Miten selittäisitte hienovaraisesti kaverille?

Mulla on hyvä vanha ja läheinen ystävä, jonka kanssa voin puhua kaikesta, paitsi lasten kasvatuksesta. Ollaan ihan totaalisen erilinjoilla. Johtunee suurelta osin siitä, että tulemme erilaisista perheistä ja myös lapset ovat hyvin erilaisia.

Hänen lapsensa ovat rauhallisia ja aika varovaisia ja kaveri suurperheen vesa, joka ei ymmärrä turhan tarkkaa vahtimista. Mun lapset taas ovat tosi villejä hulivili touhottajia, joita pitää ohjata aika paljon, ettei tule vahinkoja. Olen myös tarkempi esim. pöytätavoista.

Asuvat tousessa kaupungissa, mutta käyvät usein meillä, kun heillä on auto ja siksi kätevämpi niin päin. Nyt vierailut eivät enää ole niin kivoja, koska kun kaveri ei kiellä omiltaan mitään/vaadi samoja asioita kuin minä, niin omat lapset on alkanut sen huomata ja testaavat näiden visiittien jälkeen rajoja pari päivää. Harmillista kun uhmaikä muuten ohi ja rutiinit toimii niin, että muuten arki rullaa ihan kivasti.

Olen itse komentanut kaverin lapsia, mutta eihän sitä tietysti voi ihan tehdä kuin omilleen, kun on niin eri asia kun muu kuin oma vanhempi sanoo. Kaverille olen kertonut meidän säännöistä ja miksi ne on, mutta ei tunnu ymmärtävän, että toivoisin heidän lapsilta meillä samaa. Tai ei ehkä huomaa lasten pikku jippoja, kun ei ole tottunut niin vahtimaan, kun ovat aika hiljaa kuitenkin.

Miten voisin asian muotoilla niin, ettei kaveri loukkaannu? Nyt tuntuu kokevan, että arvostelen hänen kasvatustyyliään, jos jotain sanon. Lapset ja kasvatus kun on niin kovin herkkiä asioita.

 

talossa talon tavalla. komenna kylassa olevia kakaroita jos tekevat jotain mita omatkaan ei sa teha.

sori nappis rikki ja osa puuttuu, korvattu siis a :lla

 

miten olisi selittää asia juuri noin?

 

Niin kai se sitten on. Tuntuu vaan, että kaveri jo nyt ihmettelee, kun komennan hänen lapsiaan, kun ei oikeesti huomaa, että tekisivät mitään kiellettyä. Tekee välillä mieli sanoa, että voisitko katsoa lastesi perään, siis silloin kun alkaa harmittaa, mutta se nyt on aika epärakentavasti muotoiltu.

Kyse siis siitä, et ois kiva kun en ois ainoo ketä komentaa. Vai onko niin, että mun on vahdittava kun olen säännötkin keksinyt? Mitä tykkäätte omalla kohdalla kyläpaikoista jossa tiukemmat säännöt kuin teillä?

 

Kerro nyt jotain konkreettisia esimerkkejä. Vähän oudolta tuntuu että nämä kiltit ja rauhalliset kaverin lapset jotenkin saisivat sun viillikot entistä villimmiksi.

 

[QUOTE="Outoa";28333657]Kerro nyt jotain konkreettisia esimerkkejä. Vähän oudolta tuntuu että nämä kiltit ja rauhalliset kaverin lapset jotenkin saisivat sun viillikot entistä villimmiksi.[/QUOTE]

No esim. leikkivät eteisessä ulkoleluilla, kuten jalkapallolla, tavaroita kerätessä heittävät matkan päästä laatikkoon, kiipeävät sohvalle ja kävelevät siinä, astuvat ohikulkiessa vauvan leikkimatolle - kaikki ok, jos ne tekee hitaasti ja rauhallisesti, mutta meidän lapsilta kokonaan kielletty kun innostuvat aina juoksemaan, potkimaan ja heittelemään liian raisusti.

 

[QUOTE="mööö";28333723]No esim. leikkivät eteisessä ulkoleluilla, kuten jalkapallolla, tavaroita kerätessä heittävät matkan päästä laatikkoon, kiipeävät sohvalle ja kävelevät siinä, astuvat ohikulkiessa vauvan leikkimatolle - kaikki ok, jos ne tekee hitaasti ja rauhallisesti, mutta meidän lapsilta kokonaan kielletty kun innostuvat aina juoksemaan, potkimaan ja heittelemään liian raisusti.[/QUOTE]

No on sulla ryppynaru kyllä hiukan kireällä, mutta niinhän se on että kylässä ollaan kyläpaikan tavalla. Tosin osa noista säännöistä ei ihan itsestäänselvästi mieleen tule, lapsiahan nuo ovat - että toteamus "vahtisitko niitä omiasi" ei välttämättä paranna asiaa jos et selitä täsmälleen mitä tarkoitat.

Saattaa kyllä olla että (mitä ilmeisimmin) sangen pitkän ja yksityiskohtaisen ohjelistan saatuaan ystäväsi päätyy vähentämään vierailujaan. Niin minä tekisin, enkä mistään sen suuremnasta ideologisesta syystä kuin vain siksi että en nauttisi sellaisista pingotusvierailuista yhtään.

 

[QUOTE="mööö";28333723]No esim. leikkivät eteisessä ulkoleluilla, kuten jalkapallolla, tavaroita kerätessä heittävät matkan päästä laatikkoon, kiipeävät sohvalle ja kävelevät siinä, astuvat ohikulkiessa vauvan leikkimatolle - kaikki ok, jos ne tekee hitaasti ja rauhallisesti, mutta meidän lapsilta kokonaan kielletty kun innostuvat aina juoksemaan, potkimaan ja heittelemään liian raisusti.[/QUOTE]

No minä en sanoisi sille kaverille mitään vaan tarvittaessa ohjeistaisin niitä lapsia käyttäytymään toisin. Minusta riittää, että ohjeistaa niitä lapsia tilanteen niin vaatiessa - ikinä en ole aikuisille vieraille alkanut ohjeistamaan kotini sääntöjä vaan nimenomaan komentanut hienovaraisesti heidän lapsiaan tarvittaessa. Jos joku alkaisi minulle selittämään kotinsa sääntöjä tyyliin "katsoisitko tarkemmin lastesi perään kun vierailette meillä" niin kyllä vähenisi/loppuisi vierailut ko. henkilön luona.

 

[QUOTE="Rapunzel";28333741]No on sulla ryppynaru kyllä hiukan kireällä, mutta niinhän se on että kylässä ollaan kyläpaikan tavalla. Tosin osa noista säännöistä ei ihan itsestäänselvästi mieleen tule, lapsiahan nuo ovat - että toteamus "vahtisitko niitä omiasi" ei välttämättä paranna asiaa jos et selitä täsmälleen mitä tarkoitat.

Saattaa kyllä olla että (mitä ilmeisimmin) sangen pitkän ja yksityiskohtaisen ohjelistan saatuaan ystäväsi päätyy vähentämään vierailujaan. Niin minä tekisin, enkä mistään sen suuremnasta ideologisesta syystä kuin vain siksi että en nauttisi sellaisista pingotusvierailuista yhtään.[/QUOTE]

No meillä on pakko olla absoluuttinen kiipeily ja heittelykielto. Juostakin saa, mutta siksi vauvalle pitää pyhittää tuo oma alue, ettei jää alle. Perusperiaatteita ei ole lopulta niin monta ja olen ne selittänyt. Ehkä se vaikea asia on ettei oikeasti koskaan saa sisällä heittää mitään mistään syystä, kun heille niin harvoin käy niitä vahinkoja mitä meillä tulee hyvin helposti. Varsinkin nyt kun on tuo vauva niin olisi todella tärkeää, ettei tavaroita lentelisi.

Mutta tämä kommentti heijastaa juuri sitä mitä pelkään, että rauhallisten lasten vanhempi näkee tässä vain turhaa tiukkuutta

 

Lisättäköön vielä, että kaveri tasan tarkkaan tietää mitä vahinkoja meillä on käynyt, kun esim. esikoinen juoksi sohvaan ja kippasi suoraan selkänojan yli päälleen ja tuli sairaala keikka. Eli luulisi, että kun tietää taustat, nin ei tulis yllätyksenä, että sohvalla istutaan ja vain istutaan.