Miten Sinä selität sen, että lapset voivat aina vaan huonommin?

[Keittiönoita]

Huonosti ravittuja lapsia on paljonkin (tai ennemminkin hyvin köyhällä ravinnolla ravittuja) - paremmissakin piireissä. Suomessa perheille tarjotaan aina asunto, joten sillan alle ei lapsiperhe fyysisesti joudu. Suomessa köyhyys kuitenkin lisääntyy, voiko sitä kiistää?

Mä suhtaudun hieman varauksella tuohon köyhyyden lisääntymiseen. Ja perustan näkemykseni siihen, että moni rehellisesti sanoo, että ei ole taloudellisesti kannattavaa mennä töihin tai työstä saatu hyöty olisi vain muutaman satasen. Tuloerot sen sijaan ovat kasvaneet ja luultavasti tulevat kasvamaan jatkossakin, koska kaikki eivät tule tyytymään siihen minimituloon vaan haluavat ponnistella päästäkseen nk paremmalle oksalle. Osa ihmisistä taas tyytyy ajatellen, että en minä voi tälle tilanteelleni kuitenkaan mitään.

 

["vieras"]

Muistaakseni lasten itsensä kokemaa tyytyväisyyttä omaan elämäänsä.

Niin no mihin sioihin ne lapset sen perustivat ? Materialistiseen hyvinvointiin ?

 

[illuusia]

Vanhemmat voivat huonosti.
On stressiä töistä/siitä kun niitä ei ole. Ja stressistä sitten seuraa usein masennus.
Ja masennuksesta, no kyllähän sen tietää.

 

["julla"]

Ei välttämättä. Sama kuin luullaan, että nykyään kehittyvissä maissa on kaikilla laajat suvut ja tukiverkot... ei pidä paikkaansa. Mies saattoi olla jossain monista sodista ja kahnauksista, lapset oli jätettävä yksikseen, kun meni lypsylle tai töihin tehtaaseen yms. Pieni lapsi saattoi olla yksin vastuussa vielä pienemmästä ja onnettomuuksia tapahtui. Siitähän tämä Suomenkin päiväkotijärjestelmä sai alkunsa; köyhien perheiden onnettomista elinolosuhteista.

Totta tämäkin, hyvä pointti.

 

[Keittiönoita]

Kiire.
Kiire tienata ja olla oravanpyörässä, kiire kokea ja nähdä, kiire harrastaa.

Ylipäätään kiire.

Ja tuosta kiire tienata ei sitten tarvitse kenenkään vetää herneitä nekkuun, yhteiskunta tätä vaatii enimmäkseen.

Mutta tällekin on sitten vastaisku. Downshiftinghän on nykyisin suorastaan trendikästä.

 

[piina]

[QUOTE="julla";22342420]Peesi. Eihän ne äiditkään aina kotiin jäänneet lasten kanssa, mutta lasten hoito hoitui isovanhempien, sukulaisten tai hyvien tuttujen toimesta. Lapsilla oli ympärillä USEITA turvallisia aikuisia joihin lapsi saattoi luotta. Nykyään tuntuu että monella lapsella on vain se äiti ja isä. Ja liian usein vaan toinen noistakin. Lapsenkin tukiverkko oli laaja.[/QUOTE]



Totta. Nykyisin vielä enemmän muutetaan kauas sukulaisista ja tukiverkottomuus on aina riski.

Ja valitettavasti nytkin tämä netti vie ihan liikaa mun aikaa lapsiltani

 

[Satku-]

Mun vastaus aika moneen kohtaan noista on: Vanhempia ei vaan kiinnosta olla lasten kanssa tarpeeksi.

Tässä se suurin syy !

 

[Miili]

[QUOTE="vieras";22342095]Kaikessa on kysymys siitä mihin vertaat. Lasten ilottomuus voi johtua siitä, että aikuiset voi nykyään huonommin ja se heijastuu lapsiin. Toisaalta Suomessakin on vielä viime vuosisadalla maaseudulla käytetty lapsia lähinnä ilmaisena työvoimana ja koulu on ollut vain kaukainen haave. On sekin aika ilotonta tehdä töitä siitä asti kun kykenee ruokapalkalla. Eli onko lapset nykyään ilottomampia kuin ennen?

Laten väkivaltaisuuteen kiinnitetään enemmän huomiota kuin ennen. Pojat saattoivat tappaa kissan ja kukaan ei siitä olisi ollut huolissaan. Nykyään siitä joutuisi vähintään psykiatrin arvioitavaksi. Se mitä lapsilta vaaditaan on muuttunut huomattavasti.

Koko ikäluokka käy nykyään koulua. Siis ihan kaikki. Koulumainen opetus vaatii lapselta huomattavia kognitiivisia saavutuksia. Aikaisemmin lapset, jotka eivät keskittyneet tai olivat levottomia, olivat tyhmiä ja apuluokalla. Ihan sama mistä syystä. Toisaalta myös uusia diagnooseja on pystytty kehittämään ja nämä johtavat uusiin diagnooseihin ja erityislasten määrän lisääntymiseen.

Allergiat on teollistumisesta ja kaupungistumisesta johtuva ilmiö. Altistuminen erilaisille myrkyille on tehnyt mutaatioita ihmisten genomiin, joka sitten periytyy ja sitä kautta määrällisesti lisääntyy.

Muita kysymyksiä?[/QUOTE]

Tässähän tää vastaus oli!

 

[kyyniset aikuiset]

Siksi myös lapset voivat olla ilottomia, jos seurana on näitä Huolestuneita Huldia, joiden kasvoilla ei hymyä liiemmälti näy. Yksi päiväkodin tätikin on näitä, jotka aina hyvin kriittisesti ja vakavana tutkailee lasten käyttäytymistä. Ei sellainen ainakaan lasten eikä kanssa-aikuisten iloa lisää, että lapsia koko ajan "arvioidaan". Nauretaan ja otetaan rennommin, niin se heijastuu lapsiinkin.

Levottomuudesta sen verran, että kaikki vanhemmat eivät huolehdi, että lapset nukkuisivat tarpeeksi. Samoin levottomuus voi johtua huonosta ravinnosta, ellei nappaa siihenkään kiinnittää huomiota.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";22342510]Niin no mihin sioihin ne lapset sen perustivat ? Materialistiseen hyvinvointiin ?[/QUOTE]

Siinä muistaakseni mitattiin monenlaisia asioita ...väsymystä eli riitävää yöunta, turvallisuudentunnetta, vanhempien kanssa tehtyjä asioita, riittävää ja hyvää ruokaa, kavereita jne. ja kyllä mä uskon tuohon tutkimuksen tulokseen ihan itsekin...jos vanhemmat eivät joudu keräämään tyhjiä pulloja saadakseen kaupasta ruokaa, töitä ei tarvitse tehdä yömyöhään pienellä palkalla vaan perheelle jää vapaa-aikaakin ilman, että lompakko on tyhjillään, perhe ruokailee yhdessä ainakin kerran päivässä, isä tai äiti lukee joka ilta iltasadun yms yms, niin ihan varmasti lapset kokevat olonsa hyväksi.

 

[Mietteitä]

No mä sanoisin että lapset saattavat tuntea itsensä tarpeettomiksi. Se että heidän olemassaololleen ei ole tavallaan muuta tarkoitusta kuin olla vanhempien kultia. Mä en nyt tarkota että lapsia ei saisi rakastaa kun ehdottomasti pitää!!! Mutta luulen että lapsi haluaisi kokea olevansa tärkeä myös muuten. Heille on kaikki valmiina eikä minkään eteen tarvitse tehdä mitään. He eivät ole hyödyllisiä perheelle tai yhteiskunnalle kuin vasta työikäisenä. Kun ajattelen että olisin siivelläeläjä joka saisi kaiken valmiina eikä mihinkään voisi osallistua kokevansa olevansa hyödyksi olisi elämä kovin turhauttavaa ja tylsää. Ennen lapsia tarvittiin kotitöihin ja perheen hyvinvointiin monin tavoin, nykyään vain tunnetasolla.

 

[Keittiönoita]

Muistan joskus lukeneeni tutkimuksen, että isien alkoholinkäytöllä ei olisi yhtä suurta vaikutusta lapsiin kuin äitien alkoholinkäytöllä. Ja tutkimusten mukaanhan naisten alkoholinkäyttö on lisääntynyt merkittävästi.

 

[Miettii lisää]

No mä sanoisin että lapset saattavat tuntea itsensä tarpeettomiksi. Se että heidän olemassaololleen ei ole tavallaan muuta tarkoitusta kuin olla vanhempien kultia. Mä en nyt tarkota että lapsia ei saisi rakastaa kun ehdottomasti pitää!!! Mutta luulen että lapsi haluaisi kokea olevansa tärkeä myös muuten. Heille on kaikki valmiina eikä minkään eteen tarvitse tehdä mitään. He eivät ole hyödyllisiä perheelle tai yhteiskunnalle kuin vasta työikäisenä. Kun ajattelen että olisin siivelläeläjä joka saisi kaiken valmiina eikä mihinkään voisi osallistua kokevansa olevansa hyödyksi olisi elämä kovin turhauttavaa ja tylsää. Ennen lapsia tarvittiin kotitöihin ja perheen hyvinvointiin monin tavoin, nykyään vain tunnetasolla.

Ja lisään vielä että varmasti olisin minäkin levoton ja saattaisin keksiä kaikenlaista "ajanvietettä" jos olisin joutilaana kaiket päivät vailla tarkoituksenmukaista tekemistä.

 

[piina]

Yksi mikä voi myös olla syynä noihin kaikkeen: Meillä on liikaa tietoa ja liikaa eri kasvatusvaihtoehtoja. Me yritämme liikaa noudattaa niitä kaikkia ja voimavaramme eivät yksin kertaisesti riitä siihen kaikkeen, jolloin meidän vanhempien jaksaminen loppuu, jolloin emme jaksa pitää enään kiinni edes niistä vähistä jutuista, joita lapsemme tarvitsevat.

 

[Keittiönoita]

No mä sanoisin että lapset saattavat tuntea itsensä tarpeettomiksi. Se että heidän olemassaololleen ei ole tavallaan muuta tarkoitusta kuin olla vanhempien kultia. Mä en nyt tarkota että lapsia ei saisi rakastaa kun ehdottomasti pitää!!! Mutta luulen että lapsi haluaisi kokea olevansa tärkeä myös muuten. Heille on kaikki valmiina eikä minkään eteen tarvitse tehdä mitään. He eivät ole hyödyllisiä perheelle tai yhteiskunnalle kuin vasta työikäisenä. Kun ajattelen että olisin siivelläeläjä joka saisi kaiken valmiina eikä mihinkään voisi osallistua kokevansa olevansa hyödyksi olisi elämä kovin turhauttavaa ja tylsää. Ennen lapsia tarvittiin kotitöihin ja perheen hyvinvointiin monin tavoin, nykyään vain tunnetasolla.

Voisin hyvin uskoa tuohon. Kun vanhemmat tekevät jotain lastensa kanssa, niin se on silloin jotain lasten juttua. Aikaisemmin lapset otettiin pienestä pitäen mukaan kotitöihin. Mitä siitä, vaikka se taapero märällä rievulla vähän huitoikin ilmaan niin, että vesi lensi pitkin seiniä, tai vettä roiskui tiskialtaasta lattialle, kun äidin pieni apulainen tiskasi.

 

[Hmhh]

Ei se ainakaan vanhempien (kohtuullisesta) työssäkäynnistä johdu. Lisää rakkautta ja kuria myös, yhdessäoloa, kuuntelua. Ne jotka väittää lasten voivan niin huonosti nykyään eivät tunne historiaa ollenkaan, miten lapsia on ennen kohdeltu, millaisissa oloissa eläneet, että vanhemmat on ennenkin tehneet paljon pitempiä työpäiviä kuin nykyisin ja lapset joutuneet vahtimaan toisiaan. Monella esim. kirkon piirissä tuntuu olevan kuva ihanasta suloisesta 1950-luvusta jolloin miehet olivat miehiä, naiset naisia, kotihengettäriä, ja lapset kilttejä pilttejä...

 

[Keittiönoita]

Yksi mikä voi myös olla syynä noihin kaikkeen: Meillä on liikaa tietoa ja liikaa eri kasvatusvaihtoehtoja. Me yritämme liikaa noudattaa niitä kaikkia ja voimavaramme eivät yksin kertaisesti riitä siihen kaikkeen, jolloin meidän vanhempien jaksaminen loppuu, jolloin emme jaksa pitää enään kiinni edes niistä vähistä jutuista, joita lapsemme tarvitsevat.

Hyvä pointti. Ja kaiken lisäksi tieto muuttuu tiuhaan. Minkä vielä 5 vuotta piti olla kovin terveellistä, onkin tänään lähes myrkkyä. Vanhemmat eivät enää tiedä, ketä uskoisivat ja ketä eivät.

 

[Madicken04]

Mutta moni tahallisesti vetäytyy pois näistä suhteista. En tarkoita työn perässä muuttavia, vaan siis sitä yksityisyyden palvontaa, joka nykypäivänä ei kestä yllätysvieraita eikä yövieraita millään varoitusajalla ja vaatii 200 neliötä neljälle ihmiselle, ettei vaan tarvis toista kohdata kotosalla. Kuinka moni muistaa milloin viimeksi jutteli vaikka vanhempiensa sisarusten kanssa?

Äidin siskon kanssa juttelin puhelimessa joku viikko sitten, tarkoitus pyytää häntä tulevan lapsen kummiksi (on siis samalla oma kummitätini). Äidin veljen kanssa juttelin tuossa toukokuussa kun hän piipahti meillä ollessaan isäni kanssa ohikulkumatkalla Tanskaan siskoni perheen luo. Isän siskon kanssa juttelin viimeksi 3,5v sitten, facebookissa ollaan vaiheltu kuulumisia vissiin viimeksi pari kk sitten. Isän vanhemman veljen tapasin niinikään 3,5v sitten enkä ole sen jälkeen hänen kanssaan ollut missään tekemisissä, sama juttu isän nuoremman veljen kanssa.

Kieltämättä ollaan varmaan itse myös vetäydytty pois kiinteämmistä sukulaissuhteista, pelkkä työntakia tullut välimatka ei tuota selitä koska yhteydenpito ei ollut kovin aktiivista sitä ennenkään, muiden paitsi tämän kummitätini kanssa. Ei minulla ole mitään näitä tätejäni, setiäni tai enoani vastaan, mutta jotenkin sitä vaan on vieraantunut. Tervetulleita ovat toki käymään milloin vain, mielummin kuitenkin niin että ilmoittavat ensin. Meillä on suht pieni asunto 77m2 ja kohta 5-henkinen perhe + koira. Mutta kyllä meille tarvitteassa mahtuu hyvin yöpymään 4-5-henkiset kaveri- ja sukulaisperheet, miksei sitten vieraampiakin ihmisiä.

 

[Keittiönoita]

Mä lisään vielä ketjuun median. Lapset näkevät ja kuulevat liikaa ja liian varhain. Kun Suomessa tai muuallakaan maailmassa tapahtuu jotain pahaa, sitä tulee joka tuutista ja monta kertaa päivässä. Omassa lapsuudessani uutiset tuli telkkarista iltayhdeksän kieppeissä ja silloin lapset olivat jo pää tyynyssä omissa sängyissään, useimmat jo sikeässä unessa.

 

[Kerpele]

Vanhemmat eivät kerkeä keskittymään lapsiin tarpeeksi, tai eivät edes välitä keskittyä..

 

[näin on]

Non compos mentis: Mä luulen, että nykyajan ongelma on yhteisöllisyyden ja tukiverkostojen puute. Ne lapsiperheet, joilla on läheisiä tukenaan, ystäviä ja kavereita, tuttuja naapureita ja muita ihmisiä tarvittaessa apunaan, jaksavat arjen keskellä paremmin kuin ne, joilla ei ole. Ja jos käy niin, että vanhemmat eivät tahdo enää jaksaa...oli kyse sitten valvotuista öistä, työstressistä, sairauksista, rahapulasta tai mistä tahansa..., se heijastuu myös heidän lapsiinsa.

vanhempien syy , kenen muun ? vanhemmat ei jaksa / halua

 

[näin on]

toisille >>>>yhteiskunnalle

 

[siitä kun]

Siitä kun nykyvanhemmat hyysää lapsia ja lapset on pumpulissa kasvaneita. Saavat kaiken mitä haluavat ja sitten eivät kestä pieniä elämän vastoinkäymisiä.

 

[Keittiönoita]

vanhempien syy , kenen muun ? vanhemmat ei jaksa / halua

En mä suoraan alkaisi vanhempia syyttämään. On vanhempia, joilla niitä omia vanhempia ei vaan ole tai ne omat vanhemmat ovat niin ongelmaisia (mielenterveys/päihteet/sairaudet), ettei heistä ole lapsilleen ja lapsenlapsilleen avuksi. Sisaruksia ei ehkä ole, he asuvat kaukana tai heillä on niin omat juttunsa ja kiireensä, ettei ehditä auttaa muita. On ihmisiä, joiden itsetuntoa ei heidän omassa lapsuudessaan tuettu ja jotka ovat siksi arkoja, ujoja ja heikosti kykeneviä aikuisiällä solmimaan ystävyyssuhteita muihin ihmisiin.

 

[Ulkomaanelava]

Lapset voi suomessa huonosti siksi, etta vanhemmat eivat ole heista vastuussa vaan juostaan oman onnen perassa, eika ymmarreta, etta onni on pienista hetkista koostuva kokonaisuus. Rakkaudesta on ihmisilla aivan vaara kuva, luullaan etta jonkun tehtava on saada minut onnelliseksi ja koko ajan pidetaan silmat auki, josko joku muu tekisi minut onnellisemmaksi kuin nykyinen puolisoni. Koko perherakenne on sortunut, kukaan ei halua sitoutua, MINUN hetkellinen onneni on tarkeampi kuin koko perheen hyva olo. Missaan muualla kuin Suomessa en ole kuullut sanoja NYKSA, EKSA, UUSIOPERHE jne. niin usein. Tuntuu silta, etta normaaleja perheita ei ole enaa ollenkaan siella. Ei ole ihme etta lasten perusturva jarkkyy ja he oireilevat monella tavalla.