Miten saan miehen osallistumaan kotitöihin tai ostamaan mulle lahjoja?

Vaihtamalla miestä?

Tahtoisin että veisi mut joskus vaikka syömään, joskus siivoaisi oma-aloitteisesti, ostaisi mulle synttärilahjoja ja joululahjoja.

Onko jotain tapaa miten saisin sen mitä toivon?

 

Toiveita voit aina esittää, hienovaraisesti. Ja kysyä, että mitä voit miehesi hyväksi tehdä (noin niin kuin vastavuoroisesti) eli mistä taas miehesi pitää. Keskustelu voi auttaa, jos et syyllistä. Tai sitten yhtä hyvin se ei välttämättä auta. Aikuista ihmistä on vaikea muuttaa. Parempi varmaan hyväksyä toisen puutteet. Tai vaihtaa miestä. Mutta siinä toisessa miehessä on sitten taas toisenlaisia puutteita. Ihmisiä kun ollaan vaan kaikki.

 

Voin kertoa, että meillä ei ainakaan onnistunut mitenkään. Joten tilanne ei muuttunut ainakaan hankalammaksi, kun mies muutti luotamme pois, oikeastaan helpotti.

 

Tässä vaan toisessa ketjussa kaikki piti mua marttyyrinä kun mua harmittaa se että joulua sain laittaa itsekseni ja vaikka miehen sukulaiset oli kylässä niin minä maksoin kaikki sapuskat.

Tulee olo että olen ihan hyväksikäytetty tässä suhteessa.

Ja hirmu kateellinen kun facebookista luen mitä toiset ovat saaneet joululahjoiksi ja miten kivaa niillä on jouluna ollut. Minäkin haluaisin samanlaista, mutta miten se järjestetään? Kateus on tosi kurja juttu, sen tiedän. Mutta en vaan ymmärrä miksi mä en olisi samalla tavalla ansainnut saada hajuvettä tai konserttilippuja tai muuta mukavaa?

 

Kyse ei ole nyt siitä etten olisi huomioinut miestä tai ostanut hänelle lahjoja. Mies ei vaan jostain syystä ajattele että mulle tarvitsisi koskaan ostaa mitään. Olen siitä joskus sanonut hyvällä ja joskus pahalla eikä se vaan muutu mihinkään. Nyt päällimmäinen olo on surullisuus siitä että kukaan ei viitsi nähdä vuokseni yhtään vaivaa.

 

Sellaisessa suhteessa ei kannata tosiaan olla, missä tuntee olevansa hyväksikäytetty. Ja totta kai sinäkin olet ansainnut niitä toivomiasi lahjoja. Mutta älä usko kaikkia Fb-hehkutuksia tms. mitä saa joskus lukea ja kuunnella ystäviltään. Kaikki ei todellakaan ole aina sitä, miltä ulospäin näyttää..

 

Ymmärrän hyvin sua. Olen ollut nyt 8 vuotta mieheni kanssa ja hän osti tänä jouluna ensimmäistä kertaa mulle kukkia. En siis saanut kukkia esim. kummankaan lapsen synnyttyä...jne.

Äitienpäivänä ei huomioinut mitenkään. Illalla yritti saman peiton alle, ja silloin mulla repesi. Huusin ja itkin kaikkien vuosien edestä. Ehkä hivenen rupesI ajattelemaan..ehkä. Mutta huomasin että mun raivari tuli sille ihan puskista.

En ymmärrä tätä omaa masokistisuutta, kun aikaisemmissa suhteissa miehet on kohdelleet mua niiin kuin naista kuuluu, ja sitten mä menen naimisiin tollasen itsekkään pösilön kanssa...

No joo...musta ei ole apua tuohon perimmäiseen kysymykseen

 

Toiveita voit aina esittää, hienovaraisesti. Ja kysyä, että mitä voit miehesi hyväksi tehdä (noin niin kuin vastavuoroisesti) eli mistä taas miehesi pitää. Keskustelu voi auttaa, jos et syyllistä. Tai sitten yhtä hyvin se ei välttämättä auta. Aikuista ihmistä on vaikea muuttaa. Parempi varmaan hyväksyä toisen puutteet. Tai vaihtaa miestä. Mutta siinä toisessa miehessä on sitten taas toisenlaisia puutteita. Ihmisiä kun ollaan vaan kaikki.

Kyllä mä tänä joulunakin toivoin asioita. Pieniä eikä kovin kalliita. Sellaisia mitä pitäisi voida ostaa vaikka olisi rahasta mitenkä tiukkaa, meillä ei edes ole.

Mutta en saanut niistä toiveistani mitään. Jossain kohdalla kysyin että miksi ei halunnut ostaa sellaisia karkkeja kun toivoin niin sanoi että unohti sen että pyysin.

Tiedän että aikuinen ei saisi näin paljon harmistua tällaisesta mutta kun kyse tuntuu olevan enemmän siitä että toinen ei halua ilahduttaa kuin että ei voisi ilahduttaa.

 

Jos haluaa saada niin on pakko antaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Jne.

 

[QUOTE="vieras";25297746]Mutta en vaan ymmärrä miksi mä en olisi samalla tavalla ansainnut saada hajuvettä tai konserttilippuja tai muuta mukavaa?[/QUOTE]

Totta kai sä kosmisessa mittakaavassa olet ansainnut pikkulahjoja, mutta valitettavasti se ansaitsemisen mahdollisuus hävisi tältä erää, kun valitsit itse tuollaisen miehen. En sano oikeasti pahalla, minun eksäni oli samantyyppinen. Ero vei aikaa, mutta sekin auttoi, kun tajusin, etten IKINÄ voi lähteä mieheni kanssa kaveriporukassa viettämään iltaa tai ulkomaanmatkalle, kun se ei osannut käyttäytyä. Itse valitsin sen aikoinaan, itse valitsin sen pois. Onnea sun valinnoille

 

[QUOTE="vieras";25297870]Jos haluaa saada niin on pakko antaa. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Jne.[/QUOTE]

Haluaisin kyllä tietää miten mä olen tästä luistanut? Käytännössä 99% ravintolassa syödyistä ateroista on minun maksamiani. Tänä joulunakin ostin miehelle useamman joululahjan, vaikka ei kovin kalliita olleetkaan. Isänpäivälahja maksoi 500 euroa.

Mun on tosi vaikea ymmärtää missä kohdalla teen jotakin väärin, koska olen mielestäni huomioinut muita tässä lahja-asiassa tosi paljon.

Ja jos teen yksin meidän huushollin kotityöt niin mikä vielä menee pieleen?

Eihän tää nyt oikeasti voi olla niin että toinen tekee ja antaa aina vaan, ja toisen ei tarvitse koskaan tehdä eikä antaa mitään?

 

No voithan sä erota sen vuoksi, että et saa lahjoja, mutta luuletko, että sen jälkeen on näitä huomaavaisia miehiä kovin paljon tarjolla? Tai mitään miestä ylipäätään? Seuraavana jouluna itket sitten yksinäisyyttä.

 

[QUOTE="vieras";25297661]Vaihtamalla miestä?

Tahtoisin että veisi mut joskus vaikka syömään, joskus siivoaisi oma-aloitteisesti, ostaisi mulle synttärilahjoja ja joululahjoja.

Onko jotain tapaa miten saisin sen mitä toivon?[/QUOTE]

Ei ole, vika on sinussa, katso peiliin.

 

No voithan sä erota sen vuoksi, että et saa lahjoja, mutta luuletko, että sen jälkeen on näitä huomaavaisia miehiä kovin paljon tarjolla? Tai mitään miestä ylipäätään? Seuraavana jouluna itket sitten yksinäisyyttä.

En ole tämän takia eroamassa, mutta eikö oikeasti ole mitään tehtävissä asialle?

Vaikea tajuta kun miehestäkin on kiva että hankitaan lastenvahti ja tehdään jotain yhdessä. Ongelma on vaan siinä että mun pitäisi se aina järjestää ja maksaa ja tekemisest kustantaa. Muuten ei tapahdu mitään. Olen hirmu harmissani siitä että toinen ei halua nähdä minun takiani vaivaa. Ehkä elämä sitten vaan menee näin, eikä sille mitään voi.

Jotenkin vaan tyhmää ettei mies tajua sitä että mä en sitten saa kukkia, jos se ei osta tai en itse osta itselleni. Miten se ei voi sitä tajuta, että ne olisivat mulle tärkeitä, niin turhia ja tarpeettomia kuin ovatkin?

Tai että olisi kiva jos toinen ostaisi lempikarkkeja, jos niitä erikseen toivoo? Hinta olisi pari euroa, eli ei voi olla siitä rahastakaan kyse.

 

[QUOTE="vieras";25297971]Haluaisin kyllä tietää miten mä olen tästä luistanut? Käytännössä 99% ravintolassa syödyistä ateroista on minun maksamiani. Tänä joulunakin ostin miehelle useamman joululahjan, vaikka ei kovin kalliita olleetkaan. Isänpäivälahja maksoi 500 euroa.

Mun on tosi vaikea ymmärtää missä kohdalla teen jotakin väärin, koska olen mielestäni huomioinut muita tässä lahja-asiassa tosi paljon.

Ja jos teen yksin meidän huushollin kotityöt niin mikä vielä menee pieleen?

Eihän tää nyt oikeasti voi olla niin että toinen tekee ja antaa aina vaan, ja toisen ei tarvitse koskaan tehdä eikä antaa mitään?[/QUOTE]

No ei voikkaan. Kuulostaa vähän siltä, että suhteessa on muutama muuki ongelma kuin se ettei mies osta lahjoja tai osallistu kotitöihin?

Meillä ei mies myöskään osta lahjoja ja kotitöihin osallistuminenkin on aika vähäistä, koska oikeasti teen ne mieluummin itse, mutta silti mulla on maailman parhain ja ihanin mies. Hän huomioi muuten ja kemia meidän välillä toimii.

Olen elänyt myös toisessa suhteessa, jossa ei lahjuksia tippunut ja kotityöt sai tehdä itse. Mies oli luonteeltaankin täysi paska ja syyllistin itseäni siitä etten riitä tai ole tarpeeksi hyvä, vaikka toimin pitkälti samalla tavalla kuin sinä.

Kannattaa miettiä mitä tahtoo.

 

Ensinnäkään mies ei ole mikään ajatustenlukija. Hänelle pitää sanoa asiat suoraan ja yksinkertaisesti, että hän ne ymmärtää ja sisäistää, jos silloinkaan. Turha mitään vihjailla. Hänen kanssaan pitää keskustella ja kertoa mitä haluaa. Häntä pitää vähiitellen kouluttaa tekemään niitä kotihommia, se ei tapahdu hetkessä, kannattaa aloittaa pienistä jutuista. Mitä vanhempi yksilö, sitä hitaammin ne jutut yleensä onnistuvat.

 

Miksi et lopeta ostamasta miehelle lahjoja? Ja mene muutama kerta yksin tai kaverin kanssa syömään tms. Mies käyttää selvästi sinua piikana ja ns maksumiehenä, eikä arvosta sinua! Olen pahoillani puolestasi

 

No appiukon tiedän ostaneen vaimolleen yhden lahjan elämänsä aikana, kirveen 50v lahjaksi. Tiedän mitä minä olisin sillä kirveellä tehnyt.

 

Kun mun mies ei antanut mulle syntymäpäivänä mitään, lähdin ulos ja ostin itse ison kukkapuskan ja kortin. Kortin annoin miehen käteen ja sanoin että tuohon voi kirjoittaa jotain. Tuon tapauksen jälkeen se on ostanut lahjat mulle ihan itse