Miten saan miehen OSALLISTUMAAN lapsen hoitoon??

[onneton äiti]

Oli mielestäni luonnollista, normaalia ja hyväksyttävää, että ollessani kotiäiti, minä pääasiassa hoidin lapsen. Minä heräsin yösyötöille vauva-aikana, hyssyttelin kitisevä vauvaa, nukutin lapsen, hoidin iltapesut, heräsin aamuvarhaisella... jne jne...

Mutta NYT kun itsekin olen päivät koulussa, toivoisin, että mieskin osallistuisi hommiin. Kaikista pahimpia on aamut. Joskus sovimme, että viikonloppuisin herätään vuoroaamuina ja toinen saa nukkua pidempään. Varmaan sormilla laskettavissa ne kerrat, kun mies on kahden vuoden aikana herännyt lasta hoitamaan ja minä olen saanut nukkua. Vaikka asiasta olisi sovittukin, aamulla mies vain kääntää kylkeä ja sanoo, että häntä väsyttää. NIIN SE MINUAKIN VÄSYTTÄÄ!! Mutta se ei vain uppoa ukolla kaaliin.

Suurimmaksi osaksi olen vain tyytynyt kohtalooni, koska en viitsi lapsen nähden alkaa asiasta tappelemaan...

Mies ei mielellään pese kakkapyllyä (vaikka lapsi käy enimmäkseen potalla, eikä pyllynpesu ole yhtä sottaista kuin vaippa-aikaan) . Silloin kun lapsi ei vielä itse nukahtanut sänkyynsä, ei mies koskaan suostunut nukuttaamaan. Ei kestänyt lapsen itkua/temppuilua, jos ei heti malttanut nukahtaa.

Jos olemme kaikki kotona vapaalla, mies lähtee useinkin yksin omilla asioilleen tai touhuaa omia juttujaan koneella. Ei juurikaan vietä aikaa minun ja lapsen kanssa. Ja MINULLA EI OLE OMAA AIKAA. Viikonloppuna olin lähdössä lapsen päiväunien aikaan ruokakauppaan ja mies sanoi lähtiessäni, että saan olla korkeintaan tunnin! Vaikka nukkuvan lapsen kanssa luulisi pärjäävän...

Ylipäätään, jos joskus jonnekin lähden, siitä on neuvoteltava ukon kanssa hyvissä ajoin ennen lähtöä. Ja aina ei ukko suostu katsomaan lasta. Hän puolestaan itse vain ilmoittaa lähtevänsä ja menee omille teilleen.

Meillä on ollut PALJON riitaa lapsen hoidosta. Ja tuntuu, että ero kai tässä kohta tulee, kun tuntuu niin vaikealle välillä. Mies on mielestäni todella lapsellinen ja itsekäs. Ja saa minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, kuinka huono äiti olen, jos joskus haluan käydä jossain yksin ja mies joutuu katsomaan lapsen perään. Tai jos vaatisin hänä heräämään aamulla.

Lisäksi en saa mieheltä ollenkaan tukea äitiydelleni. Viimeksi eilen minua huoletti ja masensikin pari asiaa, joissa koen epäonnistuneeni kasvattajana. Ja mies vaan tokaisi "älä jaksa taas vatvoa niitä" kun olisin halunnut puhua.

Mikä tässä auttaa. Terapiako?

 

[Vierailija]

Sama tilanne täällä! Mies ei halua hoitaa 1 vuotiasta, makaa vaan telun ääressä kotona ollessaan eikä viitsi osallistua kotitöihin! Ärsyttää!!!

 

[vieras]

Mitä teidän miehet tekis jos te kuolisitte?

 

[äippä]

todella kurjaa jos joudut itse huolehtimaan kaikesta. Sinun on varmaan vaa ilmotettava napakasti, että nyt riittää ja ehkä hitusen hermostuttavakkin . Miehet on ovelia,jos vaan aina teet kaiken ni homma jatkuu Minulla itselläni ei lastenhoito ongelmia ole kun isompia jo mutta tuo keskustelu ja vaikeissa asioissa tukeminen on vähäistä täälläkin Tuntuu että olen ihan yksin enkä jaksa enää tällästä. Asiasta keskusteltu ja sovittu.Mies luvannut ottaa minua enempi huomioon vaan ei muista sitä enää 2 viikon kuluttua Tai ylipäänsä minkäänlainen keskustelu ei suju enää,ihanku olisimme ventovieraita. Mies ei uskalla kysyä minulta mitään tai ylipäänsä keskustella vaikeista asioista. Ja jos yritän avata keskustelua niin hän vaikenee eikä vaan sano yhtään mitään. Olen jo ihan väsynyt ja mietinkin josko sitä miestä vaihtais ku ei hommat onnistu. En jaksa tuntea tälläistä yksinäisyyttä

 

[Vieras]

Kuinka te viittitte kattoa tollasta?
Jos ei sana alkais menee perille niin minä lemppaisin tollasen äijän! Mitä sillä edes teet jos jo nyt muistutat yh:ta???

Lapset on hankittu yhdessä ja yhdessä ne myös pitää hoitaa!

 

[ap]

Tuntuu että olen ihan yksin enkä jaksa enää tällästä. Asiasta keskusteltu ja sovittu.Mies luvannut ottaa minua enempi huomioon vaan ei muista sitä enää 2 viikon kuluttua Tai ylipäänsä minkäänlainen keskustelu ei suju enää,ihanku olisimme ventovieraita. Mies ei uskalla kysyä minulta mitään tai ylipäänsä keskustella vaikeista asioista. Ja jos yritän avata keskustelua niin hän vaikenee eikä vaan sano yhtään mitään. Olen jo ihan väsynyt ja mietinkin josko sitä miestä vaihtais ku ei hommat onnistu. En jaksa tuntea tälläistä yksinäisyyttä

Ihan niin kuin meillä!!!

 

[Fiona]

Minä vaadin, purnaan, räjähdän. En tiedä onko näin helpompaa mutta mies osallistuu. Tottahan on helpompaa laiskotella mutta oikein se ei ole jos vain toinen laiskottelee. Otatte ja puhutte heti tänään. Kyllä nainen saa tehdä kaiken jos antaa miehen levätä, nukkua päikkärit, nukkua aina arkiyöt ja valvoa viikonloppuna.. Nyt päätät mitä haluat ja vaadit sitä. Jos mies ei edelleenkään tee mitään niin sitte vaikka avioliittoleiri tai perheterapia (jos miehesi suostuu sinne lähtemään). Minunkaan mieheni ei ole täydellinen mutta kun tarpeeksi vaatii niin tekee.. Ja vähitellen on hoksannut alkaa tekemään omaaloitteisesti. Tsemppiä!

 

[vieras]

Väläytä miehelle sitä mahdollisuutta, että erotessanne yksinhuoltajana saisit joka toisen viikonlopun omaa aikaa kun lapsi menee miehen luo.

 

[Sanna]

Ehkä kannattaisi hakeutua perheneuvolaan. Tilanne on jo aika vakava jos mietit eroa. Perheneuvoja voisi saada miehesi näkemään vastuunsa isänä ja puolisona kun kerran mies ei sinua usko.

 

[ap]

Väläytä miehelle sitä mahdollisuutta, että erotessanne yksinhuoltajana saisit joka toisen viikonlopun omaa aikaa kun lapsi menee miehen luo.

olen kuule väläytellyt ja arvatkaa mitä mies sanoo, kun "uhkailen" erolla...??

AIKOO HAKEA LAPSEN HUOLTAJUUTTA ITSELLEEN!!! Siis vaikkei juuri koskaan edes hoida lasta!!!

 

[justiina]

Kuulostaa melko tutulta - tosin ei ihan noin kärjistettynä.

Kun kerran sitten kunnolla päsähdin tilanteesta, niin selvisi taustoja. Eli miehestäni oli tuntunut ettei "mahdu" väliin. Jos tekee jotain niin hänestä tuntui että sai aina palautetta että teki väärin ja lisäksi kun lapset aina kääntyvät äidin puoleen kaikissa äiti-tuu-auttaan ja äiti-tuu-leikkiin - jutuissa niin miehelläni oli sitten sellainen olo että pitääkö se lapsi "pakottaa" isin kanssa touhuilemaan.

Meillä asiaa on auttanut se että olen katsonut itseäni peiliin, enkä kommentoi sitä, jos isi tekeekin asiat vähän eri lailla (esim. pukeminen) kuin äiti. Eli että äiti pitää suunsä kiinni jo s on eri mieltä siitä mitä tullee pukea päälle tai mitä syödä tai mitä ja miten tehdä. Yksinkertaistettuna olen antanut miehelleni enemmän tilaa hengittää ollessaan se läsnäoleva aikuinen lasten kanssa. Toki on vaikea sanoa onko eillä ollut sama juttu kuin meillä. Meillä kun kaksi aika vahvaa persoonaa välillä kolisee. Ja tassa lastenhoito asiassa ei heti ääneen kolistu vaan mies vain poistui hiljaa takavasemmalle, kun ei tiennyt mitä pitäis tehdä ja minä taas kihisin kiukusta ja väsymyksestä itsekseni. Näin - kunnes päsähti ja paukkui mutta syitäkin selvisi tilanteeseen ja minä ainakin olen huomannut että saan edes hetken huilihetkiä kun en yritä olla aina kenraalina siinä lastenhoidossa.

 

[vieras]

Väläytä miehelle sitä mahdollisuutta, että erotessanne yksinhuoltajana saisit joka toisen viikonlopun omaa aikaa kun lapsi menee miehen luo.

olen kuule väläytellyt ja arvatkaa mitä mies sanoo, kun "uhkailen" erolla...??

AIKOO HAKEA LAPSEN HUOLTAJUUTTA ITSELLEEN!!! Siis vaikkei juuri koskaan edes hoida lasta!!!

Perheneuvolaan ja sassiin tuommoisen ukon kanssa.

 

[justiina]

Kuulostaa melko tutulta - tosin ei ihan noin kärjistettynä.

Kun kerran sitten kunnolla päsähdin tilanteesta, niin selvisi taustoja. Eli miehestäni oli tuntunut ettei "mahdu" väliin. Jos tekee jotain niin hänestä tuntui että sai aina palautetta että teki väärin ja lisäksi kun lapset aina kääntyvät äidin puoleen kaikissa äiti-tuu-auttaan ja äiti-tuu-leikkiin - jutuissa niin miehelläni oli sitten sellainen olo että pitääkö se lapsi "pakottaa" isin kanssa touhuilemaan.

Meillä asiaa on auttanut se että olen katsonut itseäni peiliin, enkä kommentoi sitä, jos isi tekeekin asiat vähän eri lailla (esim. pukeminen) kuin äiti. Eli että äiti pitää suunsä kiinni jo s on eri mieltä siitä mitä tullee pukea päälle tai mitä syödä tai mitä ja miten tehdä. Yksinkertaistettuna olen antanut miehelleni enemmän tilaa hengittää ollessaan se läsnäoleva aikuinen lasten kanssa. Toki on vaikea sanoa onko eillä ollut sama juttu kuin meillä. Meillä kun kaksi aika vahvaa persoonaa välillä kolisee. Ja tassa lastenhoito asiassa ei heti ääneen kolistu vaan mies vain poistui hiljaa takavasemmalle, kun ei tiennyt mitä pitäis tehdä ja minä taas kihisin kiukusta ja väsymyksestä itsekseni. Näin - kunnes päsähti ja paukkui mutta syitäkin selvisi tilanteeseen ja minä ainakin olen huomannut että saan edes hetken huilihetkiä kun en yritä olla aina kenraalina siinä lastenhoidossa.

 

[?]

Eli jatkossa - varsinkin niiden jotka odottavat vasta ensimmäistä! - muistakaa, että äitiyslomallakin isät voi iltaisin ihan hyvin osallistua lastenhoitoon ja viikonloppuisin antaa äidin nukkua pitkään. Ei se äitiysloma tarkoita että vauvaa hoitaa äiti 24/7. Se on niin hankalaa sitten vuoden jälkeen enää saa kunnon otetta siihen laspen kanssa olemiseen jos on siihen asti saanu vaan kattella sohvalta miten emäntä hoitaa asiat.

 

[Oisku]

Yhdessä olette lapsen hankkineet, joten yhdessä se pitää myös hoitaa.

Ensin suosittelen tosiaan tarkastelemaan omia toimintatapoja: jos mies olisi aiemmin hoitanut, mutta sulle ei ole tyyli kelvannut, niin sun tehtävä on pyytää anteeksi epäluottamusta, jos siihen ei ole syytä. Mä päätin jo raskausaikana etten ole vieressä valvomassa kun mies hoitaa vauvaa, puutun vaan jos on jotain oikeasti vaarallista tapahtumassa. Ja se toimi. Mies osallistuu aivan yhtäläisesti.

Oletteko koittaneet puhua asiasta rauhallisesti, kiihtymättä? Tiedän että se on vaikeaa. Mutta jos kumpikin saisi esittää näkökantansa niin se voisi auttaa. Vaikka sitten perheneuvolan tai muun välityksellä jos ei kahdestaan onnistu. Tekeekö miehesi kotitöitä, pihatöitä tai muuta, vai kaatuuko ihan kaikki sinun niskaasi? Onko hänellä stressiä töissä, muita murheita tms? Koittakaa selvittää asiat ennenkuin lähdet kävelemään.

 

[vieras]

Joo, mä oon nähnyt näitä juttuja niin paljn, että kieltäydyin alkamasta suhteeseen yhdenkään mammanpojan kanssa, joka ei tee kotitöitä ja makaa sohvalla iltaisin. Valitsin sellaisen joka tekee osuutensa, ja enemmänkin, ihan vapaasta tahdosta. Itse asiassa koko juttu ihan itsestäänselvyys. Yhdessä tehdään, vaikka mä olen kotona päivät.

Nyt jotakin tolkkua tuollaisiin miehiin. Jakakaa kotityöt, vaikka paperilla. Kumpikin saa omaa aikaa TASAN saman verran viikossa. Esim. sä pääset jumppaan yhtenä iltana ja mies sählytreeneihin. jos mies käy ulkona yhtenä iltana kavereiden kanssa, sä käyt myös jonakin iltana sitten. Fifty-fifty. Kaupassakäynti- ja asiointivuorot, joiden aikana toinen hoitaa lapsia. Jos on niin lellitty ettei osaa osuuttaan hoitaa, niin sitten kova kovaa vasten.

Äläkä huoli, on täysin naurettavaa että miehesi saisi yksinhuoltajuuden eron tullessa. Pysy selkänä suorana ja kerro sille, että saat vapaasti yrittää.