M
Muita huonompi?
Vieras
Äh, en edes tiedä pitäisikö tänne kirjoittaa, mutta kirjoitanpa kumminkin. Ehkä joku tietää miltä tuntuu elää huonon itsetunnon kanssa? Tietäisikö joku myös miten itsetuontoa voisi kohottaa? Tiedän sisimmässäni, että en ole sen huonompi kuin muutkaan, mutta vertaan kuitenkin itseäni aina muihin. Näen itsessäni ne huonot puolet. Esim. minulla on ihana anoppi. Hänellä on kaksi poikaa ja kaksi miniää. Minä siis olen miniöistä se toinen. Huomaan vertaavani itseäni koko ajan tähän kälyyni. Hän on hoikempi, hän on mielestäni positiivisempi elämässä ylipäätään, hyvin sosiaalinen esim. kutsuvat kahville ja käyvät kahvilla paljon niin ystävien kuin sukulaistenkin kanssa. Lisäksi kälylläni on kadehdittavan hyvä itsetunto. Hän ei pelkää sanoa mielipidettään ja se välillä pelottaa. Huomaan varovani sanojani ja tekemisiäni, jotta.. Hän esim. arvostelee toisten vanhemmuutta herkästi. En halusisi olla yksi niistä "huonoista vanhemmista". Huoh. Tiedän, en voi olla kukaan muu kuin olen, olen itseni, mutta miksi silti jatkuvasti mietin miten minun tulisi olla. Jos meille tulee esim. mieheni ystävä perhe kylään (siis lapsuuden aikaisia ystäviä), huomaan että stressaan heidän meille tuloaan. Yritän laittaa kodin tip top, mietin miten minun tulisi olla, onkohan esim. tarjottavaa tarpeeksi. Jälkikäteen mietin sitten sanoinko tai teinkö jotain hassusti, olisiko minun pitänyt huomata vaikkapa kysyä jotain. Ahdistavaa. Miksi en vain osaa olla ja hyväksyä itseäni sellaisena kuin olen? Pahoittelut purkautumisesta. Ja kiitos jos jaksat vastata, varsinkin jos tiedät jotain "apukeinoja" itsensä parempaan hyväksymiseen. Niin ja taustatietoa, olen 28-vuotias, kahden pienen lapsen äiti, olen ollut lasten kanssa kotona yhtäjaksoisesti kohta kolme vuotta.