Miten saan äitini kuriin?

[HimoShoppailijan Uhri]

Hän on aina toiminut oman päänsä mukaan. Ja tämä tilanne on ryöstäytynyt käsistä, minulle on turha sanoa "mitä jos kukaan ei hankkisi mitään?" koska meillä olisi kyllä varaa itsekin hoitaa kaikki tämä mihin äitini on sekaantunut. Ja isäni ei saa äitiäni rauhoittumaan kuin ehkä kahdeksi päiväksi ja sama meno jatkuu.

Ongelma on siis tämä: esikoisen syntyessä ilmaantui banaanilaatikollinen vaatteita, vastoin kieltoja. Sitten tuli lisää. Sama homma leluissa.
Nyt remontin alla kävin tavaroita läpi ja tuo yli 10 neliön lastenhuone on niin täynnä rojua ettei siellä mahdu kulkemaan. Täysin käyttämättömiä vaatteita, osassa vielä laputkin tallella on 3 banaanilaatikollista, alkaen vauvanvaatteista leikki-ikäiseen. Varastosta löytyy jokunen loota lisää.
Leluja pursuaa joka nurkasta, alkuun neljä isoa laatikollista tuolla huoneessa, vaatehuoneen joka nurkassa pusseja ja varastossa niin ettei siellä oikeastaan olekaan kuin lastentavaroita.

Tänään äitini taas ilmoitti ja esitteli sähköpostissa "oli ihan pakko ostaa" ja tavallinen neuletakki esikoiselle. Olen viime aikoina omalla kustannuksella palauttanut noita laatikollisia mitä hän lähettelee postitse vaikka sille rahalle olisi parempaakin käyttöä.

Miten saan hänet lopettamaan tämän? Ja mistä ihmeestä saan voimia roudata nuo turhat roinat pois nurkista? Sitä tavaraa on ja paljon, en tiedä millä ihmeellä jaksan käydä läpi mitä pidetään ja mitkä laitetaan pois. Saati hinnoitella, en nyt sentään ilmaiseksi ole kippaamassa menemään vaikka kaiketi olisi jo helpointa.

Aikoinaan hän pilasi minulta sen mikä on monen tuoreen äidin unelma, saada ostaa lapselleen vaatteita ym. mutta mitä ihmeen järkeä minun oli enää hankkia potkupukua kun hän oli kantanut niitä jo tusinan meille, saati helistintä, leikkimattoa, pinnasänkyyn lakanoita..? Ja hän väittää ymmärtävänsä tämän pointin, mutta nyt toisen lapsen kohdalla yrittää taas samaa, kuskata lisää UUSIA vaatteita hänellekin. Esikoiselleni olen ostanut tasan yhdet tumput, ulkoilupuvun ja viltin.

Jotain tsemppiä kaipaisin. Voi kun olisin silloin jokunen vuosi sitten tiennyt mihin se ensimmäinen banaanilaatikollinen vaatteita johtaa
Ja kaduttaa etten ole aikaisemmin jaksanut nousta vastarintaan vaan kerännyt noita romuja nurkkiin.

Myönnän että minussa on vikaa, olisi pitänyt olla jämäkämpi, sanoa EI, palauttaa ne tavarat (vaikka voin toki edelleenkin sen tehdä), tai jotain. On avuton olo kun katsoo tuota huonetta ja miettii mitä varastossa odottaa.

Anteeksi pitkä vuodatus.

 

["vieras"]

No tuohon on ihan simppeli ratkaisu. Ystävällisesti mutta jämäkästi, ilmoitat äidillesi että et voi enää vastaanottaa yhtään leluja tai vaatteita lapsille. Ja todellakin palautat joka ikisen vaatteen ja lelun, jonka hän yrittää teille tuoda.

Ne jo olemassaolevat tavarat pistät nyt kerrasta kiertoon. Myyt parhaaksi katsomallasi tavalla tai lahjoitat hyvänbtekeväisyyteen. Kerralla kun hoidat urakan pois alta, se on sitten tehty.

 

[kikatus]

moni olis onnessaan jos mummo raahais kamaa ettei ite tarviis kaikkea

mut ymmärrän, ylihän toi menee.

vie kirpparille myyntiin. ja sano äidillesi että tuo liikaa ja viet ne suoraan kirppispöytään. laantuisiko?

 

[kikatus]

ja jos sulla on pinnasängyn lakanoita ja pienen peiton pussilakanoita niin mää voin ostaa.. ihan oikeesti

 

[ehdotus sinulle]

Huuto.nettiin tai taviskirpparille myyntiin. Sano äidillesi, että sinusta on mukavaa, että hän huomioi lapsenlapsiaan ostamalla leluja ja vaatteita, mutta teillä on yksinkertaisesti nyt niin paljon kaikkea ettette tarvitse vähään aikaan yhtään mitään. Ja että ostelua voisi muutenkin rajoittaa, että te voitte itse vinkata jos lapsi olisi jostain tietystä jutusta kiinnostunut/tarvitsee jotain, jos mummi kerta tykkää ostaa.

 

[HimoShoppailijan Uhri]

Nyt ne lakanat toistaiseksi on käytössä (harmittaa vain ettei ole mun valitsemia, ostamia vaan äitini), mutta vaatteita ja leluja on ihan liiaksi.
Ei hän siitä rauhoittunut, alkoi vain raivoamaan ja kosti/purki isälleni mielipahansa kun sanoin että annan pois tai myyn sen tuomat kamat jos vielä kantaa meille jotain.

Aina on sama perustelu "kun oli ihan pakko" :/

Joo, toi kirppistouhukin vaatii oman aikansa, pitäisi pitää pöytä siistinä, jaksaa hinnoitella... tai huutiksessakin pitäisi jaksaa kuvata ja säätää myynti-ilmot. Olen vaan tavattoman laiska kun ajattelen jälkiviisaana etten olisi tässä tilanteessa jos olisin toiminut toisin.

Mutta olette oikeassa, ei tästä itkemällä selviä, varmaan kummasti olo paranee kun noista pääsee eroon.

 

["Gemma"]

Mitä jos et vaan hae niitä laatikoita enää postista???

Tai lahjoita jonnekin. Jos asut suuressa kaupungissa niin voisit varmaan kärrätä laatikot vaan suoraan jonnekkin ensi/turvakotiin, varmasti ottaisivat kiitollisena vastaan!

 

[kokeilepas tätä:]

Laita kierrätyspäivä pystyyn.
Tavarat esille ulkosalle ja kyltti "saa ottaa".

Kierrätyskeskuksesta voi tilata myös auton noutamaan.

Seurakunnan diakoniatyöntekijälle voit tarjota, varmasti menisi sopivalle käyttäjälle.

Ensikotiin voi lahjoittaa.

Päiväkotiin huolitaan leluja ja varavaatteiksi etenkin villasukkia ja lämpövaatetta.

 

[vinkki]

jos sinulla on poikalapsia, myy kamat fb:ssa. siellä on lastenkirppis vesseli; vain pojille.

 

[ymmärrän]

Mulla anoppi oli samanlainen.

Ensin ajattelin, että kiva, säästyy rahaa. Sitten ajattelin, että hyvä, saan ylimääräisistä vaatteista rahaa kirppiksellä. Lopulta oli pakko sanoa, että älä osta mitään.

Kerroin tylysti, että meillä on kaikkea ja pyysin, että siirtää rahaa lapsen tilille ennemmin kuin ostaa mitään. Lopulta, 5 vuoden taistelun jälkeen, homma alkaa toimia.