Miten selvitä siskon erosta?

[Sisar]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

 

[Sisar]

Täysin mielenvikainen...

Haleja myös sulle! =)

 

[sissi]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No sisaristakin pääsee eroon tai ainakin suhteen voi kylmettää, jos tuntee että toiselta ei saa kuin lisää huolta ja surua vaikeassa elämäntilanteessa. Ajattelen asiaa nyt lähinnä omalta kantiltani, että jos mun sisko olisi suhtautunut tuolla lailla kuten sinä, kun ero tuli, niin en varmaan haluaisi olla siskoni kanssa enää tekemisissä. Muuten kuin pakollisissa sukutapaamisissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa tavataan olla.

 

[Sisar]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No sisaristakin pääsee eroon tai ainakin suhteen voi kylmettää, jos tuntee että toiselta ei saa kuin lisää huolta ja surua vaikeassa elämäntilanteessa. Ajattelen asiaa nyt lähinnä omalta kantiltani, että jos mun sisko olisi suhtautunut tuolla lailla kuten sinä, kun ero tuli, niin en varmaan haluaisi olla siskoni kanssa enää tekemisissä. Muuten kuin pakollisissa sukutapaamisissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa tavataan olla.

Mutta, anteeksi nyt vain, tämä nyt sattuu olemaan täysin eri asia kuin sinun erosi tai sinun sukulaisuussuhteesi. Mutta kiitos toki näkökannastasi, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Mutta ihan selvennökseksi, minä tai siskoni emme ole toisistamme "eroamassa" tai kylmettämässä välejämme, edes silloin, kun mielipiteemme eroavat voimakkaasti tai toinen tekee väärin, tms.

 

[sissi]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No sisaristakin pääsee eroon tai ainakin suhteen voi kylmettää, jos tuntee että toiselta ei saa kuin lisää huolta ja surua vaikeassa elämäntilanteessa. Ajattelen asiaa nyt lähinnä omalta kantiltani, että jos mun sisko olisi suhtautunut tuolla lailla kuten sinä, kun ero tuli, niin en varmaan haluaisi olla siskoni kanssa enää tekemisissä. Muuten kuin pakollisissa sukutapaamisissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa tavataan olla.

Mutta, anteeksi nyt vain, tämä nyt sattuu olemaan täysin eri asia kuin sinun erosi tai sinun sukulaisuussuhteesi. Mutta kiitos toki näkökannastasi, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Mutta ihan selvennökseksi, minä tai siskoni emme ole toisistamme "eroamassa" tai kylmettämässä välejämme, edes silloin, kun mielipiteemme eroavat voimakkaasti tai toinen tekee väärin, tms.

Suo anteeksi että sekaannuin! Luulin, että sen takia kirjoitit tästä yleiselle keskustelupalstalle, että haluat asiasta mielipiteitä tai herättää keskustelua.

 

[Sisar]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No sisaristakin pääsee eroon tai ainakin suhteen voi kylmettää, jos tuntee että toiselta ei saa kuin lisää huolta ja surua vaikeassa elämäntilanteessa. Ajattelen asiaa nyt lähinnä omalta kantiltani, että jos mun sisko olisi suhtautunut tuolla lailla kuten sinä, kun ero tuli, niin en varmaan haluaisi olla siskoni kanssa enää tekemisissä. Muuten kuin pakollisissa sukutapaamisissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa tavataan olla.

Mutta, anteeksi nyt vain, tämä nyt sattuu olemaan täysin eri asia kuin sinun erosi tai sinun sukulaisuussuhteesi. Mutta kiitos toki näkökannastasi, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Mutta ihan selvennökseksi, minä tai siskoni emme ole toisistamme "eroamassa" tai kylmettämässä välejämme, edes silloin, kun mielipiteemme eroavat voimakkaasti tai toinen tekee väärin, tms.

Suo anteeksi että sekaannuin! Luulin, että sen takia kirjoitit tästä yleiselle keskustelupalstalle, että haluat asiasta mielipiteitä tai herättää keskustelua.

Luetunymmärtämisessä vikaa? Kiitin erilaisista näkökannoista, mutta ilmeisesti et itse huomannut omaa negatiivista sävyäsi minua kohtaan? Siksi huomautin, että minun tilanteeni varmasti eri kuin sinun, eli että ota sekin huomioon. Ainakin kirjoituksistasi paistoi hirveä vastenmielisyys minun mielipidettäni ja asennettani kohtaan, sekö sit on fiksua?

 

[sissi]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No sisaristakin pääsee eroon tai ainakin suhteen voi kylmettää, jos tuntee että toiselta ei saa kuin lisää huolta ja surua vaikeassa elämäntilanteessa. Ajattelen asiaa nyt lähinnä omalta kantiltani, että jos mun sisko olisi suhtautunut tuolla lailla kuten sinä, kun ero tuli, niin en varmaan haluaisi olla siskoni kanssa enää tekemisissä. Muuten kuin pakollisissa sukutapaamisissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa tavataan olla.

Mutta, anteeksi nyt vain, tämä nyt sattuu olemaan täysin eri asia kuin sinun erosi tai sinun sukulaisuussuhteesi. Mutta kiitos toki näkökannastasi, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Mutta ihan selvennökseksi, minä tai siskoni emme ole toisistamme "eroamassa" tai kylmettämässä välejämme, edes silloin, kun mielipiteemme eroavat voimakkaasti tai toinen tekee väärin, tms.

Suo anteeksi että sekaannuin! Luulin, että sen takia kirjoitit tästä yleiselle keskustelupalstalle, että haluat asiasta mielipiteitä tai herättää keskustelua.

Luetunymmärtämisessä vikaa? Kiitin erilaisista näkökannoista, mutta ilmeisesti et itse huomannut omaa negatiivista sävyäsi minua kohtaan? Siksi huomautin, että minun tilanteeni varmasti eri kuin sinun, eli että ota sekin huomioon. Ainakin kirjoituksistasi paistoi hirveä vastenmielisyys minun mielipidettäni ja asennettani kohtaan, sekö sit on fiksua?

Onnea valitsemallesi tielle. Luojan kiitos me emme ole sisaruksia!

 

[Sisar]

En kyllä suoraan sanoen ymmärrä sua. Siskosi osaa varmaan oman elämänsä päätökset tehdä ihan itse, eikä hänen tarvitse kysyä sulta lupaa esim. erolleen. Vai? Edelleen olen sitä mieltä, ettet voi tietää kaikkea. Ihan oikeasti, ei kaikkea siskoille kerrota, on asioita jotka pidetään vain omassa tiedossa (tai ehkä kerrotaan parhaalle ystävälle). Vaikka väitätkin tietäväsi kaiken siskosi ja hänen miehen väleistä, voisin vannoa ettet tiedä.

Miksi et tukisi siskoasi, ei ero varmaan koskaan helppo ole. Aika oudolta kuulostaa kun sanoit tehneesi siskolle selväksi, että uusia miehiä on turha esitellä. Et siis soisi siskollesi enää onnea, kun hän ei valinnut sinun mielestäsi täydellistä miestä?

Kannattaa ehkä hiljaa mielessään pohtia omaa voimakasta reagointia. Mistä mahtaa johtua..?

Mä olen kanssasi samaa mieltä. Mä erosin "täydellisestä miehestäni" (näin esim. äitini mielestä ainakin tuntui olevan) ja eron myötä tosiaan erottui jyvät akanoista ystävien suhteen. En ole koskaan meidän avioliitosta kertonut mitään negatiivisia puolia kenellekkään, mä vaan olen sellainen että pesen likapyykkini mieluummin kotona yksityisesti. Joten nyt kun yhtäkkiä tulikin avioero, oli se suuri järkytys ja yllätys monelle taholle. Onneksi useimmat pystyivät hyväksymään sen tosiasian, että me itse tiedämme asiamme paremmin kuin ulkopuoliset ja että ero oli harkittu ja järkevä ratkaisu. Mutta oli sitten niitäkin ihmisiä, jotka käyttäytyivät kuten ap.. Se hyvä puoli tällaisissa elämänkriiseissä on, että niissä näkee ketkä niitä todellisia ystäviä ovat.

No ystävyys- ja sukulaissuhteet (ainakin meillä) ovat hieman eri juttu. En mä siskoani ole hylkäämässä, mutta tällä hetkellä kiehuu siskon päätöksen vuoksi. En mä siskostani voi noin vain erota, joistakin tuttavista kyllä, jos tarpeeksi suuri syy löytyisi.

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No sisaristakin pääsee eroon tai ainakin suhteen voi kylmettää, jos tuntee että toiselta ei saa kuin lisää huolta ja surua vaikeassa elämäntilanteessa. Ajattelen asiaa nyt lähinnä omalta kantiltani, että jos mun sisko olisi suhtautunut tuolla lailla kuten sinä, kun ero tuli, niin en varmaan haluaisi olla siskoni kanssa enää tekemisissä. Muuten kuin pakollisissa sukutapaamisissa, kuten muidenkin sukulaisten kanssa tavataan olla.

Mutta, anteeksi nyt vain, tämä nyt sattuu olemaan täysin eri asia kuin sinun erosi tai sinun sukulaisuussuhteesi. Mutta kiitos toki näkökannastasi, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Mutta ihan selvennökseksi, minä tai siskoni emme ole toisistamme "eroamassa" tai kylmettämässä välejämme, edes silloin, kun mielipiteemme eroavat voimakkaasti tai toinen tekee väärin, tms.

Suo anteeksi että sekaannuin! Luulin, että sen takia kirjoitit tästä yleiselle keskustelupalstalle, että haluat asiasta mielipiteitä tai herättää keskustelua.

Luetunymmärtämisessä vikaa? Kiitin erilaisista näkökannoista, mutta ilmeisesti et itse huomannut omaa negatiivista sävyäsi minua kohtaan? Siksi huomautin, että minun tilanteeni varmasti eri kuin sinun, eli että ota sekin huomioon. Ainakin kirjoituksistasi paistoi hirveä vastenmielisyys minun mielipidettäni ja asennettani kohtaan, sekö sit on fiksua?

Onnea valitsemallesi tielle. Luojan kiitos me emme ole sisaruksia!

Voi herrajee.

 

[Vieras]

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No huh! Miten ihmeessä voit tietää sisaresi ja hänen avomiehensä suhteesta kaiken, siskoko sua jatkuvasti informoi asioista? Ja miksi sun pitäis tietää kaikki? En mä ainakaan tiedä sisarusteni suhteista sen kummempaa, eikä kyllä kiinnostakaan. Mutta eikö olekin mielenkiintoista; vaikka sanot tietäväsi aivan kaiken sisaresi suhteesta, et kuitenkaan tiedä miksi erosivat. Että kenties sulta on kuitenkin pimitetty jotain..?

 

[Sisarus]

Teidän on kuitenkaan turha väittää, etten tiedä kaikkea siskoni ja hänen miehensä suhteesta, sillä minä todellakin, teidän kauhuksenne ja yllätykseksenne, kyllä tiedän tarkalleen kaiken. Siis tietenkään en mitään pikkujuttuja, tyyliin kumpi laittaa minäkin päivänä ruokaa tai vie roskapussin, mutta esimerkiksi riidan aiheet, tms., kaiken sellaisen oleellisen, eikä mitään viitteitä eroon ole ollut. Juurikin tämä eron yllätyksellisyys on varmasti se tekijä, joka saa minut reagoimaan näin voimakkaasti.

No huh! Miten ihmeessä voit tietää sisaresi ja hänen avomiehensä suhteesta kaiken, siskoko sua jatkuvasti informoi asioista? Ja miksi sun pitäis tietää kaikki? En mä ainakaan tiedä sisarusteni suhteista sen kummempaa, eikä kyllä kiinnostakaan. Mutta eikö olekin mielenkiintoista; vaikka sanot tietäväsi aivan kaiken sisaresi suhteesta, et kuitenkaan tiedä miksi erosivat. Että kenties sulta on kuitenkin pimitetty jotain..?

Tai ehkä mä en täällä sulle nyt kertonut kaikkea? Tai kellekään muullekaan.
En ole kysynyt nyt sen kummemmin mitään siskoltani enkä hänen avokiltaan, sain kyllä kuulla syyn eroon, että voihan hitsi vaan sullekin.
Kuitenkin eron syy on MINUSTA mitätön, ja siksi MINÄ en voi sitä ymmärtää, IHAN SELVENNÖKSEKSI ETTÄ MINUN MIELESTÄNI MINUN EI TARVITSEKAAN YMMÄRTÄÄ, KOSKA EN ITSE OLE ERONNUT ENKÄ ITSE ELÄNYT SIINÄ SUHTEESSA.

Mutta todella naurettavaa teiltä tingata yhtään enempää siitä, ettenkö tietäisi kaikkea siskoni suhteesta. Kuten sanoin, kyllä minä tiedän, kaiken oleellisen, eli kaiken millä on väliä. Ja kyllä, siskoni minua informoi, koska meillä on läheiset välit, siitäkin huolimatta, etten hänen päätöstään ole nyt välittömästi hyväksynyt. Ei meillä käännetä toisillemme selkää tällaisista, kyllä minäkin olen läsnä siskolleni koko ajan, mutta emme ole ehtineet vielä keskustella asiasta, pikaiset päivitykset aiheesta vain. Minä olen siskolleni läheinen sisko, ja rakastan häntä, mutta ei kai se sitä tarkoita, että minun pitäisi hyväksyä hänen päätöksensä ainakaan just nyt, koska se shokeerasi minua enkä voi millään rehellisyyden nimissä sanoa, että ymmärtäisin häntä.

Toisaalta, mitäpä minun tarvitsee jollekin palstan perskärpäsille mitään selitellä, te kun tahallisesti kettuilette kelle tahansa täällä. Menkäähän lenkille vaikka.

 

[vieras]

No mitäs sä tänne kirjottelet, kun et hyväksy yhtään poikkeavaa vastausta??!

 

[Sisarus]

No mitäs sä tänne kirjottelet, kun et hyväksy yhtään poikkeavaa vastausta??!

Hyväksyn todellakin, mutta oletan, että tähänkin ketjuun vastaavat osaisivat sanoa sanottavansa hieman asiallisemmin. Siten, että myös minä voisin vastata asiallisesti ja että ois saanu vähän rakentavaa keskustelua aikaan. Mutta mitäpä olisin voinut odottaakaan...

 

[piparminttu]

On minullakin veli eronnut hiljakkoin.Ei vaikuttanut minuun mitenkään.

Sä et olekkaan ap..... Halooo!!!

En ole enkä siitä mitään sanaa vääntänytkään.Sanoin vain miten mun tilanne kun veli erosi.Siinä varmaan mitään pahaa kertoa oman sisaruksen erosta

 

[pakko kommentoida...]

Mä erosin miehestäni, lasteni isästä, viisi vuotta sitten, kukaan ei tiennyt tosi asioita meidän suhteesta. ja jokaiselle siis oikeesti aivan jokaiselle asia tuli yllätyksenä. Kerroin asiasta siskolleni, joka oli miehelleni kuin pikkusisko, sisko huusi ja raivos mulle itki monta päivää meidän eroa ja selitteli sitä aisaa kans sillä että kun hän nyt ottaa asiat niin raskaasti ja kun hänestä tuntuu että häneltäkin viedään ystävä, isoveli, yms... Kertaakaan siskoni ei kysynyt miksi? siis minulta. Syytti mua millon mistäkin asioista kun mä en tajua miten ihanan miehen olen päästänyt käsistäni yms.... Valitettavasti välit siskooni viilenivät tosi pahasti tämän asian takia, olemme väleissä mutta kaukana niistä väleistä mitä ennen eroani olimme. Nyt jo viisi vuotta eron jälkeen siskoni tajuaa miksi erosin, hän on huomannut että hei ei ollut pelkästään toisessa ihmisessä vikaa meidän suhteessa. Mutta eipä tuo minua enää lohduta, en osaa antaa anteeksi kokonaan sitä että siskoni oli ns.vieraan ihmisen puolella (olin ollut mieheni kanssa 9v siinä vaiheessa, joten todellakin hänkin kuului perheeseemme). Vaikea on luottaa siihen että sisko olisi todella minun puolella enää missään asiassa....
Ja todellakin eron tullessa kummallisesti huomaa missä oikeat ystävät on.... vaikka ne ei kaikkia asioita tiedäkkään....

 

[kia]

Mene oikeesti muualle ruikuttaan; vaikka sille siskolles jos on jotain sanottavaa. Jos oisit mun siskoni, en kyl hyväksyis sulta minkäänlaista kyseenalaistamista koskien omaa parisuhdettani.

 

[kia]

Toisilla on ihan oikeesti todellisiakin murheita. Sä nyt teet tikusta asiaa.

 

[Sisarus]

Toisilla on ihan oikeesti todellisiakin murheita. Sä nyt teet tikusta asiaa.

Ai, no kerrotko mulle sit et mitkä ovat ne kriteerit, joiden mukaan tälle palstalle saa purkaa sydäntään? Mistä sä tiedät, mikä on MULLE todellista murhetta? Eri ihmisillä vähän eri murheet, näemmä.

 

[Sisarus]

Mä erosin miehestäni, lasteni isästä, viisi vuotta sitten, kukaan ei tiennyt tosi asioita meidän suhteesta. ja jokaiselle siis oikeesti aivan jokaiselle asia tuli yllätyksenä. Kerroin asiasta siskolleni, joka oli miehelleni kuin pikkusisko, sisko huusi ja raivos mulle itki monta päivää meidän eroa ja selitteli sitä aisaa kans sillä että kun hän nyt ottaa asiat niin raskaasti ja kun hänestä tuntuu että häneltäkin viedään ystävä, isoveli, yms... Kertaakaan siskoni ei kysynyt miksi? siis minulta. Syytti mua millon mistäkin asioista kun mä en tajua miten ihanan miehen olen päästänyt käsistäni yms.... Valitettavasti välit siskooni viilenivät tosi pahasti tämän asian takia, olemme väleissä mutta kaukana niistä väleistä mitä ennen eroani olimme. Nyt jo viisi vuotta eron jälkeen siskoni tajuaa miksi erosin, hän on huomannut että hei ei ollut pelkästään toisessa ihmisessä vikaa meidän suhteessa. Mutta eipä tuo minua enää lohduta, en osaa antaa anteeksi kokonaan sitä että siskoni oli ns.vieraan ihmisen puolella (olin ollut mieheni kanssa 9v siinä vaiheessa, joten todellakin hänkin kuului perheeseemme). Vaikea on luottaa siihen että sisko olisi todella minun puolella enää missään asiassa....
Ja todellakin eron tullessa kummallisesti huomaa missä oikeat ystävät on.... vaikka ne ei kaikkia asioita tiedäkkään....

Kiitos sinulle kokemuksestasi. Mutta taas mun on todettava, että mun on vaikea ottaa tästä mitään opiksi, koska heti ensimmäisenä olen kysynyt siskoltani että "miksi" ja sisko tietää kyllä, että pysyn hänen elämässään täydestä rakkaudesta, mutta minulle tätä on juuri nyt vaikea hyväksyä. Ei olla siskoni kanssa toisiamme hylkäämässä, se on ihan fakta, ja kaikille marisijoille tiedoksi, että näin meidän elämässä, vähän niinku et myötä- ja vastoinkäymisissä. Siitäkin on siskon kanssa keskusteltu, myös tämän eroasian yhteydessä.

 

[kia]

Toisilla on ihan oikeesti todellisiakin murheita. Sä nyt teet tikusta asiaa.

Ai, no kerrotko mulle sit et mitkä ovat ne kriteerit, joiden mukaan tälle palstalle saa purkaa sydäntään? Mistä sä tiedät, mikä on MULLE todellista murhetta? Eri ihmisillä vähän eri murheet, näemmä.

Ihan oikeesti, käytä nyt järkeäs! Mikä sun motiivi on tuomita oma siskosi? Sulle on ilmeisesti tärkeämpää oma tuttavuutesi tän miehen kans, kun oman siskos hyvinvointi? Miten joku jaksaa edes ruikuttaa näin pienistä asioista!

Onko kukaan sun lähimmäinen sairastunut vakavasti tai kuollut? Saati sit oma lapsesi? Oletko koskaan joutunut miettimään, et kuin tärkeitä on ne todelliset ystävät ja sukulaiset tukena? Nyt vaan puolustat kantaas, KUN SULLA ON PAHA MIELI!!!

 

[Sisarus]

Toisilla on ihan oikeesti todellisiakin murheita. Sä nyt teet tikusta asiaa.

Ai, no kerrotko mulle sit et mitkä ovat ne kriteerit, joiden mukaan tälle palstalle saa purkaa sydäntään? Mistä sä tiedät, mikä on MULLE todellista murhetta? Eri ihmisillä vähän eri murheet, näemmä.

Ihan oikeesti, käytä nyt järkeäs! Mikä sun motiivi on tuomita oma siskosi? Sulle on ilmeisesti tärkeämpää oma tuttavuutesi tän miehen kans, kun oman siskos hyvinvointi? Miten joku jaksaa edes ruikuttaa näin pienistä asioista!

Onko kukaan sun lähimmäinen sairastunut vakavasti tai kuollut? Saati sit oma lapsesi? Oletko koskaan joutunut miettimään, et kuin tärkeitä on ne todelliset ystävät ja sukulaiset tukena? Nyt vaan puolustat kantaas, KUN SULLA ON PAHA MIELI!!!

Kyllä, olen kokenut todella rakkaitten ihmisten kuoleman. Olen joutunut puntaroimaan, että kuka on tosiystävä ja kuka ei. Olen joutunut petetyksi. Olen kestänyt luultavasti enemmän kuin sinä, että sinuna keskittyisin tähän asiaan mistä aloitusviestissä kirjoitin. Mikä sinä luulet olevasi??? Kysynpähän vain. Mee säkin vaik lenkille. Ei se sitä tarkoita, että jos toinen murehtii sinun silmissäsi mitätöntä ongelmaa, että hänellä ei olisi oikeus murehtia. Sä et ole mikään jumala, et lähellekään. Opit siis tänään jotain uutta!