Jotenkihan sitä olis pakko pärjätä. Kauheeta ees ajatella mitään tommosta. :'(
Luulen, että siitä olisi vain selvittävä.
Raskainta ja rankinta olisi varmaan se, että lapset menettäisivät isänsä.
Ja siitä jäisi heidän elämäänsä niin iso aukko, etten tiedä miten auttaa heitä elämään sen kanssa.
Raskainta ja rankinta olisi varmaan se, että lapset menettäisivät isänsä.
Ja siitä jäisi heidän elämäänsä niin iso aukko, etten tiedä miten auttaa heitä elämään sen kanssa.
vieras
Selviäisin varmaan aika hyvin, koska henkinen yhteys on jo meidän välillä kuollut jos sitä on koskaan ollutkaan, nyt on pikkuhiljaa hiipumassa myös fyysinen yhteys, ainut että lapset varmaan siitä eniten kärsis ja suris!
Mun miehellä on niin pa.ka työ, että siellä olis todennäköisempää kuolla ku liikenteessä!
Surisin kyllä mutta ei mun elämä siihen kaatus!
Mun miehellä on niin pa.ka työ, että siellä olis todennäköisempää kuolla ku liikenteessä!
Surisin kyllä mutta ei mun elämä siihen kaatus!
tunteeton
No minä oon kiukussani ja raivon vallassa huutanu miehelle,että ajaisit vaikka kolarin niin päästäis sustaki...
Tiedän,KAMALASTI sanottu
Mutta oikeesti en todella tiedä miten selviäisin elämästä ilman miestä.
Tiedän,KAMALASTI sanottu
Mutta oikeesti en todella tiedä miten selviäisin elämästä ilman miestä.
Keittiönoita
Sanotaan niin, että se oli tapahtuma, joka opetti mulle elämästä enemmän kuin mikään muu. Siitä tulee kesällä 22 vuotta ja kaikki nämä vuodet olen ymmärtänyt, että vaikka miten hyvin elämäni suunnittelisin, vaikka miten hyvin asiani järjestäisin, vaikka miten hyvin kaiken tekisin....yhdessä sekunnin sadasosassa kaikki voi olla poissa. Pitää siis elää tässä ja nyt. Ei eilisessä, koska sitä ei saa takaisin. Ei huomisessa, koska sitä ei kenties koskaan tule. Vain tämä hetki - juuri nyt - on tärkeä.Alkuperäinen kirjoittaja Itkupilli:
Keittiönoita
Mies lähti tavalliseen tapaan aamulla töihin. Kolme viikkoa ennen likan syntymää. Riideltiinkin vielä siinä aamutuimaan roskapussin viemisestä ja ne kiukkuiset sanat iolivat viimeiset, mitä hänelle sanoin. Lyyhistyi yks kaks jalkakäytävälle hieman ennen työpaikka. Paras ystävänsä, työkaverinsa - sittemmin likan kummisetä - koitti siinä elvyttää, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Ruumiinavauksessa selvisi, että aivoissa oli ollut verisuonessa pullistuma, joka vaan repesi. Minuutin tai pari - likan kummisedän arvion mukaan - oli ollut tajuissaan ja sitten kaikki oli ohi. Mulla on kaksi lasta, mutta olen eronnut kuopuksen isästä jo kauan sitten.Alkuperäinen kirjoittaja Itkupilli:
Keittiönoita
Pakkohan se oli selvitä =) 24 v olin silloin.Alkuperäinen kirjoittaja Itkupilli::hug: On sulla ollut kestämistä.. nuori (varmaankin) tuleva äiti,yhtäkkiä yksin. Mutta siitäkin selvisit, nostan hattua
pakkohan siitä olisi selvitä. Elämäni pitäisi jatkua jo ihan noiden lastenkin vuoksi jotka sitten tarvitsisivat minua vielä enemmän kuin nyt kun isää ei enää olisi.
jokainen on oma itsensä mutta kuitenkin olen sen nähnyt miten pari ystävääni on selvinneet vaikka ovat tätäkin nuorempana kuin minä nyt olisin, jääneet leskeksi.
Elämä on elämää ja elämää ei voi suunnitella eteenpäin mutta silti olen tässä viime aikoina varsinkin miettinyt että entä jos toinen meistä yllättäin lähtisi, kun koulukaverini kuoli ihan äskettäin ihan yllättäin.
mutta kuitenkaan ei voi eikäpidä takertua ajatukseen että entäs jos vaan kuitenkin elää tätä päivää ja tätä hetkeä parhaalla mahdollisella tavalla, nauttien näistä hetkistä ja antaen ne parhaat myös läheisilleen.
elämä varmaan muuttuisi koska yksin on aina erilaista kuin kaksin, mutta niinhän elämä aina muuttuu ja mukautuu päivien ja tilanteiden myötä.
suru ja ikävä jäisi elämään, mutta muistot kai se kaunein asia kuitenkin olisi.
jokainen on oma itsensä mutta kuitenkin olen sen nähnyt miten pari ystävääni on selvinneet vaikka ovat tätäkin nuorempana kuin minä nyt olisin, jääneet leskeksi.
Elämä on elämää ja elämää ei voi suunnitella eteenpäin mutta silti olen tässä viime aikoina varsinkin miettinyt että entä jos toinen meistä yllättäin lähtisi, kun koulukaverini kuoli ihan äskettäin ihan yllättäin.
mutta kuitenkaan ei voi eikäpidä takertua ajatukseen että entäs jos vaan kuitenkin elää tätä päivää ja tätä hetkeä parhaalla mahdollisella tavalla, nauttien näistä hetkistä ja antaen ne parhaat myös läheisilleen.
elämä varmaan muuttuisi koska yksin on aina erilaista kuin kaksin, mutta niinhän elämä aina muuttuu ja mukautuu päivien ja tilanteiden myötä.
suru ja ikävä jäisi elämään, mutta muistot kai se kaunein asia kuitenkin olisi.