Miten saan siivottua 2 v lapsen kanssa?

Ei jestas monenakohan päivänä olen luovuttanut kun ei vaan tule mitään muuta kuin isompi kaaos. Sitä mukaan kun saan kerättyä leluja ja tyhjennettyjen laatikoiden sisältöä takaisin paikoilleen on lapsi ehtinyt levittää jo jotain muuta paljon enemmän ympäriinsä. Aikaisemmin innostui auttamaan tavaroiden keräilyssä, pölyjen pyyhkimisessä, lakaisemisessa yms. Mutta tällä hetkellä ei kerta kaikkiaan kiinnosta mikään muu kuin tavaroiden levittely ja heittely ympäriisä jos minä koitan siivota.

Kiitos, jos jollain on jotain vinkkejä!!!

 

Kerää ne tavarat, mitä voi levitellä, vaikka pusseihin ja raahaa piiloon. -Ja tuo takaisin vasta sitten kun lapsi on noilta osin rauhoittunut.

 

Siinä tapauksessa saisin viedä aivan kaiken piiloon. Suurimmasta osasta kaappeja on otettu kahvat pois tai solmittu naruilla kiinni mutta saa narut löysälle ja sitten ujutettua kätensä laatikkoon. Paljon kaappeja on tyhjennetty jos niitä ei ole saanut tarpeeksi hyvin säppiin. Ovenkahvat on käännetty jne. Kenkäkaappia ja eteisen kaappia ei saa millään lukittua eli esim. Niiden sisältö on aina pitkin lattioita. Tyhjentää siis aivan kaiken mihin pääsee jotenkin käsiksi. Ylettyy jo korkealle eli ei enää riitä, että nostelee pöydille tai hyllyjen päälle tavaroita.

Huoh, tuntuu, että saan kokoajan olla kieltämässä. En tiedä helpottuuko asia sitten kun tuo oppii edes vähän puhumaan.

 

Sä oot kyllä sen tuntuinen ihminen, että ihan turha antaa mitään neuvoa kun tulee "ei toimi, olen kokeillut, ei ei ei".

Joten mun neuvo on... Älä siivoa kun ei siitä näytä tulevan mitään.

Mitenhän sä pärjäät elämässä, kun et pärjää edes 2veelle......

 

Kuulostaa kamalalta. Ei musta taida ola neuvojaksi, kun eivät mun lapseni ole noin milloinkaan levitelleet. Mutta helpottuu se! Pakkohan sen on helpottua, eikös?

 

Meillä saa päivisin olla lelut levällään, illalla kerään pois ku lapsi menee sänkyyn.

Ja imuroinnin ajaksi voi isä mennä lapsen kanssa ulos niin saat siivottua?

 

Se kai tässä kurjinta on kun saa kokoajan vain hokea "ei ei ei" kun lapsi siirtyy kiellon jälkeen seuraavaan paikkaan levittämään tavaroita eikä innostu mistään luvallisesta.

Mies ei ole koskaan ollut innokas olemaan lapsen kanssa. Kesällä ulkoili pari kertaa mutta nyt talvella ei häntä saa ulos muuta kuin silloin jos on jotain pakollista menoa ja lapsen kanssa ei suostu käymään missään jos minä en ole mukana.

Tuntuu, että lapsi oikein innostuu levittelemään tavaroita ja hölmöilemään kun koitan keskittyä johonkin muuhun kuin olemaan vain lapsenkanssa.

 

Onko lapsi saatu alulle molempien halusta?

jos on niin siinä tapauksessa laita tuollainen nahjus isä ruotuun. Jos isä on lapsen halunnut niin on aika ruveta kantamaan vastuunsa.

 

Se kai tässä kurjinta on kun saa kokoajan vain hokea "ei ei ei" kun lapsi siirtyy kiellon jälkeen seuraavaan paikkaan levittämään tavaroita eikä innostu mistään luvallisesta.

Mies ei ole koskaan ollut innokas olemaan lapsen kanssa. Kesällä ulkoili pari kertaa mutta nyt talvella ei häntä saa ulos muuta kuin silloin jos on jotain pakollista menoa ja lapsen kanssa ei suostu käymään missään jos minä en ole mukana.

Tuntuu, että lapsi oikein innostuu levittelemään tavaroita ja hölmöilemään kun koitan keskittyä johonkin muuhun kuin olemaan vain lapsenkanssa.

Jos isää ei innosta lapsen kanssa oleminen niin tehdään niin että mies jää kotiin siivoamaan kun sä lähdet lapsen kanssa ulos.

Muuten mä en oikein tiedä mitä neuvoa, toivottavasti vaan vaihe mikä menee ohi. On mun lapsetkin välillä innostuneet levittelemään tavaroita, mutta niitä on saanut kuitenkin houkuteltua muihin hommiin.

 

Laita muumi dvd pyörimään siksi aikaa kun siivoat.

Anna valita 2-3 lelua siivoamisen ajaksi joilla leikkii. Muita Ei Saa ottaa.

Ja ne kaapit.
Joskus se taistelu vaan on käytävä, ja opetettava ettei niille kaapeille mennä. Kiellät ja sitten kannat pois. Kannat pois. Ja uudestaan. Ja kerrot miksi kannat pois. "Ei saa ottaa tavaroita kaapista, et uskonut, niin äidin piti tuoda sinut arestiin."
Tunti siinä saattaa mennä että uskoo, ja huomenna uudestaan, mutta se on vaan opetettava.
Itse esim kiellän koko keittiöön tulon jossei usko ettei sielä saa levittää kaappeja. Olen jopa istunut keittiön ovella estäen ettei sinne todellakaan tulla. Sit jatkanu ruuan laittoa kun tilanne on rauhottunu. Puolisen tuntia meidän kaks vee yleensä jaksaa yrittää, sitten hetken aikaa itkee sylissä, sitten yhdessä jutellaan että mitä ei saa tehdä ja sitten jatkan rauhassa hommia

 

Sä oot kyllä sen tuntuinen ihminen, että ihan turha antaa mitään neuvoa kun tulee "ei toimi, olen kokeillut, ei ei ei".

Joten mun neuvo on... Älä siivoa kun ei siitä näytä tulevan mitään.

Mitenhän sä pärjäät elämässä, kun et pärjää edes 2veelle......

Ja sä olet kyllä tosi mukavan tuntuinen ihminen.

 

Mä en osaa auttaa; mutta jos lohduttaa niin meillä on samanlainen 2V!

Todellakin sotkee enemmän kuin mitä minä ehdin siivota. Eikä juurikaan usko kieltoja. Minä teen pikaraivauksia silloin kun nukkuu. Mutta kyllä aika paljon on huiskin haiskin.

Tsemppiä, se menee ohi! Minulla on myös kaksi isompaa, jotka olivat aivan samanlaisia. Ja yhtäkkiä sai huomata että helpottaa!!

 

No siivoa niitä kaappeja sitten kun lapsi nukkuu, jos ei muu onnistu. Onpa taas elämää suurempi ongelma.

 

no mutta slkfslfm on ihan oikeassa, ap on tyypillinen täällä vonkuja joka on jo päättänyt että mikään ei auta ja ei jaksa edes yrittää. ja ukko ei tietenkään tee mitään. sekin hyvin tyypillistä niille joilla täällä joku ongelma.
olisiko aika tosiaan kunnolla kieltää sitä lasta? se jatkuva ei ei ei menettää kyllä merkityksen. ei tuollainen ole enää 2 vuotiaan toimintaa, valitan.
ja kai sillä sinun lapsella jotain mielenkiinnon kohteita on??? joita voi sillon hänelle antaa kun tarvitsee jotain tehdä...

 

meillä ei 2v ehkä enää niin kiinnostu levittelemään esim kenkiä, tuikkimaan teeveetä tai koluamaan kaappeja, pienempänä kyllä. kenkäasiassa tein usein niin, että jos näin sen menevän sinne, niin mentiin muka yhdessä muutama kenkä ottamaan telineeltä lattialle, että jee onpas jännää. mutta äkkiä muuttu tylsäksi, kun huomaski, ettei tää ookaan mitään kiellettyä kivaa, josta sais äitin "suuttumaan" tms sama tv.n kanssa, että yhdessä sai aina vähän tuikkia ruutua, niin eipä sekään napannu hetken päästä. toki nämä ei toimi minkään "joo, kosketaan vaan yhessä kuumaan uuninluukkuun" 2v saattaa olla jo liian älykäs tuollaiseen "huiputukseen.." tsemppiä, toivottavasti menee äkkiä ohi. tärkeää on, ettei niitä leluja oikeasti oo sitä miljoonaa käytössä koko ajan, osa varastoon reilusti, niin jaksaa kiinostuakin sitten paremmin niistä mitä on tarjolla.. esim vain kaksi palapeliä, ei kymmentä jne..

 

Se kun on niin ettei lapselle riitä enää tuossa vaiheessa sana "EI". Syy ja seuraus. Anna rangaistus jos sotkee. Opeta lapsi olemaan rauhallinen ja siivoamaan. Jos tässä vaiheessa olet jo kädet pystyssä, miten sitten 16v angsti teinin kanssa? Mutta näköjään olet jo kädet pystyssä miehesi kanssa, ja joudut tekemään kaiken yksin kotona. Aloita vaikka siitä miehestä. Se voi siivota, ja sä olet lapsen kanssa. Haloo. Meillä on annettu 1v asti rätti käteen kun siivotaan. Nyt nuo kaksi taaperoa ottaa rikkaimurimen ja rikkalapion heti kun mä alan siivota, eikä kukaan heittele leluja minnekään. Jos heittelisi.. Jäähypenkille ja lelut pois.

Ja mä olen hyvin mukava ihminen luonnossa, en vain ymmärrä valittajia, jotka ei saa tälläistä yksinkertaistakaan asiaa elämässä toimimaan.

 

Meillä on kaikkien kolmen lapsen kanssa toiminut kehu ja kiitos parhaiten. Eilen juuri viimeksi kaksi nuorinta (4 v ja 2 v) tyhjensivät eteisen kenkälipaston silläaikaa kun olin vessassa.

No sitten kun näin sen hävityksen kauhistuksen ja nielaisin pari kertaa niin tuumasin "aika hyvä idea, ne kengät taisikin olla sekaisin. Katotaas osaatteko järjestää ne pareittain ja sillei että kaappi menee kiinni kans". Lapsethan tästä innoissaan äityivät järjestämään kenkiä. Ei riittänyt yksi eikä kaksi kertaa ja kun näytti siltä että kenkälipaston järjestely on tärkeä asia niin ehdotin että "mä varmaan voin käydä imuroimassa salin sillä aikaa kun te laitatte niitä kenkiä".

Kun tulin sitten ihan pian takaisin olivat kengät lipastossa ja lapset tyytyväisinä esittelivät työnsä tulosta. Minä vielä vähän lisäsin pökköä pesään sanomalla että "varmaan isi on tosi iloinen kun illalla näytetään kuinka hienosti te saitte kengät järjestykseen".

Tällä samalla metodilla olen saanut heidät siivoamaan lelut pois lattialta. Ovat jo pitkään vieneet astiansa ruokailun jälkeen tiskialtaaseen ja siihenkin päästiin kehuilla ja kiitoksilla.