Miten saatte lapsen tottelemaan..

["Kaisa"]

... tääl toitotetaan et "opettakaa se lapsi tottelemaan".

NI MITEN SE TAPAHTUU!!

Meil ainaki on väliin 1v:n ja 3v:n kans esim. kauppa reissut yhtä kaaosta, vaik rajoja oon yrittäny asettaakkin ja pidetyistä pidetään kiinni.. (esim. jos sanon että karkkia ei tule jos kaupassa tyhmäillään ja toteutan sen ni seuraavalla kerralla sama meno jatkuu).

Ei auta uhkaus, lahjonta, kiristys...

Näiden 3:n (vaua 2kk, 14kk ikäinen ja 3v) kaupassa käynti kolmestaan ei onnistu (jos ei mene sit 70km kauppaan missä saan kaikki 3 autokärryihin joko ylös tai alas vöihin istumana).

3v karkailee, tutkii hyllyjä.. 14kk ikäinen nousee kärryissä istumaan. Kun päästään siihen vaiheeseen et ollaan kanssalla ni 3v ottaa ja häippäsee jos et ole valmiina ottamassa sitä kiinni.

Karkkihyllyn luona meil vielä onneks riittää "EI"..


Tänään oli esim. tilanne et kehoitin keräämään ympäri taloa levinneet leikit (ite olin apulaisena), no ei vaikutusta.. sit uhkaus.. ei vaikutusta.. ja toteutus (eli laiton 2 leikkikopallista leluja dublot + leikkiastiat ja muita leluja varastoon lomalle). Tuntu ettei se tyttöä edes hetkauttanu mitenkään. Vähän aikaa vikisi ettei saa laittaa pois, mut meno jatku sit entisen laisena.

Minusta alkaa tuntua etten hallitte näitä lapsia.. voi ku joku tulis meille vähäksi aikaa istuun ja sanos et miten mä saan nämä lapset totteleen.

Siitä ei ole kiinni etteivätkö lapset sais huomiota.. saavat sitä yksin ja erikseen niin minulta kuin isältäänkin.

 

["Kaisa"]

Joka tuhannen päivä on vänkäys esim. siitä ettei sohvilla hypitä (uudet sohvat ei ole hyppimis paikka jo loukkanatumis vaarankaan takia). Pyykkejä ei nykitä narulta lattialle tai et pöydille ei kiipeillä (tätä harrastaa etenki tämä 14kk ikäinen eli kiipeämistä)

 

[..]

Liian monta liian pientä ...ei ne tosin yksinäänkäänkään aina tottele..yhtä tosin on vaan helpompi kantaa kaupasta pois kun kiukutellaan

 

[?]

Oletko kokeillut laittaa miettimään?

 

[nöppäri]

Entäs semmoinen ukaasi (tilanteella ei niin merkitystä) sanot muksulle, että otat siltä pois jonkin tavaran mikä on sille todella tärkeä (ja siis tiedät mikä ko tavara on), ja otat sitten myös. Pidät sitä kaapinpäällä vaikka yhden vuorokauden.

Meillä toimi tämä. Ja kun hyvä keino löytyy, sitä ei joudu toistamaan pikuasioiden vuoksi, kuten kaupassa livistely. Anna kerran livistää siten, että sinä näet muksun, mutta muksu ei välttis näe sinua.
Kun huomaa ettei häntä kukaan jahtaakkaan ja alkaa etsimään, anna hetken etsiä.

Tai jos vaikka saat jonkun tähän hommaan mukaan, niin sitten jätät sen vahtaamisen sille toiselle, itse olet jo hyvissä ajoin ilmoittanut, että et juokse perään, vaan pakkaat tavarat ja lähdet autolle, ja näin myös teet, se toinen henkilö voi sitten katsoa mitä tapahtuu ja sovitte etukäteen miten tilanne viedään loppuun.

Toisille toimii jo pelkästään se, että vanhempi huolestuneena kertoo lapselle, että äit/isi säikähti tosi paljon ja huolestui tosi kovasti kun olit kadonnut jonnekkin.

 

[kasvatuksessa vika]

Niin se on että kun antaa tilanteen levitä käsiin voivottelemalla ja hyssyttelemällä ei ole enään paluuta siihen että lapsi arvostaisi pätkän vertaa vanhemman kieltoa tai tootelisi käskyä tehdä jotakin, meillä tuo homma alkoi jo pienenä että lapsella oli riittävän kova kuri ja painostus tarpeen vaatiessa tukkapöllyä sitä ei tarvinnut kuin pari kertaa ja lapset on totellut sen jälkeen aina.

 

["Kaisa"]

Liian monta liian pientä ...ei ne tosin yksinäänkäänkään aina tottele..yhtä tosin on vaan helpompi kantaa kaupasta pois kun kiukutellaan

Tuo on kyl totta et on monta pientä!! Viel ei ole tarttenu kiukuttelun takia esim. kaupasta poistua.. kai nämä tietää et ku "kerranki pääsevät ihmisten ilmoille" ni tääl äiti ei voi kovin suuttua.. tilaisuus tekee "varkaan". Eli tiedetään et vaik mä tyhmäilen ni äitin on pakko tehdä ostokset loppuun..

 

[nöppäri]

[QUOTE="Kaisa";23271934]Tuo on kyl totta et on monta pientä!! Viel ei ole tarttenu kiukuttelun takia esim. kaupasta poistua.. kai nämä tietää et ku "kerranki pääsevät ihmisten ilmoille" ni tääl äiti ei voi kovin suuttua.. tilaisuus tekee "varkaan". Eli tiedetään et vaik mä tyhmäilen ni äitin on pakko tehdä ostokset loppuun..[/QUOTE]

No onko sun pakko tehdä ne ostokset loppuun, ei, lähe kävelemään sieltä kaupasta ja jätä ne ostokset sinne kauppaan. Tulet myöhemmin uudestaan ja ilman niitä lapsia jotka käyttäytyivät huonosti.

 

["vieras"]

mä saan 25 15-vuotiasta poikaakin totteleen et ei ongelmaa!

 

["Kaisa"]

Entäs semmoinen ukaasi (tilanteella ei niin merkitystä) sanot muksulle, että otat siltä pois jonkin tavaran mikä on sille todella tärkeä (ja siis tiedät mikä ko tavara on), ja otat sitten myös. Pidät sitä kaapinpäällä vaikka yhden vuorokauden.

Meillä toimi tämä. Ja kun hyvä keino löytyy, sitä ei joudu toistamaan pikuasioiden vuoksi, kuten kaupassa livistely. Anna kerran livistää siten, että sinä näet muksun, mutta muksu ei välttis näe sinua.
Kun huomaa ettei häntä kukaan jahtaakkaan ja alkaa etsimään, anna hetken etsiä.

Tai jos vaikka saat jonkun tähän hommaan mukaan, niin sitten jätät sen vahtaamisen sille toiselle, itse olet jo hyvissä ajoin ilmoittanut, että et juokse perään, vaan pakkaat tavarat ja lähdet autolle, ja näin myös teet, se toinen henkilö voi sitten katsoa mitä tapahtuu ja sovitte etukäteen miten tilanne viedään loppuun.

Toisille toimii jo pelkästään se, että vanhempi huolestuneena kertoo lapselle, että äit/isi säikähti tosi paljon ja huolestui tosi kovasti kun olit kadonnut jonnekkin.

Meil on jonku kerran käyny niin et 3v menee hukkaan.. on ollu kyl ehkä 5min hukassa (ja ite panikissa ettii), eikä laps ole huolissaan siitä et ois eksyny. Tuota vois joskus kokeilla et joku muu on "vahtina". Kotona oon "jättäny" 3v:n sisälle ku on kiukutellu ja näin osoittanu et olen lähdössä vaik laps ei (kiukkus jotain vaatteiden kans). Nyt lähtemiset onnistuu paremmin ku näki et äiti voi hänet oikeasti jättää (jätin siks aikaa sisälle et kiinnitin pienemmät sisarukset turvaistuimiin).

 

["Kaisa"]

No onko sun pakko tehdä ne ostokset loppuun, ei, lähe kävelemään sieltä kaupasta ja jätä ne ostokset sinne kauppaan. Tulet myöhemmin uudestaan ja ilman niitä lapsia jotka käyttäytyivät huonosti.

Meil kauppa on 30km päässä.. ni on :/

 

["Kaisa"]

Niin se on että kun antaa tilanteen levitä käsiin voivottelemalla ja hyssyttelemällä ei ole enään paluuta siihen että lapsi arvostaisi pätkän vertaa vanhemman kieltoa tai tootelisi käskyä tehdä jotakin, meillä tuo homma alkoi jo pienenä että lapsella oli riittävän kova kuri ja painostus tarpeen vaatiessa tukkapöllyä sitä ei tarvinnut kuin pari kertaa ja lapset on totellut sen jälkeen aina.

no sano miten sä sen teet? kurittamalla, siihen ite en kyl lähe.. sanallinen kielto/ojennus pitää riittää

 

["Kaisa"]

Oletko kokeillut laittaa miettimään?

oon.. nurkassa miettiminen vaatii sen et äiti istuu vieressä (muuten siitä juostaan pois). Saunaan ku laittaa niettimään ni se on lian mukava paikka. Muutenki miettimään joutuminen on lapsen mielestä mukavaa.. alkoi käyttämään sitä lustamiskeinona. Eli ku käsketään mennä jäähylle jos ei esim. siivoa ni juoksee suosiolla jäähylle ja käy kattoon sit väliin vieläkö pitää olla jäähyllä (ts. onko äiti kerenny siivota).

 

["vieras"]

[QUOTE="Kaisa";23271966]no sano miten sä sen teet? kurittamalla, siihen ite en kyl lähe.. sanallinen kielto/ojennus pitää riittää[/QUOTE]

juu, todellakin sanallinen kielto riittää, se pitää vain tehdä selväksi, että olet tosisssasi!! =)

 

["Kaisa"]

sit nämä wc- käynnit. Tyttö opettelee kuivaksi. WC:n ei yleensä mene jos sinne ei viedä.. ja ku viet ni pitää huolehtia laps sieltä pois, muuten jää pesemeenä wc-pönttöä tai kastelee käsisuihkulla koko wc:n tms. Palkitsemista oon kokeilu, ei vaikutusta.. tytöllä ei ole mitään erityistä lempilelua.

 

["Kaisa"]

[QUOTE="vieras";23271995]juu, todellakin sanallinen kielto riittää, se pitää vain tehdä selväksi, että olet tosisssasi!! =)[/QUOTE]

Miten? tuntuu et karjaisu ja murhaava katse on ainoat jotka menee tajuntaan.. kotona nyt saatan karjaista, mut karjaseppa kaupassa.. enkä viljele EI sanaa hirveästi.. meil lapset saa kotona aika vapaasti touhuta, mut sit taas on joitain asioita mitä EI missään nimessä tehdä (kuten kastella wc:tä tai mennä isän työhuoneeseen, lyödä tms).

 

["Kaisa"]

Onko nämä vain niin tekeviä.. et kerkeävät enempi mitä äiti huomaa.

 

[kasvattaminen on]

Kuulostaa ihan tutulta. Ei tosin enää, kun ei meillä ole kuin murkkuja - niillä on sitten omat omituisuutensa.

Poikani oli alle kouluikäisenä kaupassa ihan kauhea väkkyrä. Kappareissu sujui autokärryissä kunhan samalla olimme "automatkalla mummolaan". Pysähdyimme siellä täällä tankkaamassa. Toisin sanoen poika huusi "pitää tankata", pysähdyin, poika hyppäsi ulos tankkaamaan, minä hain nopeasti jotakin koriin ja sanoin "nyt matka jatkuu, mummo jo odottaa". Sama juttu, ihan jokainen kerta. 5-6-vuotiaana kappareissut sujuivat hyvin kun kummallakin oli oma kaupplista ja kummatkinhaku kärryyn omat ostoksensa. Poika myös auttoi mielellään pakkaamisessa kassalla.

Mitään yleispätevää kikkaa ei mielestäni ole. Yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen tapa. Vaarmasti toimivia rangaistuksia on meillä ollut vain yksi: tavaran takavarikointi määräajaksi/siihen asti kunnes hyvällä teolla anstaitsee sen takaisin. Se on toiminut aina ja toimii edelleen.

Lahjonta on myös toiminut. Ennen meillä sai joko karkin (siis yhden) tai keksin kun jokin asia oli sujunut hyvin. Sanoin aina etukäteen, että kun kauppareissu/lääkärireissu/kyläily/siivous/syöminen sujuu, niin sitten herkutellaan yhdessä. Jälkikäteen ja yhdessä sylikkäin. Nykyään murkut saa rahaa vain tekemällä tiettyjä asioita oikein, ajallaan ja nurisematta.

Ja mitä ikinä teetkin, toista se samalla tavalla aina ja uudestaan. Joillekin lapsille pitää sama toistaa kerran, niin jo oppi menee perille. Toisille lapsille seuraamus/palkinto pitää toistaa biljoona kertaa.

 

[Naisen raivo]

Meillä oli pojan elämän ensimmäinen "show" tänään apteekissa jossa oltiin hakemassa hänen lääkkeitään. Hänellä oli kurja ja sairas olo ja jono oli pitkä joten hän hermostui ja veti muutamat rasvatuubit ja huulirasvat alas hyllyiltä kun olin ensin miljoona kertaa kieltänyt lähtemästä hortoilemaan käytävillä ja kun otin syliin alkoi läpsimään mua kasvoihin. Hiukan muutama ihminen sivusilmällä katsoi kun sanoin tiukalla äänellä (siis tosi tiukalla) että nyt loppui temppuilu. Ensin olin koittanut ihan rauhallisesti mutta kun meni ihan mahdottomaksi niin oli pakko olla ns. ankara. Kyllä hän sitten rauhottui kun tajusi mun olevan tosissani. Mutta olin kieltämättä ensin vähän hämilläni kun en ole tottunut tuollaiseen . Tervetuloa ensimmäinen uhma .

 

[kasvatuksessa se vika on]

[QUOTE="Kaisa";23271966]no sano miten sä sen teet? kurittamalla, siihen ite en kyl lähe.. sanallinen kielto/ojennus pitää riittää[/QUOTE]

Lues tarkemmin tuo tekstini niin huomaat sen vastauksen, mutta omapa on ongelmasi jos ei toisten vaihtoehdot kiinnosta.

 

[halipupu harmaana]

Kolmen pienen lapsen kanssa kaupassa käyminen on kyllä aikamoinen taitolaji, ainakin jos lapset eivät ole aivan flegmaattisia. Onko sulla mahdollisuutta ap laittaa kaksi isointa lasta tuplarattaisiin ja ottaa vauva kantoreppuun? Silloin vanhin ei pääsisi karkailemaan eikä keskimmäinen pääsisi nousemaan kärryissä ylös, kun olisi rattaissa ja tietenkin valjailla kiinni.

Yleenä lasten "tottelemattomuusongelmat" johtuvat siitä, että aikuiset kieltävät, mutta eivät tee mitään asialle, jos lapsi ei tottele. Näin lapsi oppii siihen, että kielto ei oikeastaan tarkoita mitään - se on tyhjää ilmaa. Eli jos kiellät, niin vie se myös loppuun. Jos lapsi ei heti tottele, niin kiellä uudelleen ja jos ei vieläkään mene perille, niin toimi niin että lapsi joutuu tottelemaan. Mutta jos et jaksa tehdä asian hyväksi mitään, älä kiellä lasta ja anna hänen tehdä sitä mitä tekee.

 

[johto]

Aina johdonmukaista, ei koskaan löysytetä vaikka oman mielentilan takia. Aina on oltava teoilla seuraus. Jos antaa pomppia sohvalla ja juosta kaupassa, on turha odottaa, että joskus niitä ei saisi tehdä. Aina samat säännöt.

Jos uhkaa, että joutuu autoon kaupasta huonsta käyttäytymisestä, vie heti autoon, kun uhmaa sääntöä. Ostokset jää siihen, vie autoon lapsi.

Jos sanot, että ensi kerralla, et pääse uimaan, ensi kerralla ei pääse uimaan.

 

["Kaisa"]

Jos kiellän ni myös toteutan.. mut esim. siellä kaupassa on suht vähän mahtollisuuksia toteuttaa0 rangaistusta jos pois kaupasta lähtö ei onnustu. Toki herkut jne jää saamatt, mut ku ne meil jää yleensä muutenki kauppaan.

Tuplarattailla kaupassa käynti isomassa kauppakeskuksessa onnistuu, mut ei ruokakaupassa. Harvon loppupeleissä näiden 3:n kans käyn yksin kaupassa ku tuntuu et 2:nki kans se on yhtä selviytymistaistelua.. ettei yks karkaa ja toinen tipu.

Ruokailut meil onneks alkaa nyt sujua ku oon tarpeeksi monta kertaa laittanu ruuan pois jos sillä leikitään.. Siitä oon pitäny kyl kiinni et itkemällä ei saa periksi

 

["Kaisa"]

Aina johdonmukaista, ei koskaan löysytetä vaikka oman mielentilan takia. Aina on oltava teoilla seuraus. Jos antaa pomppia sohvalla ja juosta kaupassa, on turha odottaa, että joskus niitä ei saisi tehdä. Aina samat säännöt.

Jos uhkaa, että joutuu autoon kaupasta huonsta käyttäytymisestä, vie heti autoon, kun uhmaa sääntöä. Ostokset jää siihen, vie autoon lapsi.

Jos sanot, että ensi kerralla, et pääse uimaan, ensi kerralla ei pääse uimaan.

näin toimoin.. eli joka kerta ku näen et sohvalla hypitään poistan sohvalta ja kiellän.. Se on meillä ehdon EI. (myös isän ja vieraitten läsnäollessa).

Autoon ei voi 3:vtä yksin viedä.. ja ostokset on PAKKO tehdä!

Ja kyllä jos sanon että karkkia et saa ni karkkia EI saa.. mut sitä ei vain ens kerralla muisteta, pitää kokeilla et toteuttaako se uhkauksensa todella.

Ja mitään ns. kaupankäyntiä en suorita.. eli jos kiellän ni kiellän et esim. kieltoa ei voi kumota (yleensä) jos tekeeki jotain muuta sovittua.

Tietty on tilanteita etten jokaiseen kiellettyyn tilanteeseen pysty reagoimaan heti tai annan lasten leikkiä (esim. petivaatteilla) mut sit taas ehtona on se et ne pitää kerätä.

 

["vieras"]

[QUOTE="Kaisa";23271982]oon.. nurkassa miettiminen vaatii sen et äiti istuu vieressä (muuten siitä juostaan pois). Saunaan ku laittaa niettimään ni se on lian mukava paikka. Muutenki miettimään joutuminen on lapsen mielestä mukavaa.. alkoi käyttämään sitä lustamiskeinona. Eli ku käsketään mennä jäähylle jos ei esim. siivoa ni juoksee suosiolla jäähylle ja käy kattoon sit väliin vieläkö pitää olla jäähyllä (ts. onko äiti kerenny siivota).[/QUOTE]

Siis et kai sä tosissas siivoa jos lapsi joutuu jäähylle kun ei siivoa?? Se pisti ekana silmään tästä.. Ootko kokeillu jäähyn tilalla hauskuuksien perumista? Siis tyyliin lapsi ei pääse ulos/ei saa leikkiä muiden lasten kanssa,ei pääse mukaan kauppaan tms..

Ootko yksinhuoltaja vai miksi sun on käytävä kaupassa lapsilauman kanssa? Jos ei kauppareissut lasten kanssa suju rauhassa niin lapset,edes osa,siksi aikaa hoitoon. Esim tuo 3v vaikka naapuriin hoitoon siksi aikaa..