miten selitetään täysin aidon tuntuiset etiäiset?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vier
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="mies";28665733]Suomalaisiin sopii Nietzschen lause: "I'm afraid we're not rid of God because we still have faith in grammar". Tahtoo sanoa, että kansamme rakastaa sääntöjä ja insinöörimäistä järkeä todellisuuskäsityksissään - mikä ei välttämättä silti ole se lopullinen totuus. Järkeä tunteva ymmärtää paremmin järjen rajat.

Kerran kuussa pitäisi jakaa vaikka luku Nietzscheä joka suomalaiskotiin kuten olen palstalla ehdottanut :)[/QUOTE]

Asiat lienevät paremmin ulkomailla?
 
[QUOTE="vieras";28665735]Asiat lienevät paremmin ulkomailla?[/QUOTE]

Suuremman "henkisyyden" määrän suhteen kyllä. Olemme tavallaan luotettavia perustutkijoita, mutta mielestäni jo rakenteellisesti lannistamme luovempia ja virtuoosimaisempia ajattelu- ja ratkaisumalleja. Tämä näkyy käytännössä mm. suomalaisen tieteen suhteellisena tuntemattomuutena. Muistaakseni mm. suomalaisten tutkijoiden lainaaminen kansainvälisesti on vain laskenut.
 
[QUOTE="mies";28665741]Suuremman "henkisyyden" määrän suhteen kyllä. Olemme tavallaan luotettavia perustutkijoita, mutta mielestäni jo rakenteellisesti lannistamme luovempia ja virtuoosimaisempia ajattelu- ja ratkaisumalleja. Tämä näkyy käytännössä mm. suomalaisen tieteen suhteellisena tuntemattomuutena. Muistaakseni mm. suomalaisten tutkijoiden lainaaminen kansainvälisesti on vain laskenut.[/QUOTE]

Tartut aina syöttiin :D
 
Oletko kokeillut kirjoittaa ylös tai kertoa jollekin silloin kun kuulet/huomaat jotain? Siis onko sinulla todisteita että oikeasti olisit etukäteen huomannut jotain?

Koska Déjà-vu vissiin toimii niin että ihminen kuvittelee kokeneensa saman ennen tai nähneensä unta samasta tilanteesta. Mutta oikeasti aivoissa vain sumppaa.

Onpa outo kysymys. Miksi mä kirjoittaisin ylös, muistan ihan selkeästi nämä tapaukset? Niitä on sattunut nelisen kertaa, kaikki tässä samassa talossa.

Jokainen tapahtuma on ollut sellainen, että olen mennyt keittiöön (ikkunat pihalle ja sisäänkäynti eteisestä sisälle) vastaanottamaan tulijaa, mutta ketään ei ole tullutkaan. Ei, vaikka olen aivan selkeästi nähnyt ikkunasta saapujan tai kuullut sisääntulon tai eilen auton äänet ja koiran haukunnan.

Kyseessä ei ole ollenkaan samanlainen asia kuin Déjà-vu, ei lähellekään.
Kyseessä ei ole mikään tunne tai ajatus tai mieleen pälkähtävä juttu, että "nyt varmaan veikko tulee meille". Kyseessä on ihan oikea tilanne, oikea tapahtuma jonka elän ihan aidosti -kunnes huomaan ettei ketään tullutkaan ja kuluu jokunen minuutti ja asia toistuu täysin samankaltaisena paitsi että sillä kertaa se ihminen tulee oikeasti.

Tilanne on niin aito, että oikeasti hämmennyn itsekin joka kerran kun tämmöistä tapahtuu.
 
[QUOTE="vieras";28665742]Tartut aina syöttiin :D[/QUOTE]

Niin kai :)

Eivätkä suomalaiset menetetty tapaus toki ole tässä asiassa. Olemme vain yleisesti niin alikehittyneitä näissä asioissa tavallaan, "ylimoderneja". Nykyiset japanilaiset olisivat ehkä samantapaisia, jos he eivät pitäisi henkimaailmaa niin kiitettävästi framilla. Meillä asia jätetään ns. "hihhuleille".
 
[QUOTE="aapee";28665752]Onpa outo kysymys. Miksi mä kirjoittaisin ylös, muistan ihan selkeästi nämä tapaukset? Niitä on sattunut nelisen kertaa, kaikki tässä samassa talossa.

Jokainen tapahtuma on ollut sellainen, että olen mennyt keittiöön (ikkunat pihalle ja sisäänkäynti eteisestä sisälle) vastaanottamaan tulijaa, mutta ketään ei ole tullutkaan. Ei, vaikka olen aivan selkeästi nähnyt ikkunasta saapujan tai kuullut sisääntulon tai eilen auton äänet ja koiran haukunnan.

Kyseessä ei ole ollenkaan samanlainen asia kuin Déjà-vu, ei lähellekään.
Kyseessä ei ole mikään tunne tai ajatus tai mieleen pälkähtävä juttu, että "nyt varmaan veikko tulee meille". Kyseessä on ihan oikea tilanne, oikea tapahtuma jonka elän ihan aidosti -kunnes huomaan ettei ketään tullutkaan ja kuluu jokunen minuutti ja asia toistuu täysin samankaltaisena paitsi että sillä kertaa se ihminen tulee oikeasti.

Tilanne on niin aito, että oikeasti hämmennyn itsekin joka kerran kun tämmöistä tapahtuu.[/QUOTE]
Oletko tuolloin yleensä tai useimmiten yksin, vai tapahtuuko tuota muitten läsnäollessa, jolloin vaikka sanoisit, että hei Matti tuli kotiin. Muttei sitten tulekaan vaan vasta 10 minuutin päästä?
 
Tapahtuu kun olen yksin.
Mutta se tapahtuu ihan oikeasti, en mä kuvittele tai näe harhoja. Olen ihan tervejärkinen työssäkäyvä ihminen.

Vaikka eipä kai tältä palstalta mitään muuta selitystä tälle saakaan kuin että keksin koko jutun.
 
[QUOTE="aapee";28665763]Tapahtuu kun olen yksin.
Mutta se tapahtuu ihan oikeasti, en mä kuvittele tai näe harhoja. Olen ihan tervejärkinen työssäkäyvä ihminen.

Vaikka eipä kai tältä palstalta mitään muuta selitystä tälle saakaan kuin että keksin koko jutun.[/QUOTE]

Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa reagoida, eli kirjoitapa muutaman kerran ylös tai soita sille henkilölle jonka tulon näet. Uskon, että et saa ainuttakaan tapahtumaa kirjattua/kerrottua etukäteen tulijalle. Problem solved.
 
Tuo kirjaaminen tai jollekin asian kertominen just kun se on tapahtunut on hyvä konsti todentaa asiaa itselleenkin. Itse kirjoitin tuolla aiemmin kuinka jokusen kerran olen vaan vahvasti aistinut että joku tulee. Tuon yhden kertomani kerran aloin siivota kun sain päähäni että tämä kaukaisempi ihminen varmaan kohta pälähtää käymään, muistaakseni ehdin tiskata ennenkuin oli ovella. Isoäitini ilmeisesti laittoi kahveja tulelle kun tiesi jonkun kohta tulevan.
 
[QUOTE="aapee";28665763]Tapahtuu kun olen yksin.
Mutta se tapahtuu ihan oikeasti, en mä kuvittele tai näe harhoja. Olen ihan tervejärkinen työssäkäyvä ihminen.

Vaikka eipä kai tältä palstalta mitään muuta selitystä tälle saakaan kuin että keksin koko jutun.[/QUOTE]

En minä väittänytkään, että keksisit vaan minua kiinnosti, että tapahtuuko tuo tosiaan vain yksin ollessasi vai muulloinkin, sillä se on kiinnostava yksityiskohta. En kyllä tiedä mitä se merkkaisi? :) Minua voisi vähän pelottaa, jos itselleni kävisi noin, vaikka toisaalta mitä pelkäämistä siinä olisi.
 
[QUOTE="vieras";28665823]En minä väittänytkään, että keksisit vaan minua kiinnosti, että tapahtuuko tuo tosiaan vain yksin ollessasi vai muulloinkin, sillä se on kiinnostava yksityiskohta. En kyllä tiedä mitä se merkkaisi? :) Minua voisi vähän pelottaa, jos itselleni kävisi noin, vaikka toisaalta mitä pelkäämistä siinä olisi.[/QUOTE]

En tiedä miksi nuo tapahtuu kun olen yksin. Ei kun hetkinen, yhden kerran on tapahtunut silloin kun lapset on olleet kotona. Silloin näin selvästi miten meidän auto, joka oli tuttavalla lainassa, tuli pihatietä pitkin pihalle. Menin avaamaan ovea -eikä ketään ollut missään. Ihmettelin tätä lapsillekin. Meni muutama tovi, ja kyseinen ihminen tuli autollamme pihaan. Ja nämä tapaukset on olleet sellaisia, että en ole odottanut ketään saapuvaksi. Toki silloin, kun kuulin lapseni tulevan, tiesin että hän on tulossa koulusta kotiin ja siksi ihmettelinkin, miksi tuli aikaisemmin kuin piti (kun kuulin tulevan, mutta ei tullut oikeasti).

On mulla niitä toisenlaisiakin etiäisiä ollut, siis että vaan tiedän että joku tulee kohta. Kerran tulin töistä ja tiesin, että äitini on tulossa pian käymään vaikka mistään kyläilystä tms ei oltukaan sovittu. Sanoin lapsillekin että mummo tulee pian, laitetaanpa vähän paikkoja järjestykseen. Sekä mummo että lapset ihmettelivät mistä saatoin asian tietää.

Samoin tässä kerran juttelin äitini kanssa puhelimitse. Sanoi jotain miehelleen Matille ja mä tuumasin että aijaa, onko Pekkakin siellä? Äitini oli ihan ihmeissään, että on se tuolla pihalla, mistä ihmeestä tiesit. En tiedä mistä tiesin, mutta tiesin vaan.

Ja nuo tietämiset on aina sellaisia tosi voimakkaita, siis että vaan tietää, ei sellaista että "onkohan.." tai "tuleekohan..".

Mutta ne on siis täysin erilaisia tilanteita kuin nää selkeästi nähdyt tai kuullut tilanteet jotka sitten toteutuvat hetken päästä oikeasti.
 
no miten ihmeessä se häiriö aivoissa osaa tuottaa tismalleen samat äänet, kuin 10 minuutin kuluttua tuleva ihminen? ei ole kyse siitä, että kuulen jotain ovikellon soittoa, vaan täysin elävästi sen tilanteen kun joku tulee. siis esim kuulen että ovi avataan, joku astuu sisälle, hengähtää, heittää repun ja takin lattialle. ja kun ihmettelen miksei tervehdykseeni vastata, menen katsomaan ja totean ettei ketään ole missään. vasta hetken päästä lapsi saapuu kotiin ja tuottaa täysin samat äänet uudelleen kuin jotka jo kuulin.

tai äskettäin. kuulin täysin selvästi miten auto ajoi pihaan ja koira haukkui. nousin, en nähnyt pihalla ketään ja hain koiran sisälle. meni 10 min, kuulin täysin saman auton äänen, koira haukkui, ryntäsin ikkunaan ja näin tyttäreni poikakaverinsa auton kanssa. ja kun kysyin, niin sanoi ettei aikaisemmin tuosta ajanut eikä se voinut olla kukaan muukaan koska tie päättyy meidän pihaan. tänne pääsee vain yhtä kautta, ei läpi.

Kyseessä on kuitenkin dajavu ja valemuisto. Kun ihminen oikeasti tulee, luulet kokeneesi saman jo aimemmin. Et ole kuitenkaan oikeasti kokenut mitään etiäistä ennen tapahtumaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Ihmiset saattavat kuulla esimerkiksi perheenjäsenensä kävelevän pihaan, avaavan oven, jopa nähdä tämän hahmon tai varjon, kunnes huomaavat, ettei tämä todellisuudessa vielä tullutkaan. Pian perheenjäsen kuitenkin tulee ja toistaa saman kuin etiäisensä.

Joo mulla on kokemusta tästä. Joskus lapsena saatoin yksin ollessa kotona, kuulla esim. Isäni niiskuttavan nenäänsä, vaikkei hän siis ollut kotona. Tai saatoin kuulla keittiön kaappien avattavan ja sulkevan. Ihminen saattaa siis kuulla ääniä joihin on tottunut tavallisesti. Kuulee siis niitä arkipäiväisiä ääniä, vaikkei niitä kuuluisikkaan.
 
Aihetta on varmasti käsitelty kirjallisuudessa paljonkin, mutta lukaisepa Johanna Sinisalon novelli Etiäinen kokoelmasta Kädettömät kuninkaat. Täysin fiktiivinen kertomus, mutta siinä on runsaasti viittauksia vanhoihin myytteihin ja kansanperinteeseen. Ja ennen kaikkea on viihdyttävää kesälukemista. :)
 
[QUOTE="vieras";28665987]Kyseessä on kuitenkin dajavu ja valemuisto. Kun ihminen oikeasti tulee, luulet kokeneesi saman jo aimemmin. Et ole kuitenkaan oikeasti kokenut mitään etiäistä ennen tapahtumaa.[/QUOTE]

Et nyt ymmärrä.

Kun kuulen/näen jonkun tulevan, menen keittiöön/eteiseen/ulko-ovelle vastaan, mutta ketään ei ole missään. Ennenkuin tilanne toistuu jonkun hetken kuluttua, jolloin ihminen oikeasti saapuu.

Väitätkö, että olen niin sekaisin että kuvittelen käyneeni keittiössä/eteisessä/ulko-ovella, vaikka en oikeasti olekaan?

Ja valemuisto tarkoittaa ihan jotain muuta kuin tällaista asiaa.

Eikä kyse ole myöskään siitä, että kuulen jotain "arkipäiviäisiä ääniä" kuten nenän niiskutusta tai kaapin oven kolahdusta.

Mä oon ilmeisesti todella surkea ilmaisemaan itseäni kirjallisesti, kun ei täällä tunnu suurin osa ymmärtävän mitä tarkoitan.

Mutta samapa tuo sitten. En jaksa vääntää rautalankaa tän enempää :)
 
[QUOTE="Vieras";28666021]Aihetta on varmasti käsitelty kirjallisuudessa paljonkin, mutta lukaisepa Johanna Sinisalon novelli Etiäinen kokoelmasta Kädettömät kuninkaat. Täysin fiktiivinen kertomus, mutta siinä on runsaasti viittauksia vanhoihin myytteihin ja kansanperinteeseen. Ja ennen kaikkea on viihdyttävää kesälukemista. :)[/QUOTE]

Kiitos vinkistä, etsiskelen kyseisen novellin käsiini :)
 
[QUOTE="aapee";28666034]Et nyt ymmärrä.

Kun kuulen/näen jonkun tulevan, menen keittiöön/eteiseen/ulko-ovelle vastaan, mutta ketään ei ole missään. Ennenkuin tilanne toistuu jonkun hetken kuluttua, jolloin ihminen oikeasti saapuu.

Väitätkö, että olen niin sekaisin että kuvittelen käyneeni keittiössä/eteisessä/ulko-ovella, vaikka en oikeasti olekaan?

Ja valemuisto tarkoittaa ihan jotain muuta kuin tällaista asiaa.

Eikä kyse ole myöskään siitä, että kuulen jotain "arkipäiviäisiä ääniä" kuten nenän niiskutusta tai kaapin oven kolahdusta.

Mä oon ilmeisesti todella surkea ilmaisemaan itseäni kirjallisesti, kun ei täällä tunnu suurin osa ymmärtävän mitä tarkoitan.

Mutta samapa tuo sitten. En jaksa vääntää rautalankaa tän enempää :)[/QUOTE]

No kokeile. Kirjoita kokemasi etiäinen muutamalla seuraavalla kerralla paperille. Huomaat että ennuste ei koskaan toteudu. Kyse on siis siitä, että kun joku tilanne oikeasti tapahtuu, aivoissasi syntyy harha siitä että olisit ennustanut tapahtuman aiemmin.
 
Hehe. Jollakin raukalla on valemuisto ja pitää itseään ihmeellisenäkin meediona. No, on kai luonnollista pitää itseään ja kykyjään jotenkin erityislaatuisena. Tässä tapauksessa kyse on kylläkin ihan neurologisesta ilmiöstä, ei yliluonnollisuudesta.
 
[QUOTE="vieras";28665784]Sinulla on kymmenen minuuttia aikaa reagoida, eli kirjoitapa muutaman kerran ylös tai soita sille henkilölle jonka tulon näet. Uskon, että et saa ainuttakaan tapahtumaa kirjattua/kerrottua etukäteen tulijalle. Problem solved.[/QUOTE]

Näin juuri. Kun kuulet olemattomia ja huomaat, että ketään ei tullutkaan kotiin, kirjoita se ylös kellonaikoineen ja esittele sitten henkilölle, joka lopulta hetkeä myöhemmin kotiin saapuu.
 
Ei ne etiäiset mitään aivotoiminnan häiriöitä tai ym ole. Niitä nyt vain sattuu joillekkin tulemaan. Se että tiede ei osaa selittä niitä ei tarkoita ettei niitä ole olemassa.

Tiede ei osaa selittää läheskään kaikkea ihmiseloon kuuluvaa joten sitä on ihan turha käyttää syynä.
Esim tietoisuus itsestään, mistä se johtuu?
Onko kyseessä jotkin aivojen välittäjäaineet? Ei vaan tiedetä.
 
Minulla ei ole käynyt samanlaista kuin ap:lla, mutta monet unet ovat toteutuneet. Kerron joistain unista vaikkapa miehelleni ja sitten myöhemmin se uni toteutuu, vaikkapa 2 kuukauden kuluttua.

Kerrankin näin unta että mieheni isä oli hankkinut punaisen skootterin halvalla työkaverin lapselta ja tuli lataamaan sen akkua meidän pihalle. Mistään skootterista ei ole koskaan aiemmin minun kuullen puhunut, eikä muutenkaan skoottereista tuo miehen isä välitä :D Kerroin tästä unesta miehelleni ja hän nauroi että hänen isäkö muka skootterilla, hassu ajatus :D
No, tästä pari kuukautta eteenpäin, ilmestyi mieheni isä meidän pihaan rassaamaan punaista skootteria ja laittoi sen skootterin akun lataukseen. Skootterin oli ostanut työkaverin lapselta...

Saatan joskus myös "ennakoida" tulevia tapahtumia, tapahtumat ovat yleensä yllättäviä. Saatan vaikka pihalla istuskellessani tietää, että lintu istahtaa tuohon ja mieheni säikähtää sitä. Ja näin sitten hetken kuluttua tapahtuukin. Itse en säikähdä kyseistä tapahtumaa koska tiedän sen tapahtuvan. Joskus tiedän myös että kohta kolahtaa toisessa huoneessa jokin esine ja sittemmin näin tapahtuu. Kerrankin tiesin että sakset putoavat keittiössä olevasta naulasta pesualtaaseen ja päästää kovan äänen. Noin 5 minuttia tämän jälkeen näin oikeasti tapahtui. Olimme mieheni kanssa silloin olohuoneessa ja keittiössä ei ollut silloin ketään.

Minulla ja eräällä hyvällä ystävälläni on kummallinen yhteys. Tiedän jos hänellä ei ole kaikki hyvin ja hän tietää jos minulla ei ole kaikki hyvin. Välimatkaa meillä on 200 km ja näemme toisiamme harvakseltaan.
Kerrankin näin unen ja unessa sanottiin että soita tälle mun ystävälle. Oikein käskettiin soittaa. Olin päiväunilla ja nousin ylös soittaakseni tuolle ystävälle, josta en ollut kuullut n. kuukauteen mitään. Ystäväni vastasi puhelimeen itkuisena ja kysyin onko hänellä kaikki hyvin. Ystäväni kertoi että hänen äitinsä on kuollut :( Tuntui aivan kauhean pahalta, mutta ystäväni oli siitä onnellinen että soitin, koska minä olin ainut joka silloin siitä tiesi, ystäväni lisäksi. Ystäväni oli juuri noin puolituntia ennen soittoani saanut kuulla äitinsä kuolemasta...
 
Itse asuin myös asunnossa missä oli etiäisiä...kuulin kuinka auto tuli pihaan,ovet paukahtivat 3kertaa ja kun menin katsomaan niin ketään ei näkynyt! Meni jonkin aikaa ja samat äänet ja sitten tuli oikeasti auto pihaan,enkä edes odottanut ketään! Kerroin ystävilleni näistä koska näitä sattui harva se päivä...ystäväni vain nauroi! Yks päivä sitten tämä ystävä oli mulla kylässä ja kuului auton ääni ja auton ovet paukahtivat kerran,ystävä ryntäsi ikkunaan ja mennessään sanoi minulle että nyt tuli joku kylään! Sanoin ettei ketään tule ja että kohta sitten tulee oikeasti auto,eihän se minua uskonut vain ryntäsi ikkunaan ja huomasi ettei pihassa ole ketään,hetken päästä auto tuli oikeasti! Ystävä oli ihan ihmeissään että mistä sä tiesit ja nämäkö on niitä etiäisiä mistä olet puhunut!

Ja se oli jännä että vain siellä asunnossa niitä kuuli,siellä näki myös enneunia! Myöhemmin on selvinnyt että myös edellinen asukas oli kuullut näitä auton pihaantulo-juttuja, kun tuli puhetta sen jälkeen kun aloin itse näitä kuulla. Kerran oli aika häijy tilanne kun olin jo nukkumaan menossa ja oli talo pimeänä...(hyi kun menee vieläkin kylmät väreet kun muistaa)... Olin just kömpinyt peiton alle kun kuulin että eteisen ovi aukeaa (sinne ei ole suoraa näköyhteyttä) ja kuulen kuinka askeleet alkaa lähestyä huonetta missä olen,menin peiton alle ihan paniikissa ja sitten rohkaisin itseni ja huusin että kuka siellä on. Pistin valot päälle ja menin katsomaan eikä ketään näkynyt,ovi vain oli raollaan. Ikinä en ole ennen pelännyt mutta silloin pelkäsin,tämä oli ainoa kerta kun näin tapahtui. Sen jälkeen meni kyllä tovi ennenkuin uskalsin alkaa nukkumaan (asuin siis tuolla yksin) :)

Ainahan niitä etiäisiä on ollut ja vanha tätini sanoi että Ennenvanhaan etiäisjutut on olleet ihan arkipäivää.. Eikä näillä ole mitään tekemistä minkään aivojen tuuletustunneleiden kanssa.
 
Hei
Kun olin ekaa päivää kotona ensimmäisen vauvan kanssa kuulin ovikellon voimakkaan pärinän jota oven vieressä seissyt mieheni ei kuullut. Yllätysvieraita tuli 10 minuutin kuluttua samalla pärinällä. Odottaessani toista lastani heräsin usein aamuyöllä ovikellon kilahdukseen. Kerrostalon alaovi oli aina lukossa, joten tietenkään ovella ei ollut ketään kun menin avaamaan. Samalla viikolla kun kummilapseni syntyi kuulin saman kilahduksen. Nyt 20 vuotta myöhemmin heräisin päiväuniltani ovikellon kilahdukseen noin tuntia ennen kuin toisen kummilapsen vanhemmat tulivat käymään. Tämä on hupaisaa, ei pelottavaa eikä enää kummallistakaan :)
 

Yhteistyössä