Miten selvitä tuskaista totuudesta

[looseri]

Miten selvitä seuraavasta;

mies on ollut aika julma monissa tilanteissa mua kohtaan, vaikkei omasta mielestään tarkoituksella. Nyt olen saanut selville, että samaan aikaan kun kyynelihdin hänen ilkeistä sanoista ja teoistaan, hänellä on ollut toisia naisia.

Mietin, että eikö sillä ole ollut minkäänlaista sääliä?

En tajua, miten voin selvitä tästä kaikesta. Olin niin paljon antanut anteeksi, enemmän pyytänyt ja kaikki on ollut täyttä huijausta. Kammottavaa, kun se omalle osalle tulee...

oikessti mietin, miten selvitä ilman itsaria. Toisaalta mun on pakko, koska on lapset. Tuska on valtava...

Kertokaa, mistä saan tukea, miten selviydyin vain päivä kerrallaan.
Mietin, että itsarini olisi parasta kostoa miehelleni, koska en pysty enää elämään...

looseri

 

[ei sääliä kannata haluta]

Hätä keinot keksii. Et ole ainoa jolle käy noin eikä sinussa ole mitään vikaa.
Koita ymmärtää se että toisen ihmisen ratkaisut ovat hänen häpeänsä eikä sinun.

Miksi haluaisit että mies sinua säälii? Huono mies on huono mies. Ei semmoiselt akannata odottaa asioita joihin semmoinen ei kykene. Hae sääli muualta. Tai sääli sinä häntä ja lakkaa murehtimasta.

 

[aika parantaa]

Älä syytä itseäsi. Olet varmastikin tehnyt parhaasi, jotta suhteenne toimisi. Jos miehesi on itsekäs eikä välitä sinusta ja lapsistasi, niin sinä et voi millään miehen ajatuksia muuttaa. Esimerkiksi pettämiseen kukaan ei pakota, vaan se on tapahtunut miehen itsensä tekojen kautta. Ei pettäjät ajattele pettäessään vaimoa ja lapsia. Silloin pettämishetkellä keskittyy vain itse tekoon. Mahdollinen katumus tulee vasta teon jälkeen. Moni pettäjä kuitenkin osaa ajatella, että hänellä on oikeus pettää. Moni peittää pettämistään ja ehkä katumustaankin sillä, että on ilkeä ja paha suustaan.

Jos oikeasti harkitset itsemurhaa, ota heti yhteyttä terveyskeskuksen päivystykseen/sairaalaan ja kerro tilanne. Jonkun miehen petollisuuden vuoksi ei kannata kenenkään kuolla. Lapsillesi on parasta, että heillä on äiti eikä niin, että joutuvat isänsä hoidettavaksi, joka on ilkeä suustaan ja joka harrastaa jatkuvasti vaihtuvia naisystäviä.

Pettäminen, ero ja elämäntilanteen muutos ovat aina ihan älyttömän isoja shokkeja, joista toipuminen voi viedä aikaa jopa vuosia. Tulet kuitenkin huomaamaan, että pärjäät omillasi ja selviydyt kokemuksesta hengissä. Kuten sanoin, jos tuntuu, ettet pärjää itse, hae apua. Terapia ja mielialalääkitys voivat nopeuttaa paranemistasi, jolloin lapsillakin on parempi olla, mitä nopeammin toivut.

 

[hjfj]

ei ole kosto miehellesi, vaan se ett' pärjäätkin häntä paremmin elämässä. elä tee sitä lastesi takia ja muiden läheisten ja tietysti oman itsesikään vuoksi. kuulosti jonkin verran tutulta itse myös joutstin ja joustin ja annoin anteeksi ja yritin olla miestä kohtaan mukavampi jne ja samaan aikaan kun minä yritän noita hammasta purren hän ravaa muissa naisissa. ajattele omaa parastasi ja lapsien, olisiko ero paras vaihtoehto, ystävien tuki sinulle nyt tärkeää tai sitten jossei niitä ole ammattiauttaja kyllä kuuntelee

 

[.........]

samaa mieltä edellisen kanssa. kosto (jos nyt välttämättä sellaisen haluat) on se, että nouset jaloillesi ja kylmän viileästi jatkat elämääsi. kyllä sekin päivä tulee kun sua oikeasti taas naurattaa ja ajattelet, että onneksi pääsit mokomasta paskasta irti.

itsarit sun muut kannattaa jättää omaan arvoonsa. sehän olisi vaan "voitto" miehellesi että sai sut murennettua kokonaan. sä et tarvitse sitä ihmistä, vaan yksinoloa/lasten kanssa oloa hyvillä mielin niin, että ei tarvitse sitä riippaa kantaa mukanaan. elämä muuttuu varsin mukavasti huolettomammaksi kun pääsee huonosta miehestä eroon. mitä se sellainen on, että vai pilkkaa ja alistaa? ei ole lapsillesikaan hyvä ilmapiiri. ethän halua, että he oppivat sellaisen mallin olevan ok, missä toinen henkisesti pahoinpitelee puolisoaan? näytä mielummin rohkea, vahva malli siitä, että yksinkin voi pärjätä. ja niinhän se on että kaikki me täällä yksin ollaan ja eteenpäin on vaan mentävä. vielä sinäkin hymyilet. nyt on aika aloittaa oma hyvä elämä.

 

[vaarallista suhteellisuudentajua]

Kiitos teille tukevista sanoistanne. Sain hetken häivähdyksen tulevasta ajasta, ja sitä kohti on mentävä.
Eniten minua pelottaa se, että olen lopun elämää yksin ja että joudun mielessäni käymään läpi kaikki "himutyöt" mitä mies on tehnyt minua kohtaan ja myöntämään ne todeksi. Se on paljon. Yhden mainitakseni mies pakotti minut kauan odottamamme 2 lapsen raskaudenkeskeytykseen. Hän uhkaili niin julmasti, vaikka tiesi ajatukseni lapsen suhteen ja yleensä aborttiin. Itkin katketakseni siellä sairaalassa ennen toimenpidettä, kun lopulta en jaksanut enää. Jälkeenpäin mies katsoi minua, että itsepä sitä halusit, mitä sä minua syytät. En halua kuulla asiasta enää koskaan! Hän vaikutti oikeesti uskovan asian olleen niin.En ole saanut jutella asiasta kenellekään näin vuosina, ja olen yrittänyt antaa itselleni armahduksen. Muutenkin hän muistaa kaikki asiat niinpäin, että minä olen syypää. Nuo asiat tekevät mieltäsekottavan tilan. Nyt kun sain tietää toiset naiset, niin esim. tuo julmuus aborttiasiasta johtui heistä, todennäköisesti miehellä oli ratkaisun paikkoja siinä kohtaa.
Hänellä on valtava tarve antaa itsestään hyvä kuva kanssaihmisille ja jostain kummasta syystä antaa minusta todella huonon kuvan. Olen kuullut hänen suustaan tulleen mitä uskomattomampia "faktoja" minusta. Kanssaihmiset pitävät hänestä todella paljon, hän on rakastettava. Minä olen alistettu, surullinen ja surkean näköinenkin jo nykyisin. Mä olen saanut kuulla olevani paljon muita huonompi niin paljon, että olen siihen jo uskonut. Ja oikeesti, olenhan minä surkea, koska olen antanut kohdella itseäni todella huonosti. Mutta mistä saisi tiskirätti ja lattiamatto ilmaa alleen...mistä??

samaa mieltä edellisen kanssa. kosto (jos nyt välttämättä sellaisen haluat) on se, että nouset jaloillesi ja kylmän viileästi jatkat elämääsi. kyllä sekin päivä tulee kun sua oikeasti taas naurattaa ja ajattelet, että onneksi pääsit mokomasta paskasta irti.

itsarit sun muut kannattaa jättää omaan arvoonsa. sehän olisi vaan "voitto" miehellesi että sai sut murennettua kokonaan. sä et tarvitse sitä ihmistä, vaan yksinoloa/lasten kanssa oloa hyvillä mielin niin, että ei tarvitse sitä riippaa kantaa mukanaan. elämä muuttuu varsin mukavasti huolettomammaksi kun pääsee huonosta miehestä eroon. mitä se sellainen on, että vai pilkkaa ja alistaa? ei ole lapsillesikaan hyvä ilmapiiri. ethän halua, että he oppivat sellaisen mallin olevan ok, missä toinen henkisesti pahoinpitelee puolisoaan? näytä mielummin rohkea, vahva malli siitä, että yksinkin voi pärjätä. ja niinhän se on että kaikki me täällä yksin ollaan ja eteenpäin on vaan mentävä. vielä sinäkin hymyilet. nyt on aika aloittaa oma hyvä elämä.

 

[Saman kokenut80]

Miten selvitä seuraavasta;

mies on ollut aika julma monissa tilanteissa mua kohtaan, vaikkei omasta mielestään tarkoituksella. Nyt olen saanut selville, että samaan aikaan kun kyynelihdin hänen ilkeistä sanoista ja teoistaan, hänellä on ollut toisia naisia.

Mietin, että eikö sillä ole ollut minkäänlaista sääliä?

En tajua, miten voin selvitä tästä kaikesta. Olin niin paljon antanut anteeksi, enemmän pyytänyt ja kaikki on ollut täyttä huijausta. Kammottavaa, kun se omalle osalle tulee...

Olen kokenut aivan täysin saman. Elin tällaisen hullun kanssa kokonaiset kolme vuotta. Eroon tästä paskasta pääsin kaksi vuotta sitten.

Lukuisia kertoja minäkin vuodatin kyyneleitä miehen ilkeistä sanoista ja teoista eli uskottomuudesta. Voin sanoa eläneeni kolme vuotta elämästäni yksinkertaisesti valheessa. Eroonpääsemishetkellä sen tajuaminen sattui aivan suunnattomasti. Tietysti syytin vain itseäni tyhmyydestäni, enkä tuntenut itseäni minkään arvoiseksi. Elämä ja maailma pysähtyivät muutamaksi kuukaudeksi ihan täysin, sain nimittäin tietää miehen hommanneen lapsenkin toiselle naiselle meidän seurustelun aikana.

En kuitenkaan tänä kolmena vuotena kokonaan ripustautunut tähän petturimieheen vaan "elin omaakin elämääni" ja hankin mm. hyvän ja mielenkiintoisen opiskelupaikan. Tämä ehkä auttoi pääsemään yli helpommin ja saatoin tuntea olevani arvokas ja elämälläni olevan täysin oikea suunta. Ja ajattelin, kuten tässä ketjussa edellinen kirjoittaa toteaakin "nyt on aika aloittaa oma hyvä elämä".

Otin tapahtuneen ja asioiden selkiytymisen jälkeen ns. omaa lomaa koulusta kuukauden ja tänä aikana selvitin päätäni aivan rauhassa. Kävin kerran juttelemassa tapahtuneesta ulkopuolisen henkilön kanssa (seurakunnan työntekijä). Keskustelusta oli suunnatonta apua, sillä sain juuri sen kadottamani oman arvon tunnon takaisin.

Näin jälkeenpäin tarkasteltuna tapahtunut oli elämässäni käännös parempaan. Toivon, että nimim. looseri voit ajan kuluessa todeta saman kuin minä. Ajattele nyt lastasi, olet hänelle tärkeä. Tuskasta selviäminen tuntuu nyt mahdottomalta, mutta sitä se ei ole. Mene vaikka juttelemaan tapahtuneesta jollekin ulkopuoliselle henkilölle. Kunhan aika kuluu, olet pelkästään vain iloinen siitä, että ymmärsit hankkiutua eroon miehestä ja sitä kautta huonosta elämästä. Älä mieti mitään kostoa miehelle, ei hän valitettavasti ymmärrä sitä, säälistä nyt puhumattakaan. Haluaisitko tosiaan jättää lapsesi tämän miehen hoiteisiin?

Omasta kokemuksestani voin sanoa, että exääni ottaa päähän aivan suunnattomasti (vielä kahden vuoden jälkeenkin) se, että olen juuri löytänyt aivan ihanan miehen. Myös se harmittaa exää, että olen nyt oikeasti onnellinen, ja se näkyy myös ulospäin. (tämän ovat kaverini todenneet) Elämäni on niin sanotusti mallillaan monestakin syystä. Eniten tietysti siitä, että pääsin eroon kaikesta valheesta.

Toivotan sulle nimim. looseri paljon jaksamista. Aivan vilpittömästi ja koko sydämestäni. Selviydyt aivan varmasti. Tästä alkaa sun OMA ja HYVÄ elämä.

 

[Saman kokenut80]

Voi kun olet samanlaisen ihmisen hampaissa, kun minä olin kaksi vuotta sitten. Vähän samanlaisia juttuja jouduin myös itse kokemaan aikoinaan...
Voi kumpa voisin auttaa sua jotenkin. Tiedän omasta kokemuksesta mitä olet joutunut kokemaan.

 

[Saman kokenut80]

Kiitos teille tukevista sanoistanne. Sain hetken häivähdyksen tulevasta ajasta, ja sitä kohti on mentävä.
Eniten minua pelottaa se, että olen lopun elämää yksin ja että joudun mielessäni käymään läpi kaikki "himutyöt" mitä mies on tehnyt minua kohtaan ja myöntämään ne todeksi. Se on paljon.

Pitää vielä todeta tähän, että olin itsekin saman pelon edessä. Ensimmäisenä mielessä oli tosiaan ajtus siitä, että joudun olemaan lopun elämää yksin. No, aika näytti että näin ei tule käymään.

Olet oikeassa, että joudut käymään läpi kaikki "hirmutyöt", mitä mies on tehnyt sinua kohtaan ja itse asiassa mikä tärkeintä myöntämään, että ne ovat totta ja tapahtuneet juuri sinulle. Se on tosiaankin paljon, mutta siitä alkaa toipuminen. Mikäli et pysty myöntämään asiaa itsellesi, huonosta elämästä toipuminen viivästyy, mikä taas on huono juttu omalle jaksamisellesi. Sun pitää tosiaankin nyt päästä eteenpäin. Pohdi asioita aivan rauhassa ja anna asian ja tapahtuneen ymmärtämiselle aikaa juuri niin paljon kuin se tarvitsee. (Itselläni meni noin pari kuukautta) Lähde vaikka ulos lapsen kanssa kävelylle johonkin rauhalliseen paikkaan nauttimaan keväisestä ilmasta ja anna ajatusten tulla mieleesi ihan omaa rataa.

Näin kaksi vuotta tapahtuneesta, pystyn asettamaan tapahtuneen jo raameihin ja tavallaan tarkastelemaan asiaa ja tapahtunutta ulkopuolisena. Käsitän, että se on tapahtunut minulle ja tuonut mukanaan paljon hyvääkin. Ennen kaikkiea tietysti sitä, että enää en suostu sanojasi lainatakseni olemaan kenenkään lattiamatto tai tiskirätti.

Meillä kaikilla on joskus ongelmia, mutta oleellista on se, miten niistä pääsee jatkamaan elämää eteenpäin.

 

[Puhuminen]

Ymmärrän aloittajaa myös. Kaikki tuntuu niin pahalta silloin, kun kokee että surun lisäksi joutuu "suojelemaan" miestään eikä saa levitellä "hänen" asioitaan.
Minun mieheni teki sen minulle, että kaikki hänen temppunsa olivat niin myös pervoussyistä noloja, että en voinut edes vanhemmille kertoa vaan jouduin yksin kantamaan niitä.

Eli kaikki pettämiseen eli seksiin ja noihin abortteihin liittyvä, vois kuvitella että siksi taakka tuntuu niin suurelta kun purkaessaan omaa mieltään, täytyy ajatella sitäkin kuinka kaikki sitten pilkkaavat miestä ja teitä, ja ajattelevat että mitä lie sakkia.

Siksi suosittelenkin aluksi vaikka terapiaa tai seurakuntaa, saat sitten luottamuksellisesti puhua ja huomaat, ettei puhuminen ole niin vaikeaa. Kun puhuminen avaa kaiken. Todellisuudessa hirveän moni ihminen kuitenkin ymmärtää miltä sinusta voi tuntua, ja se ei ole niin uutta auringon alla tuo koko tilanne. Tuota on tapahtunut maailman sivu, ja moni siitä on selvinnytkin.
Koska noin 99% ihmisistä kuitenkin sanoo sulle niin, että sinussa ei ole mitään vikaa vaan miehessäsi. Mutta et kuule sitä koska joudut varomaan puhumista.
Parasta mitä pikemmin saat vaihdettua puh. nron ja lukot oviin ja sen ukon pois mielestäsi, ja avaat elämäsi niille ihmisille joita olet masentuneena työntänyt elämästäsi pois. Ja luet netistä tarinoita ja luet kirjoja, joissa nainen voittaa tyhmän miehensä. Hankit nyt kaikkea vahvistavaa elämääsi, koska sitä kyllä löytää kun avaa sille ovet.

 

[Toivontähti]

30 vuotta sitten olin samassa tilanteessa kuin sinä. Mies teki kaikkensa nujertaakseen, oli ilkeä ja törkeä, petti julkisesti ja halusi nolata minua. Ihan lyttyyn ei onneksi mua saanut, mutta itsemurhaa minäkin haudon, että sillä mukamas olisin saanut miehen viimein ymmärtämään, mitä se mulle oli tehnyt.

Onneksi en tappanut itseäni. Sillä en olisi voittanut mitään, mutta hävinnyt paljon! Mies ei olisi minkäänlaista omantunnontuskaa tuntenut, kun ei sillä mitään omaatuntoa ollutkaan, itseään rakasti ainoastaan.

Kaksi vuotta eron jälkeen kohtasin ihanan miehen, ja edelleen ollaan yhdessä! Kamalaa, jos olisin silloin päättänyt päiväni, en olisi tästä saanut tietää mitään. Tämä mies on minulle hyvä, ja osaan antaa arvoa sille, kun on tuota vertailupohjaa.

Pahiten kostat miehellesi juuri sillä, että lähdet elämään omaa elämääsi. Sellaista, mihin hän ei ulotu eikä kykene sinua haavoittamaan. Ja että löydät toisen miehen, joka on hyvä ja jonka kanssa olet onnellinen. Se olkoon sinun kostosi, ja makea kosto onkin. Mies joko ottaa opikseen tai ei, mutta se ei ole enää sinun murheesi.

 

[eanna]

Haluaisin nain sivullisena (eli en itse ole kokenut tallaisia asioita mista tassa ketjussa puhutaan) kysya miten pian seurustelun aloittamisesta nama miehenne ovat alkaneet vahatella ja kohdella teita huonosti? Vai onko kaikki huono kohtelu alkanut vasta esim. sen jalkeen, kun olette menneet naimisiin eika ole sitten ollut niin helppo enaa lahtea?

 

[Toivontähti]

Vastaan omasta puolestani. Merkkejä oli toki näkyvissä jo seurusteluaikana. Silloin niihin ei vain halunnut kiinnittää huomiota. Nuorena ja hyvin, hyvin tyhmänä sitä kuvittelee, että kaikki menee ohi, kunhan ollaan tarpeeksi kauan seurustelut, kunhan mennään kihloihin, kunhan mennään naimisiin jne. Ja sitten, kun sitä joskus ajattelikin, että ei tästä mitään tule, niin mies osasi taas olla vaikka kuinka mielin kielin. Ja niin sitä pyörrettiin taas pyhät aikomukset.

Naimisiin menon jälkeen ja lapsen tultua seurasikin muutama suht. hyvä vuosi, vaikka kyllä mies luontonsa näytti aika ajoin silloinkin. Kaikki vain paheni vähitellen, mies oli kamalan tyly minulle. Saattoi esim. heittää ruokalautasenkin seinään säpäleiksi (ruokineen päivineen siis), jos ei ollut hänen mielestään hyvää. Kaikki oli aina minun syytäni, oli asia mikä tahansa. Olikohan se viimeinen yhteinen joulumme, kun olin laitellut jouluverhoja, ja olin laittanut keittiöön sellaisen kappa-salusiini -yhdistelmän. Mies halusi vain jostain syystä taas olla minulle ilkeä, ja repäisi sen salusiinin rikki, kun ei muka voinut sen takia nähdä ikkunassa olevaa pakkasmittaria. Tuollainen ei ole mitään muuta, kuin silkkaa ilkeyttä.

Eihän siitä tietenkään ole kauhean helppo lähteä, kun ensin on vängällä yrittänyt saada jotain aikaan, yhteinen lapsi, koti ja kaikki. Mutta tuleehan se pää vetävän käteen joskus kumminkin.

 

[Toivontähti]

Vastaan omasta puolestani. Merkkejä oli toki näkyvissä jo seurusteluaikana. Silloin niihin ei vain halunnut kiinnittää huomiota. Nuorena ja hyvin, hyvin tyhmänä sitä kuvittelee, että kaikki menee ohi, kunhan ollaan tarpeeksi kauan seurustelut, kunhan mennään kihloihin, kunhan mennään naimisiin jne. Ja sitten, kun sitä joskus ajattelikin, että ei tästä mitään tule, niin mies osasi taas olla vaikka kuinka mielin kielin. Ja niin sitä pyörrettiin taas pyhät aikomukset.

Naimisiin menon jälkeen ja lapsen tultua seurasikin muutama suht. hyvä vuosi, vaikka kyllä mies luontonsa näytti aika ajoin silloinkin. Kaikki vain paheni vähitellen, mies oli kamalan tyly minulle. Saattoi esim. heittää ruokalautasenkin seinään säpäleiksi (ruokineen päivineen siis), jos ei ollut hänen mielestään hyvää. Kaikki oli aina minun syytäni, oli asia mikä tahansa. Olikohan se viimeinen yhteinen joulumme, kun olin laitellut jouluverhoja, ja olin laittanut keittiöön sellaisen kappa-salusiini -yhdistelmän. Mies halusi vain jostain syystä taas olla minulle ilkeä, ja repäisi sen salusiinin rikki, kun ei muka voinut sen takia nähdä ikkunassa olevaa pakkasmittaria. Tuollainen ei ole mitään muuta, kuin silkkaa ilkeyttä.

Eihän siitä tietenkään ole kauhean helppo lähteä, kun ensin on vängällä yrittänyt saada jotain aikaan, yhteinen lapsi, koti ja kaikki. Mutta tuleehan se pää vetävän käteen joskus kumminkin.

 

[sirpaleita sielussa]

Taas kerran on yksi psykopaatti löytänyt uhrikseen kiltin tytön.
Näitä sairaita tyyppejä on ihan sairaan paljon, ovat parantumattomia, eikä niitä voi muuttaa.Muutos lähtee siitä, että ottaa oman elämänsä ohjakset itselleen.
Yksinäisyys on kestettävä, kun haluaa muutosta elämäänsä.

 

[Voimia sinulle!]

Ellet arvosta itseäsi niin ajattele että teet eropäätöksen lapsesi vuoksi. Kai tiedät että "vanhempien suhde on lapsen koti". Jos äidillä on paha olla ja mielenterveys uhattuna niin ihan varmasti se vaikuttaa lapseen. Lapsikin ahdistuu ja kokee turvattomuutta. Se vaikuttaa lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen, pitkäaikaisesti. Hän omaksuu teidän suhteestanne mallin siitä miten toista saa kohdella. Ettei häntäkään tarvitse kunnioittaa.
Hän ei kenties opi omia rajojaan, sitä että jossakin vaiheessa toiselle saa sanoa "EI, nyt riittää!"
Joskus ratkaisuja täytyy tehdä järjellä, varsinkin tällaisessa tilanteessa jossa omanarvontunto on kateissa.

T. Psykopaatin lapsi joka tänään on sanonut "EI ENÄÄ ".