Miten saatte teidän n. 2-vuotiaat kuriin?

["hukassa"]

Melkein 2-vuotias uhmis on käymässä ihan mahdottomaksi. Huutoa ja raivoamista riittää ja kaikessa pistää vastaan(pukeminen, ulos meno, sisälle tulo, ei halua hissiin ym.) minkä kerkeää. Lapsen kanssa ei voi käydä missään, koska ei suostu istumaan rattaissa(pitää laittaa vyöt kiinni -> huuto) eikä suostu kävelemään siihen suuntaan mihin ollaan menossa, eikä tottele mitään esim. kaupassa. Olen niin väsynyt "väkisellä" tekemiseen, koska lapsella on alkaa olla todella paljon voimaa ja hänellä esimerkiksi vaatteiden laittaminen väkisin päälle on todella raskasta varsinkin kun sen tekee useita kertoja päivässä ja aina sama show ja tätä on jatkunut jo melkein vuoden.

Muutaman kerran on käytetty "jäähyä" eli jos lapsi ei suostu esim. pukemaan niin pistetään penkille istumaan niin kauaksi aikaa että tulee pukemaan.. On toiminut (ehkä uutuuden viehätyksessä?) muutaman kerran suht. nopeasti, mutta itselle tulee jotenkin kauhea olo jos joka asiasta tulee sellaista "pahan ja pelon" kautta opetusta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan..

Lapsi on vielä pieni, mutta kasvaa koko ajan ja meno on käynyt jo nyt aika mahdottomaksi. Kehumme ja rakastamme lastamme niin paljon kun suonkin mahdollista, mutta haluaisimme lapsen käytökseen vähitellen jotain tolkkua ja keinoja kasvattaa kovapäistä ja temperamenttista lasta oikeaan suuntaan. Tuntuu että olen ihan hukassa

 

[MarieHos]

Musta on aina vähän hassuja tälläiset aloitukset.
Tulee olo, että lasten pitäisi olla vain niitä kilttejä pikku enkelteitä, totella heti pienestä pitäen aikuisen sanaa ja olla kuin mallikoulun oppilaita. No, jokaisen äidin toiveissahan sellainen on, mutta miksi?

Lapsi kasvaa ja kehittyy. Eri vaiheisiin vaan kuuluu se vastaan jänkkääminen ja raivokohtaukset. Mutta niin, on siellä kaupassakin käytävä. Meillä 2v jos alkaa temppuilee (lähtee juoksentelee kaupassa tms.) niin sitten joutuu rattaisiin ja valjaisiin. Huuto siitä tulee, mutta minkäs teet.

Penkkijäähy on ihan hyvä. Meillä se toimii joskus ja joskus ei. Jos lapsi raivoaa, niin hän saa raivota vapaasti ihan niin kauan kun lystää. Siinä vaiheessa jos meno on sellaista, että heitellään tavaroita tai kiusataan pikkusiskoa niin siitä joutuu jäähylle. Ketään ei saa satuttaa eikä tavaroita meillä heitellä. Pelkästä raivoomisesta en jäähylle laittais. Lapsellakin on oikeus osoittaa tunteensa.

Pukeminen on aina meillä ollut kans hirveän vaivan takana. Poika tykkää olla ulkona ja ymmärtää jo että ulos tarvitaan vaatteet ja kengät, silti se on yhtä tuskaa. Puettava on silti. Voimaa noilta löytyy vaikka muille jakaa, mutta ei kai ne silti voimakkaampia ole kun vanhemmat
Väkisin ei tietty pidäkkään pitää. Kun raivo pukemista kohtaan alkaa, niin sitten odotetaan että se rauhottuu ja yritetään uusiks. Tietty jos aikaa on, eikä kiirellä tarvi pukemista saada.

Kasvava lapsi osaa olla hankala, tsemppiä!

 

["mymmeli"]

itselläni sama ongelma, 1 v 10 kk ikäisen pojan kanssa.. Kaupassa käyntikin on kamala show, ensin pukeminen ja läheteminen, sekä kaupassa saa hirveitä raivareita.. jatkuvasti kitisee ja kiukkuaa.. Keinot alkaa olla lopussa..

 

["hukassa"]

Musta on aina vähän hassuja tälläiset aloitukset.
Tulee olo, että lasten pitäisi olla vain niitä kilttejä pikku enkelteitä, totella heti pienestä pitäen aikuisen sanaa ja olla kuin mallikoulun oppilaita. No, jokaisen äidin toiveissahan sellainen on, mutta miksi?



Kasvava lapsi osaa olla hankala, tsemppiä!

Ei tarvitse olla kiltti enkeli ja toki lapsi saa näyttää tunteensa.. En vaan tiedä kuuluuko pikkulapsi perhe-elämän ollakkin helvettiä jota pieni taapero pyörittää. Kaupassa on toki pakko käydä kävi se lapselle tai ei, mutta ei se missään määrin mukavaa ole kenellekkään, kun lapsi raivoaa rattaissa koko reissun ajan. Mutta ehkä sen sitten vaan kuuluu olla tällaista.

Yleensä kaikki menee meillä aina huutamiseen, koska en halua palkita lastani leikillä jos hän ei halua esimerkiksi pukea. Eli sitten puetaan väkisin, mikä on todella uuvuttavaa ja kyllä, siihen tarvitaan välillä 2 ihmistä. Ja koska tätä on jatkunut jo vuoden, niin selvästikkään keinomme ei tähän lapseen toimi ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta pitäisi miettiä keinoja mitkä toimisi paremmin, siksi tällainen avaus.

Kiitos kuitenkin tsempeistä.

 

[uhmaikäisen äiti]

Ei kannata pelätä sitä lapsen huutoa, ei vaikka olis kuinka monta silmäparia tuijottamassa kun on julksissa tiloissa. Johdonmukaisuus on tosi tärkeää samoin se et aikuinen pitää päänsä! Anna asioista pari vaihtoehtoa joista lapsi saa päättää, esim kun meillä 2-v meinaa alkaa raivota ettei tule pukemaan, kysytään laittaako kengät äiti vai iskä. Tai kun vitkailee sisääntulossa kysyn käveletkö itse vai kantaako äiti? Jos heittäytyy maahan kiukuissaan nii sitten vaan kannan sisälle, vaikka huutaakin. Jos angtaa periksi huudolle niin on jo aika huonolla tiellä. Ei se silti tarkota sitä ettei vois antaa lapsen päättää joistain asioista. On vaan aikuisen päätettävä mitä lapsi saa päättää ite ja mitkä on aikuisen päätösvallassa ja pitää siitä kiinni.

Yritä luottaa siihen et sä vanhempana olet vastuussa ja voit pitää kiinni tietyistä asioista. Jos lapsi alkaa huuta kiukuissaan niin anna huutaa, voit todeta ettei tuo auta, vaan näin nyt tehdään. Sitten ku raivo on laantunu niin voitte keskustella asiasta. Esim miksi jotain ei saanut tehdä tai miksi äiti teki näin kun sinä teit näin, ymmärrätkö?

Se on se iänikuinen fraasi rakkautta ja rajoja. Kun sanoit ettet halua kasvattaa pelolla jne. Ei lapselle varmastikaan jää pelon tunnetta rajojen asettamisesta, eihän sun tarvitse huutaa takaisin, vaan olla jämäkkä päätöksissäsi. Siitähän se turvallisuuden tunne tulee kun on myös rajoja. Tsemppiä valtavasti, kyllä sä osaat!!!

 

[toinen yhtä hukassa oleva]

Kyllä itselläkin menee monta kertaa päivässä hermot meidän 2-vuotiaaseen. Ja välillä miettii että kuuluuko tän tosiaan olla tällaista. Tuntuu että koko ajan on vaatimassa jotain ja yrittää päästä perheen pomoksi (on vielä hetken ainut lapsi). Todella hyvin ymmärrän siis ap:n fiilikset! :hug: Valitettavasti en vaan osaa neuvoa mikä auttais, en oo itekään sitä vielä keksinyt Hävettää myöntää mut kun ite on väsynyt tms. niin helposti tulee huudettua lapselle ku pinnaa on tarpeeksi kauan venytetty.

 

[Vinkuiita]

"Yleensä kaikki menee meillä aina huutamiseen, koska en halua palkita lastani leikillä jos hän ei halua esimerkiksi pukea. Eli sitten puetaan väkisin, mikä on todella uuvuttavaa ja kyllä, siihen tarvitaan välillä 2 ihmistä. Ja koska tätä on jatkunut jo vuoden, niin selvästikkään keinomme ei tähän lapseen toimi ja koko perheen hyvinvoinnin kannalta pitäisi miettiä keinoja mitkä toimisi paremmin, siksi tällainen avaus. "

No mitäpä jos se "palkitseminen" toimisikin? Mä en ajattele, että palkitsemme lastamme (2,5v tahtopakkaus) mitenkään, jos teemme asioita leikin varjolla välillä. Teemme silloin asian tavalla, jonka lapsikin ymmärtää.
Ja lapsethan kiukuttelee. Alkuun oli itselläkin vaikea pysyä tiukkana ja kestää niitä raivareita yleisillä paikoilla, mutta pakkohan se on jos meinaa tuosta yhteiskuntakelpoisen kasvattaa

Eihän se ole mukavaa tietenkään, kun on raivoava lapsi rattaissa kauppareissulla.. mutta ei se vanhemmuus aina oo mukavaa. Onneksi 99% ajasta kuitenkin

enpä voi minäkään kuin tsemppistä toivotella!

 

["vieras"]

Mua helpotti, kun oikeasti ymmärsin, että minä olen se vanhempi. Minä päätän ja minulla on valta sanoa lapselleni ei. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta itselläni vaati jonkun klikkauksen päässä, että tajusin oikeasti, että minä olen se joka päätän. Siitä asti on ollut helpompaa.

Meidän 2,2 v ymmärtää esimerkiksi raivotessaan pukemistilanteissa, kun sanon, että "selvä, emme lähde ulos, kiukuttele siinä hetki ja tule sitten äidin luo kun rauhoitut" Toimii meillä. Lisäksi annan vaihtoehtoja..Esimerkiksi kummat vaatteet laitat, kummat kengät laitat jne. Selitän myös lapselle esimerkiksi jos ei halua istua rattaissa ja vilkas liikenne, että äiti päättää nyt tämän asian ja sinä istut rattaissa, koska täällä on paljon autoja jne. Tilanteiden jälkeen juttelemme asiasta yhdessä ja lapsi onkin oppinut "käsittelemään" tunteitaan. Muistellaan, miksi harmitti ja miksi äiti ei antanut lupaa tehdä jotakin. Uuvuttavaa mutta myös palkitsevaa. Välillä ei tietysti auta muuta kuin kopata raivoava lapsi syliin ja kantaa sisälle, jos vaikka sisääntulo ei meinaa onnistua. Tsemppiä

 

[bud]

No tänään esimerkiksi, kun 2v riekkui rattaissa vaarallisesti, stoppasin samantien ja sanoin, että MATKA EI JATKU, ennen kuin on nätisti. Sama kun temppuili aamupalan kanssa, sanoin, että ME EMME BUSSIN KYYTIIN LÄHDE, ennen kuin sinä olet syönyt jne.. minä asetan tiukalla äänensävyllä ehdot asioille.

Ja mitä uhmahuutamiseen tulee, olen vissiin itse "kypsynyt" esikoisen ajoista paljonkin, sillä mua ei lapsen huuto ilmisten ilmoillakaan haittaa (joku ihme rauha tullut minuun sen suhteen). Huutakoot niin paljon kun sielu sietää, kannan vaikka kainalossa autoon, jos muu ei auta. Ja katsokoot kaikki maailman ihmiset, ajatelkoot mitä lystäävät, ei haittaa. Pääasia, että itse tiedän, että homma on hanskassa, vaikkei ulospäin aina siltä näytäkään.

 

[ap.]

No tänään esimerkiksi, kun 2v riekkui rattaissa vaarallisesti, stoppasin samantien ja sanoin, että MATKA EI JATKU, ennen kuin on nätisti. Sama kun temppuili aamupalan kanssa, sanoin, että ME EMME BUSSIN KYYTIIN LÄHDE, ennen kuin sinä olet syönyt jne.. minä asetan tiukalla äänensävyllä ehdot asioille.

Ja mitä uhmahuutamiseen tulee, olen vissiin itse "kypsynyt" esikoisen ajoista paljonkin, sillä mua ei lapsen huuto ilmisten ilmoillakaan haittaa (joku ihme rauha tullut minuun sen suhteen). Huutakoot niin paljon kun sielu sietää, kannan vaikka kainalossa autoon, jos muu ei auta. Ja katsokoot kaikki maailman ihmiset, ajatelkoot mitä lystäävät, ei haittaa. Pääasia, että itse tiedän, että homma on hanskassa, vaikkei ulospäin aina siltä näytäkään.

Meidän lasta ei vois vähempää kiinnostaa vaikka emme johonkin paikkaan ehtisikään. Tykkää esim. keinumisesta, mutta keinu ei ole tarpeeksi hyvä motivaatio että suostuisi pukemaan. "leikin" kautta pukeminen ei auta, jos lapsi ei halua pukea, niin vaatteita ei saa päälle vaikka kuinka laulaa, leikkii, loruttelee tai mitä ikinä yrittääkin. Annan myös vaihtoehtoja "käveletkö itse vai kannanko" ja ne päätyvät 99.9% siihen että minä kannan kirkuvan ja rimpuilevan lapsen, mutta useista sadoista toistoistakaan huolimatta tämä keino ei ole vienyt lapsen käytöstä yhtään parempaan suuntaan.

Huutoakin kestän mielestäni hyvin, mutta kyllä se on vaan uuvuttavaa kun päivät pääasiassa siitä koostuvat. Ehkä olen vain tavallista huonompi äiti, mutta ainakin olen yrittänyt.

 

[bud]

Meidän lasta ei vois vähempää kiinnostaa vaikka emme johonkin paikkaan ehtisikään. Tykkää esim. keinumisesta, mutta keinu ei ole tarpeeksi hyvä motivaatio että suostuisi pukemaan. "leikin" kautta pukeminen ei auta, jos lapsi ei halua pukea, niin vaatteita ei saa päälle vaikka kuinka laulaa, leikkii, loruttelee tai mitä ikinä yrittääkin. Annan myös vaihtoehtoja "käveletkö itse vai kannanko" ja ne päätyvät 99.9% siihen että minä kannan kirkuvan ja rimpuilevan lapsen, mutta useista sadoista toistoistakaan huolimatta tämä keino ei ole vienyt lapsen käytöstä yhtään parempaan suuntaan.

Huutoakin kestän mielestäni hyvin, mutta kyllä se on vaan uuvuttavaa kun päivät pääasiassa siitä koostuvat. Ehkä olen vain tavallista huonompi äiti, mutta ainakin olen yrittänyt.

Et sinä mikään huono äiti ole, ehkä sinulla vaan on tavallista tulisempi lapsi. No kanna se lapsi vaan jatkossakin, jos muu ei auta.Lupaan, että kyllä se vaihe vielä ohi menee.

 

["Eee"]

Meillä suurimpia vaikeuksia tuottaa pukeminen. Olen nyt alkanut laittaa itseni melkein lähtövalmiiksi ensin ja samalla koko ajan puhun, mihin ollaan menossa ja miten kivaa se on jne. Sitten sanon lapselle, että puetaan hänet. Jos alkaa vastustella, niin sanon, että ilman vaatteita ei pääse mukaan. Jos vastustelee edelleen, niin sanon, että lähden sitten yksinäni ja lapsi jää yksin kotiin. Jos sekään ei tehoa, niin avaan oven ja laitan kengät jalkaan ja menen oven ulkopuolelle. Kerran mun täytyi vielä sulkea ovikin ja tulla hetken kuluttua takaisin "hakemaan unohtunut tavara", ennen kuin lähtöhalukkuutta alkoi löytyä, mutta nykyään haluaa sitten kuitenkin aina pukea, kun oikeasti alan näyttää siltä, että olen lähdössä menemään yksinäni.

 

[Pampas]

Mulla ei ole muuta rakentavaa sanottavaa (esim. nikseistä), mutta ehkä jotenkin sen "tajuaminen", ettei ole vanhemman vastuulla/tehtävänä pitää lasta hyvällä tuulella saati saada hyvälle (tai sopuisalle) mielelle. Koska joidenkin lasten kanssa se vain on melkein mahdotonta.

Tietysti vuorovaikutus on kahteen suuntaan, eli lasta ei saa kiusata, mutta joskus kasvattaminen on tosi vaikeaa. Ja lapsia pitää ohjata ja rajoittaa silloinkin, kun vastaanotto on pahastuminen ja kun väärää tekoa ei olisi edeltänyt ilkeys.

Todennäköisesti tai mahdollisesti sun lapsi on itsepintainen ja voimakastahtoinen. Hänellä on se mielipide tai ajatus, eikä hän ole siitä harhautettavissa esim. leikkiin.

 

[huoah]

Meillä samaa ongelmaa vajaan 3v kans. Joka asiasta pitää huutaa ja riehua,pikkuveljeä pitää kiusata minkä ehtii. Isää ei voi uskoa,vaan pistää ihan showksi..ja se päättyy siihen,että minä puutun tilanteeseen (mikä ei ole mielestäni yhtään oikein miestäni kohtaan).

Kaikista rasittavinta on kun,ollaan menossa eriin suuntaan niin 3v lähtee toiseen suuntaa juoksemaan. Nykyisin sisälle tullaan niin,että sanon että nyt mennään..ja jos ei tuu,niin sanon: me mennään ainakin ja ovi menee pian lukkoon,jää sinä sitten ulos. Useasti tuo toimii,ja lapsi tulee huutaen perässä.

Pitäis kokeilla jäähyä,mutta mitä olen joskus kokeillut niin se menee siihen että minä vien jäähylle ja lapsi juoksee pois. Eikä minulla ole koko päivää aikaa juosta yhden perässä,kun on muitakin lapsia hoidettavana!!Helposti minullakin ääni nousee,ja sitten illalla saa olla kauheassa tunnon tuskissa,kun on tullut taas huudettua. En tiedä,ehkä se kuuluu tuohon 2-3v ikään,että pitää KOKO ajan kokeilla samat asiat miljoonaan kertaan. Minä vain tarvisin lisähermoja!!
Huoh,saimpas purkaa!!

 

[Rieputarallaa]

Sitä se on, vanhemmuus. Pettymysten tuottamista ja rajojen asettamista ja lapsen kiukun sietämistä.

Jos sinä sanot, että nyt istutaan rattaissa, siinä silloin istutaan. Tai jos sanot, että nyt puetaan, silloin puetaan. Jos se ei lapselle sovi, huutakoon huutonsa, mutta se ei muuta asiaa. Laita lapsi jäähylle, ja kun on rauhoittunut, sitten puetaan. Silloin kun pieni raivoaa, sille on ihan turha tehdä / puhua mitään.

 

[juuh]

[QUOTE="hukassa";24222021] Kehumme ja rakastamme lastamme niin paljon kun suonkin mahdollista, mutta haluaisimme lapsen käytökseen vähitellen jotain tolkkua ja keinoja kasvattaa kovapäistä ja temperamenttista lasta oikeaan suuntaan. Tuntuu että olen ihan hukassa [/QUOTE]

Kehumisen ja rakastamisen lisäksi pitää kieltää ja antaa negatiivista palautetta ei toivotusta käyttäytymisestä. Teoilla pitää olla selkeät seuraukset. Kun puetaan, silloin puetaan! Vanhempien pitää osoittaa, että kiukuttelu ei auta, vaan vaatteet laitetaan päälle joka tapauksessa. Pitää pysyä itse rauhallisena ja päättäväisenä. Muutamassa kuukaudessa se helpottuu! Ei yksikään 2v ole niin iso ja voimakas, etteikö normaaliterve äiti saisi häntä esim. kannettua oikeaan suuntaan.

 

["huuhaa"]

Mulla sama ku "huoah":lla, helposti palaa oma käämi vaikka tiedän ettei sais. Tulee huudettua ihan turhaan. Mistä sitä sais pitkää pinnaa lisää?????

 

[Raaka-Arska]

Meillä toimi aikoinaan nyrkillä mosauttaminen aika hyvin.

Eikä tarttenut montaa kertaa kouluttaa kun olivat tulleet isäänsä eli nopeita oppimaan.

 

["mie"]

Siis meillä toimii jäähypenkki tai yksin tilanteeseen jättäminen. Jäähypenkiltä tuli yhtenä päivänä varsin sata kertaa pois(lopetin laskemisen 50!) eli pidin pääni ja kannoin takas ja takas jne. kunnes istui rauhassa hiljaa puoli minuuttia paikoillaan(tuntui todella pitkältä ajalta tuo 30 sekkaa, sen huutokonsertin jälkeen. Tämän jälkeen ei tartte kuin mainita jäähy niin johan totteli! Joskus kaupassa ollessa kun kiukkuaminen alkaa selitän selvästi niin että muutkin kuulee, että jos ei huuto lopu äiti lähtee ja jää sinä tähän kiukkuamaan. Muutaman kerran oon lähtenyu ja jättänyt taaperon raivoamaan yksikseen(odottanut tietty hyllyn takana rauhoittumista). Raivoo aikansa ja jos lähtee perään kävelen ulos ja rauhotutaan siellä. Takas mennään vasta kun taapero lupaa olla kiltisti. Usein myös ennen kauppaan menoa kysyn lupaatko olla kiltisti...