ongelmia, selkäsaunaa, tukistelua, aikainen erotus vanhemmista. He nykyäänkin pahoinpitelevät kasvatuksen nojalla lapsiaa.
Niin kurjaa, lapset voivat tosi huonostinykyään, Erityislapsia paljon ja muuten huomiota tarvitsevia. Opettajat eivät tahdo enää luokkansa kanssa pärjätä.


Iso syy voi tosiaan olla se, että me pieninä vanhemmista erotetut, joita ei ole 1kk pidempään imetettykään ja avain kaulassa koulua käyvät lapset, olemme nyt vanhempia ja emme vain yksinkertaisesti osaa ottaa kunnolla vastuuta pienistämme ja meille lasten välittömät hellyyden osoitukset saattavat olla "pelottavia".
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22342502:
Mä suhtaudun hieman varauksella tuohon köyhyyden lisääntymiseen. Ja perustan näkemykseni siihen, että moni rehellisesti sanoo, että ei ole taloudellisesti kannattavaa mennä töihin tai työstä saatu hyöty olisi vain muutaman satasen. Tuloerot sen sijaan ovat kasvaneet ja luultavasti tulevat kasvamaan jatkossakin, koska kaikki eivät tule tyytymään siihen minimituloon vaan haluavat ponnistella päästäkseen nk paremmalle oksalle. Osa ihmisistä taas tyytyy ajatellen, että en minä voi tälle tilanteelleni kuitenkaan mitään.

Mutta kun on lapsiakin ei 700 € juuri tulla toimeen. Juurikin vuokra ja jotain makaroniruokaa. On vain pakko tyytyä niin vähään, melkein ei mihinkään. Joskus harvoin kirpparilta jotain.
 
Mutta kun on lapsiakin ei 700 € juuri tulla toimeen. Juurikin vuokra ja jotain makaroniruokaa. On vain pakko tyytyä niin vähään, melkein ei mihinkään. Joskus harvoin kirpparilta jotain.
Juuri tuota tarkoitinkin :) Sitten on niitä, jotka kyllästyvät ainaiseen sentin venytykseen ja päättävät tehdä asialle jotain. Esimerkiksi siirtävät sittenkin kolmannen lapsen hankintaa siksi aikaa, että toinen vanhemmista pääsee opiskelemaan johonkin enemmän taloudellisesti kannattavaan työhön.
 
Äidin siskon kanssa juttelin puhelimessa joku viikko sitten, tarkoitus pyytää häntä tulevan lapsen kummiksi (on siis samalla oma kummitätini). Äidin veljen kanssa juttelin tuossa toukokuussa kun hän piipahti meillä ollessaan isäni kanssa ohikulkumatkalla Tanskaan siskoni perheen luo. Isän siskon kanssa juttelin viimeksi 3,5v sitten, facebookissa ollaan vaiheltu kuulumisia vissiin viimeksi pari kk sitten. Isän vanhemman veljen tapasin niinikään 3,5v sitten enkä ole sen jälkeen hänen kanssaan ollut missään tekemisissä, sama juttu isän nuoremman veljen kanssa.

Kieltämättä ollaan varmaan itse myös vetäydytty pois kiinteämmistä sukulaissuhteista, pelkkä työntakia tullut välimatka ei tuota selitä koska yhteydenpito ei ollut kovin aktiivista sitä ennenkään, muiden paitsi tämän kummitätini kanssa. Ei minulla ole mitään näitä tätejäni, setiäni tai enoani vastaan, mutta jotenkin sitä vaan on vieraantunut. Tervetulleita ovat toki käymään milloin vain, mielummin kuitenkin niin että ilmoittavat ensin. Meillä on suht pieni asunto 77m2 ja kohta 5-henkinen perhe + koira. Mutta kyllä meille tarvitteassa mahtuu hyvin yöpymään 4-5-henkiset kaveri- ja sukulaisperheet, miksei sitten vieraampiakin ihmisiä.

Toivottavasti saatte nyt ihan 'normaalin' lapsen vauhteeksi ja kannustukseksi. Pärjäätte kyllä ilmankin mutta olisi kohtuutonta kolme, jollain tavalla erityislasta.
 

Yhteistyössä