K
Kunhan mietin
Vieras
Lähinnä mietin kun meillä aina jompi kumpi valvoo tai jos kumpikin nukkuu niin heräilevät huutamaan vuorotellen vähän väliä silloin jos jotan yrittää. Ja me ei olla mitään äänekkäitä vaan ollaan yritetty olla mahdollisimman hiljaa. Huutavat vuoron perään vaikka oltaisiinkin (näin yleensä) toisella puolella taloa. Ja jos erehtyy hiukan kiusoittelemaan päivällä toista niin että "kattellaan jos illalla onnistaisi. 
" niin sitten aivan varmana kuopus valvoo niin myöhään, että miehen on ollut pakko mennä nukkumaan jo tunteja ennen kuin itse pääsen koska menee töihin seuraavana päivänä. Ja viikon loppusin jos meinaa jotain hommailla niin puuhiin pääsee aikasintaan 2-3 aikaan yöllä... Ihan kuin lapset aavistais jotain. 
D Ei oo vissiin lisää lapsia tulossa vähään aikaan kun ei noi puuhailut onnistu. Esikko kun ei nuku edes päiväunia ja kuopus pikkupätkissä. Niin juu ja jos sitten puuhiin päästään niin sitten joutuu välissä jonkun 2-4 kertaa käydä joko lohduttamassa esikkoa tai laittamassa tuttia kuopukselle. Pikkasen kyllä jo naurattaa tää tilanne... Ihan kun nuo pikkuiset kullanmurut aavistelis jotain et isi ja äiti yrittää leikkiä miestä ja vaimoa silloin tällöin.
Mutta siis. Ei tuo tilanne silleen rassaa kuin hiukan kun tietää, että äkkiä nuo lapset kasvaa. Ainoa että ois se nyt kiva joskus edes jotain puuhailla ja hiukan vahvistaa parisuhdetta. Mutta jos joku alkaa narisemaan, että mitäs teitte lapsia niin: Lapset on ihania, mutta saa sitä kaivata välillä oman miehensäkin läheisyyttä ja omaa naiseutta.
Kunhan hiukan päästelin ajatuksiani ilmoille.
" niin sitten aivan varmana kuopus valvoo niin myöhään, että miehen on ollut pakko mennä nukkumaan jo tunteja ennen kuin itse pääsen koska menee töihin seuraavana päivänä. Ja viikon loppusin jos meinaa jotain hommailla niin puuhiin pääsee aikasintaan 2-3 aikaan yöllä... Ihan kuin lapset aavistais jotain. D Ei oo vissiin lisää lapsia tulossa vähään aikaan kun ei noi puuhailut onnistu. Esikko kun ei nuku edes päiväunia ja kuopus pikkupätkissä. Niin juu ja jos sitten puuhiin päästään niin sitten joutuu välissä jonkun 2-4 kertaa käydä joko lohduttamassa esikkoa tai laittamassa tuttia kuopukselle. Pikkasen kyllä jo naurattaa tää tilanne... Ihan kun nuo pikkuiset kullanmurut aavistelis jotain et isi ja äiti yrittää leikkiä miestä ja vaimoa silloin tällöin. Mutta siis. Ei tuo tilanne silleen rassaa kuin hiukan kun tietää, että äkkiä nuo lapset kasvaa. Ainoa että ois se nyt kiva joskus edes jotain puuhailla ja hiukan vahvistaa parisuhdetta. Mutta jos joku alkaa narisemaan, että mitäs teitte lapsia niin: Lapset on ihania, mutta saa sitä kaivata välillä oman miehensäkin läheisyyttä ja omaa naiseutta.
Kunhan hiukan päästelin ajatuksiani ilmoille.
Kannattelee kivasti arjen keskellä ;-) Tosin nämä varmaan ovat asioita jotka vaihtelevat niin lapsikohtaisesti. Kaikki kun eivät ole samanlaisia kukkujia. Saisitteko jonkun silloin tällöin teille katsomaan lapsia, voisitte hilpsasta kaksistaan johonkin?
