Miten sinä jaksat pyörittää arkea kotona töissä käynnin lisäksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ov
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

ov

Vieras
Tuntuu, että olen ihan poikki ja väsyksissä, kun pääsen töistä kotiin.

Koti onkin sitten sen mukainen, kaikki on ihan hujan ja hajan ja sekös vain entisestään harmittaa, mutta kun ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä enää kotona mitään. Kun on päivän työrupeaman tehnyt läpi töissä.

Harmittaa sekin, kun en jaksa tehdä mitään kotiruokaa kotona. Vain jotain pikaista - tyyliin makkaraa ja ranskalaisia tms. tai sitten mennään syömään esim; Heseen hampparit ja ranskalaisia. Kun ei jaksa - niin ei jaksa. Ja kun kuitenkin tiedän että lapselle pitäisi tarjota terveellistä + monipuolista ruokaa - ja kun ei vain jaksa mitään isompaa alkaa kokata.
 
nyt olen äitiyslomalla, mutta kun olin töissä niin jaksoin oikein hyvin. paremmin kuin nyt kotona ollessa. Olin 3-vuorotyössä ja se sopi hyvin, koska sai siivottua ja hoidettua asioita jne jne. Myös mieheni osallistuu paljon, joten minulle ei jää kaikkia hommia. Isommat lapset 6v ja 5v, joten osaavat auttaa siivoamisessa ja pölyjen ym. pyyhkimisessä.
 
Poikkihan sitä on enempi tai vähempi, mutta jos teillä on pakastintilaa, käytä sitä hyödyksesi eli tee annoksia sinne omatekemää ruokaa (lasagne, pastat, laatikot, ruskitettua jauhelihaa, paistettuja kananpaloja), josta voi joko pelkästään lämmittämällä tai sitten muuten puolivalmisteita hyödyntämällä tehdä nopsasti ruokaa.

Kyllä meilläkin syödään eineksiä toisinaan, mutta helpottaa myös, kun ruoanlaittoa ei tarvitse aloittaa nollasta joka kerta.
 
Keksin helppoja ja terveellisiä ruokia, jotka ovat melkein yhtä helppoja valmistaa kuin makkara ja ranskalaiset. Esim. keitetty täysjyväriisi, paistettu tofu ja salaatti. Teen myös ruokaa pakkaseen, keittoja, pihvejä ym. Oikein pikaiseksi ruoaksi käy vaikka purkkihernekeitto.
 
vaikeeta tekee jaksaa, mutta pakko se on. Itse opiskelen, 3 lasta ja yksin lasten kanssa asun. Kun koulusta kotiudun, koti voi olla hujan hajan, ruokaa pitää laittaa (teen kyllä kotiruokaa), siivota pitäisi, auttaa läksyissä, tehdä omia tehtäviä...joopa joo. Lomalla oli ihanaa kun oikeasti kerkesi panostamaan kotiin. No pakko se on jaksaa, joinakin päivinä paremmin, joinakin huonommin.
 
mulla ei ole vielä yhtään lasta mutta olen tätä kans miettinyt kun välillä töistä tullessa olo on niin kauhea että suoraan sohvalle ja telkku auki :) Toisaalta, ehkä ne kotihommat on sit sitä ns. vapaa-aikaa kun ei tarvitse töitä tehdä, saako siitä jotain, en tiedä? :)
 
Täällä myöskin sama, että kun kaksi osallistuu, niin ei ole niin kauhea taakka. Mies on onneksi vielä innokas ruoanlaittaja, joten se helpottaa paljon. Itse en niin pidä kokkaamisesta mutta siivous maistuu paremmin. Mies siivoaa ihan tasaväkisesti yhtä paljon.
 
Enpä jaksa, en. Yksin neljän lapsen kanssa ja todella vaativa työ. Herään aamulla viideltä ja lähden töihin, kotiin tuun iltapäivällä klo 17. Ei jaksa, ei pysty, ei kykene.
Nyttenkin oon niin poikki, että silmät seisoo päässä. Kun pääsiskin nukkumaan. Mut ei. Ruokaa jaksan laittaa ehkä kerran, pari viikkoon.
 
En ole onneksi luonteeltani perfektionisti, joten kyllä se arki sujuu joten kuten. Harrastukset on tarkoituksella minimoitu, ruoan kanssa on rennonletkeä ote, eli aina on kaksi päivää samaa ja eineksetkin käy. Töissä ja päiväkodissa-koululinjalla parikin ruokailua hoituvat niin, ettei itse tarvitse valmistuspuolelle osallistua.
On ihan tarpeeksi raskasta arki muutenkin ilman pingottamistakin. Kai se joskus helpottaa kun kakarat kasvaa ja alkaa nekin osallistua...josko sitten on aikaa panostaa kotiin ja se ehkä alkaa joskus muistuttaa siistiä.

Vaan voin todeta, että ei se ole helppoa olla kotona lapsia hoitamassa. Tästä on useamman vuoden kokemus. Se jos mikä syö itsetunnon, kiitoksena kun on ainainen valitus ja urputus sekä toisaalta yhteiskunnan paine tienaamaan ja uralle. Annan mitä suurimmat pisteet niille jotka kotona omiensa kanssa viihtyvät vuodesta toiseen täysjärkisinä.
 
huonosti, mies ei osallistu yhtään, tosin ei se voikkaan kun on muutenkin niin vähän kotona, yrittäjä kun on.. oi niitä aikoja kun sai hoitaa vain kotihommia, aikatauluista stressaamatta..
 
en tahdo jaksaa vaikka mies käy töissä ja hoitaa ruokapuolen. ei mua ole tarkoitettu tämmöiseen ainakaan yksinäni. Kuolen henkiseen nälkään. Huomaan etsiväni puolitoistavuotiaasta seuraa. Onhan se ihana lapsi, mutta ei sitä ole minun seurakseni tarkoitettu.
 
On vain yksi lapsi, mutta juuri jaksan hoitaa hänet työn lisäksi. Ruokia syödään samoja parina päivänä, ja aina en jaksa illalla lähteä enää ulos lapsen kanssa. Lisäksi paljon muuta sosialisointia ei enää ookaan, työpäivän jälkeen en jaksa kutsua vieraita, ja se harmittaa :( Kyllä oli ihanaa, kun sai olla vielä kotona.
 
Mun mies hoitaa oman osuutensa moitteettomasti. Siivoaa, kokkaa, hoitaa lapsia. Kaikki ei siis jää mun harteille.

Syödään paljon ulkona. Tänään sentään kokkaan itse, mutta to, pe, la, su ja ma syötiin ulkona...
 
Hyvin jaksaa :)
Juuri jaksamisen vuoksi siirryin osittaiselle hoitovapaalle pari vuotta sitten ja teen 4 työpäivää viikossa. Pidennettynä viikonloppuna siivoan pyykkään leivon ja laitan ruuan. Työpäivinä teen nopeita ruokia, kuten keittoja ja hoidan pääasiassa vain tiskit ja välttämättömän siivouksen. Illat vieteteään kera perheen ulkoillen ja loikoillen.

Palkan menetys on pieni siihen verrattuna mitä siitä itselle saa.
 
Kyllähän tuon jotenkin jaksaa. Pääsääntöisesti teen ruoan edellispäivänä valmiiksi, joten töiden jälkeen ei tartte kuin lämmittää. Ja mielellään tees vielä isomman satsin niin syö samasta sitten pari päivää. "Vapaailtoina" jää sitten aikaa kaupassa käyntiin ja ehdinpä jopa parina kolmena iltana viikossa harrastuksen pariin.

Viikonloppuisin pyöritän pari koneellista pyykkiä sekä muutenkin imuroidaan ja pestään lattiat.
 
Meille ainakin otetaan siivooja heti kun palkka alkaa meikäläiselläkin juosta. Teen lisäksi 4 päivää viikossa hommia, joten yksi päivä on aikaa vaikka pyörittää pyykkikonetta ellei illalla viitsi tai jaksa. Ja nopeasti valmistettavia ruokia, tai sellaisia jotka voi vain heittää uuniin ja tulee siinä valmiiksi itsellään.
 
Ihan ok, ainakin pakolliset ;)

Teen välillä 50h työviikkoa ja mies on korvaamaton apu.

Tekee ruuan kun en oo kotona (tietty kun OLEN, mun on pakko tehdä ruoka AINA), laittaa astiat koneeseen yms hääräilee.
Vähän pitäis potkia että auttais lasten kouluhommissa yms, on vähän kärsimätön/välinpitämätön niitten suhteen, oletaa että lapset osais ite.
Kaikki juoksevat paperihommat on mun heiniä, niihin kyllä tuskastun kun koulustakin tulee aina lippua ja lappua ja aina pitää muistuttaa jumppavaatteista ja siitä ja tästä ja tosta argh just MUN!
 
Minulla ei ole edes lapsia, muttei silti tahdo aikaa riittää mihinkään. :( Eilen lähdin kotoa joskus 7.20 ja tulin klo 19 jälkeen takaisin. Kävin kaupasssa töiden jälkeen, mutta siis 12 tuntia olin poissa kotoa. Ei paljon muuta ehdi kuin nukkua kotona. :( Palstailukin on jäänyt. Nyt onneksi pääsen kohta uuteen asuntoon. Inhoan tätä nykyistä ja tämä on myös osasyy, että rahaa on mennyt enemmän kuin pitäisi, kun keittiö on aivan onneton ja siellä hankala laittaa ruokaa jne. Nytkin ostin kaksi valmisruokaa kun en jaksa tässä mörskässä valmistaa.

Uusi asunto tietenkin maksaa enemmän, mutta on kauppojen lähellä ja siten on paljon helpompi metsästää tarjouksia ja valmistaa ruokaa kotona, kun on kunnon pakastinkin ja kunnon jääkaappi, kunnon työtilat keittiössä.
 

Yhteistyössä