Miten selvitä?

[jennami]

Meillä on 7 kk lapsi ja nyt tilanne se, että eroamme mieheni kanssa. Tämä tietää sitä, että muutan lapseni kanssa toiselle paikkakunnalle ja etsin uuden työpaikan. Eroon ei liity kolmatta osapuolta, alkoholia tai väkivaltaa. Elämämme on "kämppis"-pohjaista ollut jo vuosia. Olemme olleet yhdessä lähes 15 vuotta.
Tuntuu hyvin raskaalta olo. Mietin miten pärjään yksin näin pienen lapsen kanssa. Olisi kiva kuulla kokemuksia erosta ja siitä selviämisestä. Kauanko teillä on kestänyt, että elämä on lähtenyt uudelleen rulaamaan?

Kiitos asiallisista vastauksista!

 

[Utelias]

Jos kerran elämänne on jo vuosia ollut kämppis pohjalla, MIKSI teitte vauvan tuohon tilanteeseen?

 

[tosi vieras]

Sama tuli minullekin ensimmäisenä mieleen kuin uteliaalle...

 

[oho]

no en kyllä minäkään ois alkanu lapsia tekemään "kaverille-tuntuvalle miehelle"

voi elämänkevät

 

[neiti nokkonen]

no voi harminpaikka, ettekö pysytisi olemaan yhdessä jos kaveripohja on kuitenkin? josko vaan se kipinä on kadonnut ja vauvankans arki tuonut vielä lisää vettä myllyyn.
onkohan suhteenne tylsä?
josko vielä rakastuisitte :hug:
älä heitä hyvää miestä noin vaan

 

[Sandy]

Meillä on ollut aika lailla sama tilanne paitsi että lapsi on jo parivuotias. Kesällä oltiin ihan eron partaalla mutta päätettiin vielä yrittää. Tilanne on parantunut mutta ei tästä mitään intohimoista suhdetta koskaan tule. Nyt on kuitenkin tärkeintä että lapsella on turvallinen ympäristö ja perhe ja miehen kanssa kuitenkin tullaan hyvin toimeen eikä riidellä. Jotenkin tuntui väärältä erota vaan sen takia että on tylsää eikä suhde tunnu unelmalta.

 

[jennami]

Toivoin niitä asiallisia vastauksia. No kai se on turhaa sellaista hakea tälläisiltä palstoilta. :'( Yritinpä kuitenkin, kiitos niille jotka vastasivat asiallisesti.
Turhaahan sitä nyt on itkeä kun lapsi jo on olemassa. Emmekä kumpikaan kadu lasta, aivan ihana lapsi meillä.

 

[mama]

Itse erosin kun tyttö oli vajaan vuoden. Alussa tietty kaikki oli outoa ja uutta, mut asiat meni omalla painollaan eteenpäin ja olin tosi tyyytyväinen ero päätöksestä myöh.

 

[taustalla]

Menkää ensin käymään Kataja ry:n Sylikkäin -kurssilla ja miettikää uudelleen sen jälkeen. Elämässä tulee monenlaisia vaiheita ja elämään kuuluu myös arki, ei elämä ole pelkkää intohimoa. Ei kannata luovuttaa niin vähällä (olette varmasti jo paljon yrittäneet jatkon eteen, mutta yrittäkää vielä!)! Uudessa suhteessakin voisi törmätä ihan samaan tilanteeseen, joten taas oltais eron partaalla jne...jos sille tielle lähdetään.

Kurkkaapa www.parisuhdekurssi.fi ja ilmoittautukaa kurssille! Maksaa toki jonkin verran, mutta saatte varmasti rahalle vastineen.

Tsemppiä teille!

 

[Sinä selviät]

Älä välitä noista typeristä kommenteista mitä sinullekin "sateli".
Tällaisiin palstoihin (ja varsinkin tämä kyseinen sattuu mielestäni olemaan pahin paikka?!) kun mahtuu jos vaikka minkälaista päänaukojaa.
***********

Itsellä on 10kk vanha tyttö ja tytön isän kanssa kyllä asutaan yhdessä ym. ja jokin aika sitten olin valmis lähtemään, joten jollain tavalla tiedän mitä päässäsi tällä hetkellä liikkuu. Me olemme olleet yhdessä 5vuotta joista viimeisin vuosi on ollut hieman hankalaa ja päässäni takoi lopuksi vain ajatus siitä, että parempi se on olla yksin kuin huonossa suhteessa joka ei vaan enää tunnu toimivan.

Minä olen kyllä sitä mieltä, että Te pärjäätte! Tottahan se voi aluksi olla outoa olla yksin lapsen kanssa, mutta äkkiä Teillekin varmasti tulee ne omat rutiinit ja jutut Uskoisin, että siinä vaiheessa kun olet saanut eroprosessin eri vaiheet käytyä läpi niin elämäsi avautuu aivan uudella tavalla.

Itse ainakin olin jollain tapaa niin helpottunut päätöksestäni (josta hyvin sitten lipsuin ) koska tajusin, että kun en enää kanna kauheata taakkaa harteillani pystyn antamaan lapselleni vielä enemmän kuin mitä suhteessa eläessäni. Pystyisin itse tekemään asioita vapaammin ja hengittää!

Meni varmasti vähän sepityksen puolelle eikä sillä tavalla koskettanut kysymystäsi, mutta toivotan vain
paljon voimia ja HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!
Kyllä ne asiat siitä aina menee parhain päin :hug: