Miten selvitä yksinhuoltajana?

Meillä tilanne että mies jäi kiinni petettyään minua toistuvasti odotusaikanani. En pysty jatkamaan suhteessa vaikka miestäni rakastankin, ja nyt on ero edessä. Olen siis aloittamassa yksinhuoltajana vauvan kanssa. Olen vain aivan rikki, en tiedä mistä saan voimia elämääni, ikinä, ei ikinä minulla ollut mielessäkään että yksin joutuisin lapseni kanssa elämään. Mistä voimia?

 

kyllä sä jostain löydät voimaa vaikka rankkaa oliskin :hug: mä jäin vajaan vuoden ja 3 vuotiaan kanssa yksin ja tuntui et maailma romahti, kun mies vaan yllättäen halusi erota. mut jotenkin sen kaiken surun ja vihan keskellä pysty silti toimimaan. lapset on myös voimavara, vaik tietenkin niihin myös menee voimia. jotenkin vaan lapsen takia on pakko jaksaa! ja kun tuntui niitten puolesta niin pahalta, että perhe hajosi, niin jotenkin sit yritti itse "korvata" sitä niille. ensimmäiset viikot eron jälkeen meni aika sumussa, ja jäi kyl oma hyvinvointi ihan taka-alalle. mutta kaikkea hyvää ja jaksamista sulle :hug: =)

 

:hug:
Minä en voi sanoa oikein mitään. Itselläni mies kävi vieraissa monesti saman naisen kans ennen kuin esikoinen syntyi. Annoin anteeksi. Ja nyt meillä on jo toinen lapsi,mut vieläkin minua V#%(/# ku annoin anteeksi. olisin mielummin yksinhuoltaja ku nyt tässä tilanteessa. Jossa kuitenkin yksin hoidan lapsia sekä miestä passataan. No odotellaan jos vaikka joskus...
Mutta yritä kerätä voimia ja toivottavasti lähellä asuu hoitoapua.
:hug:

 

annukka83: sanoit että passaat miestäsi. Miksi????? Jos sinä passaat häntä, niin onko se myös vastavuoroista? Esim meillä mies tuo aamulla teetä sänkyyn joskus, ja minä taas teen hänelle eväät valmiiksi tai vien aamukahvin ja leivät sänkyyn. Mutta kummankin siinä tarvii tehdä, eikä vaan toisen. Tsemppiä :hug:

 

No voisi sitä niinkin sanoa. Minä teen ruoat,siivoan,pyykkään ja hoidan lapset. Tuntuu kuin olisi hoidettavana 3lasta. Ukko tekee vain silloin jotain ku minä olen muutaman kerran asiasta sanonut.
Että ottaa pattiin äidit jotka eivät "kouluta" lapsiaan vaan tekevät kaiken heidän puolestaan.

 

Meillä minä olen kotona, joten hoidan kodin-pyykit ja lapset silloin kun mies on töissä, mutta toki hän auttaa minua esim siivouksessa ja lapsia hoitaa kun on kotona. Voi sitä itsekin miestään kouluttaa Tai ainakin antaa vaihtoehtoja, jos ei osallistu taloudenhoiutoon ja lastenkasvatukseen, niin oven tietää missä se on. Aika yksinkertaista loppuviimein eikö??

 

\

Meillä minä olen kotona, joten hoidan kodin-pyykit ja lapset silloin kun mies on töissä, mutta toki hän auttaa minua esim siivouksessa ja lapsia hoitaa kun on kotona. Voi sitä itsekin miestään kouluttaa Tai ainakin antaa vaihtoehtoja, jos ei osallistu taloudenhoiutoon ja lastenkasvatukseen, niin oven tietää missä se on. Aika yksinkertaista loppuviimein eikö??

No, kuule ei ole!
Ei millään pahalla, mutta aina ei elämä ole noin yksinkertaista. Itsekkin täällä jo toista vuotta olen suunnitellut miten voisin järjestää eron niin, että se ylipäätään onnistuisi ja lapset kärsisi mahd. vähän. Näyttää siltä, että minä olen se joka joudun jättämään yhteisen kodin lasten kanssa ja se ei todellakaan ole yksinkertaista kun toinen lapsista on vakavasti sairas. Kohta alkaisi kuntoutus johon kuljettaminen vaatisi minun kotona olemisen, mutta muutto taas vaatisi kyllä minun töihin paluun jotta rahat riittää jne.
Lisäksi tietenkin pelottaa oma jaksaminen. Ei sitäkään asiaa voi tuosta vaan sivuuttaa. Nyt tilanne on kamala kun lähes kaiken hoidan itse ja mies vaan makaa eikä edes auta, että sata kertaa pyytää. Vastaukset on tätä luokkaa "mua ei vois vähempää sun siivousjuttus kiinnostaa" tai "sussa on varmaan jotain vikana jos sä et jaksa kaikkee" jne.. Kuitenkin rahallisesti ja kuljetus asioissa mies on tällä hetkellä välttämätön. jos jäisin yksin lasten kanssa elämä olisi paljon hankalampaa enkä tiedä kauanko jaksaisin. :ashamed:
Olo on kuin luokussa!
Sen olen ainakin oppinut, että elämä ei todellakaan ole yksinkertaista. Puhutaan sosiaaliturvasta ja miten täällä voi nainen erota ja pärjätä omillaan eikä ole taloudellisesti riippuvainen miehestä, mutta käytännöstä kaikkien erikoistukien ja muiden saaminen on todellakin kiven alla.

Ja toi ukko ei tuosta miksikään muutu koulutti vaikka miten.

 

mikset mene jo nyt töihin niin voisit käynnistää ero prosessin sillä.mä itse teen kaikki kotityöt lähestulkoon yksin mutta se on sovittu että kun mies tuo rahan niin mä hoidan kodin...oman jaksamisen rajoissa tietenkin mutta kun sinulla on sairas lapsikin se on rankempaa ja töihin lähtö on vaikeampaa jopa mahdotonta...oletko myös miettinyt että pidätkö rimaa liian korkealla kodinhoidon suhteen?koska eihän siihen kuole jos leluja on lattialla vähän liikaa(jos niihin ei kompastu) tai jos tiskialtaassa on muutama kupponen ja jos miestäsi haittaa vähän huonompi siivo niin kyllähän varmaan tietää miten siivotaan...en tiedä auttaako tämä yhtään.mietit myös sitä muutto juttua että teidän pitäisi varmaan muuttaa pois mutta sinun ehkä pitäisi pysyä lujana ja puhua miehelles että jos ei mikään muutu niin se saa lähtä koska lapsille on parempi pysyä vanhassa kodissa kun tilannekkin on se mikä on...koska mitä olen lukenut noita kirjotuksia luulen että mies ei itse haluaisi ottaa lapsia itselle ja kaikkea sitä vastuuta minkä sinä kannat.tosi sekaista kirjoitusta :hug:

 

\

mikset mene jo nyt töihin niin voisit käynnistää ero prosessin sillä.mä itse teen kaikki kotityöt lähestulkoon yksin mutta se on sovittu että kun mies tuo rahan niin mä hoidan kodin...oman jaksamisen rajoissa tietenkin mutta kun sinulla on sairas lapsikin se on rankempaa ja töihin lähtö on vaikeampaa jopa mahdotonta...oletko myös miettinyt että pidätkö rimaa liian korkealla kodinhoidon suhteen?koska eihän siihen kuole jos leluja on lattialla vähän liikaa(jos niihin ei kompastu) tai jos tiskialtaassa on muutama kupponen ja jos miestäsi haittaa vähän huonompi siivo niin kyllähän varmaan tietää miten siivotaan...en tiedä auttaako tämä yhtään.mietit myös sitä muutto juttua että teidän pitäisi varmaan muuttaa pois mutta sinun ehkä pitäisi pysyä lujana ja puhua miehelles että jos ei mikään muutu niin se saa lähtä koska lapsille on parempi pysyä vanhassa kodissa kun tilannekkin on se mikä on...koska mitä olen lukenut noita kirjotuksia luulen että mies ei itse haluaisi ottaa lapsia itselle ja kaikkea sitä vastuuta minkä sinä kannat.tosi sekaista kirjoitusta :hug:

Kiitos rohkaisevasta kirjoituksestasi.
Luulen, että olen laskenut riman niin alas kuin ilkiää. Kuitenkin tässä allergia perheessä pitäisi jaksaa siivota jonkin verran, ettei olo ole kamalan tukala. Huhhuh kohta tulee taas kesä ja kaksinkerroin hommaa siitepölyjen vuoksi. :x Miestä ei haittaa kunhan vaan sopii kahlaamaan tietokoneelle ja jääkaapille.
Yhteiseen kotiin ei erossa voida jäädä koska mies tehnyt selväksi kuinka vaikeaksi asian tekee. Multa ei sellasia rahoja löydy jos ei mies ole valmis yhtään joustamaan. Tiukasti puhuminen ei kannata koska mies on välillä myös vähän kovakourainen, useammin kyllä kova sanainen (osaa tosissaan viiltää sanoilla).
Lääkärikin tuossa joku aika sitten suunnilleen kielsi muuttamisen kun sitä suunniteltiin (isompaa tarvittais tällä kokoonpanolla) koska vanhemman lapsen psyyke vois joutuu liian koville(pitkä juttu).
Töihin en taida voida palata jokatapauksessa kun alkaa tuo kuntoutus (työajat ja kulejetus ei onnistu). Tosin pakko olisi mennä kun ei rahat riitä kauheen hyvin ja mies jaksa enää elää kieli vyön alla.

Kunnon sotkua tää elämä!