K
kaisa-mariia
Vieras
Osaisko joku antaa mulle neuvoja tai edes lohdutuksen sanoja, itse alan oleen aika rikki tilanteesta. Siskoni elää siis avoliitossa miehen kanssa ja heillä on kolme lasta, ala-aste ikäisiä kaikki. Ovat olleet yhdessä 9v ja aika alusta asti on kaikki tiennyt millanen mies oikeasti on, jopa siskoni mutta haluaa sulkea silmänsä kaikelta pahalta. Mies on vuosien varrella pettänyt siskoani ainakin neljä kertaa, nämä siis itse tunnustanut ja lisäksi on lyönyt siskoani muutaman kerran, niin että itsekin olen jäljet nähnyt. Sisko tietenkin koittanut aina keksiä tekosyitä, mutta myöntänyt silti asian myöhemmin. Mies haukkuu aina kaikkien kuullen siskoani milloin mistäkin ja jos joku asia ei hänen mielestään ole oikein, voi siskoni saada siitä hyvästä turvonneen posken ja silmäkulman. Lapsista näkee, että he pelkäävät, yleensä kun näkevät isänsä kännissä.
Ollaan koitettu auttaa monen monta kertaa, mutta sisko vaan suuttuu tästä ja haukkuu meitä ym. Miehestä ei koskaan puhu pahasti vaan koittaa kehua häntä maasta taivaaseen, vaikka kaikki kyllä tasan tietää että mikään niistä ei paikkaansa pidä. Mies ei vietä koskaan aikaa heidän lasten kanssa, ei ole edes vauva-aikana ollut missään mukana. Kotona käy vaan kääntymässsä, töitä tekee silloin kun huvittaa ja rahaa ruinaa muilta. Nyt viime vuosien aikana on siskostakin alkanut ihan selkeesti näkeen, että on ihan rikki ja tuntuu että hänellä on todellisuudentajukin välillä ihan hukassa. Itseäni itkettää, sillä koen menettäneeni rakkaan siskon kokonaan, ei olla enään niin läheisiä, koska siskoni ei juuri pidä yhteyttä ja vaikka minä koitan järkätä meille yhteistä aikaa niin hän välttelee sitä.
En keksi enään miten voin auttaa ja saada paremman elämän siskolle ja lapsille, ei tuollaista halua enään katsella
Ollaan koitettu auttaa monen monta kertaa, mutta sisko vaan suuttuu tästä ja haukkuu meitä ym. Miehestä ei koskaan puhu pahasti vaan koittaa kehua häntä maasta taivaaseen, vaikka kaikki kyllä tasan tietää että mikään niistä ei paikkaansa pidä. Mies ei vietä koskaan aikaa heidän lasten kanssa, ei ole edes vauva-aikana ollut missään mukana. Kotona käy vaan kääntymässsä, töitä tekee silloin kun huvittaa ja rahaa ruinaa muilta. Nyt viime vuosien aikana on siskostakin alkanut ihan selkeesti näkeen, että on ihan rikki ja tuntuu että hänellä on todellisuudentajukin välillä ihan hukassa. Itseäni itkettää, sillä koen menettäneeni rakkaan siskon kokonaan, ei olla enään niin läheisiä, koska siskoni ei juuri pidä yhteyttä ja vaikka minä koitan järkätä meille yhteistä aikaa niin hän välttelee sitä.
En keksi enään miten voin auttaa ja saada paremman elämän siskolle ja lapsille, ei tuollaista halua enään katsella
