Lelujen heittelyyn olen tehnyt sen, että kun heittää lelun niin nappaan sen kassiin ja vien "roskiin". Sellasia leluja mitä voi viskellä tollalailla, niin niitä ei tarvita. Vieläkin tuo toisinaan heittelee raivostuessaan, mutta harvoin enää. Aiempaan verrattuna. Nykyään tuo suuttuessaan hakkaa vaan huoneen ovea.. Siihen yleensä vain sanon, että nyt loppuu tuo. Tehoo joskus, joskus ei.
Juoksemisen kiellän myös sisällä. Se nyt varmaan jokaisella lapsella unohtuu vähän väliä. Vaikka kyseessä ei siis oliskaan vaan mikään kuriton kakara. Lapsilla jotenkin luontaisesti se juokseminen tulee, sille ei voi mitää. Hillitsen lasten juoksenteluja, nappaan vaikka käsivarresta kiinni ja kiellän napakasti. Mikäli juokseminen jatkuu, ohjaan lapsen johonkin rauhallisempaan hommaan. Lukemaan kirjaa, rakentamaan dubloja tms..
Huutamista on myös esiintynyt, jos siis komentaa lasta. Huutaa myös tyhmä äiti, tyhmä isi jne, suuttuessaan. Niihin ei reagoida millään lailla, tai sanotaan tyyliin "juujuu, niin olen" "vai niin". Ei siis mitenkään positiivista tai negatiivista reagointia, sitähän se lapsi sillä hakee.
Ulkoilun luulisi lapselle olevan kivaa. Tuon ikäisen kun antaa siellä juosta ja huutaa niin paljon kun vaan sielu sietää. Tietty täytyy lapselle tehdä rajat selviksi (mikä on sallittu leikkialue ja mikä ei). Se tapahtuu vaan opettamalla. Näytetään lapselle rajat ja jos tahalleen jatkuvasti rajoja rikkoo, niin rangaistukseksi lähdetään sisälle.
Ulkoiluun kannattaa katsoa siis mahdollisimman turvallinen ympäristö, jossa ei ole auto liikennettä lähellä. Ei tarvitse koko ajan huohottaa lapsen niskaa ja kulkea kintereillä, vaan antaa lapselle vähän enempi sitä "vapautta" leikkiä pihalla. Jos vanhempi on siinä jatkuvasti komentamassa kuinka pitkälle saa mennä ja mitä saa tehdä jne, niin lapsikin turhautuu siihen ulkona olemiseen.
Ja sillonkun on sisälle mentävä, niin silloin sinne mennään. On sitä paristi tullu kannettua kaksikin huutavaa lasta portaat sisälle (4 vja 2v). Vaikka sen etukäteen tietää, että sisälle meno on yhtä huutoa, niin ei sen vuoksi kuitenkaan kannata ulkoulua unohtaa.
Ruokailua niin täh, 2h pöydässä vai? Jos lapselle ei ruoka maistu, niin pois pöydästä ja seuraava ateria on kun sen aika on. Välissä ei mitään naposteluja. Kyllä se lapsi syö kun nälkä iskee. Lapsilla myöskin on tavallista ruokailuun liittyvät kaudet, joskus syödään kaikilla aterioilla lautaset tyhjäks ja joskus voi mennä päiviäkin kun vaan syödään puolikas leipä... Siitä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään stressiä tai alkaa ruokailun suhten lapsen kanssa tappelemaan. Lapsi ymmärtäessään ottaa ruokailusta sen taistelu aseen, kun tietää, että syömättä jättäminen saa vanhemmat reagoimaan. Joko syödään, ja jos ei syödä niin pois pöydästä sitten.