Miten saan 2,5-vuotiaan syömään itse?

Ongelma: 2,5-vuotias poika ei syö itse vaan pitää syöttää. Periaatteessa kyllä osaa käyttää lusikkaa tai haarukkaa ja saisi ruokaa suuhunsa, mutta hänellä ei ole mitään halua syödä itse. Mulla taas ei hermo riitä siihen, että ruokaa menee suuhun pieni murunen kerran viidessä minuutissa, ja suurin osa ruuasta on pöydällä, lattialla tai vaatteilla. Tuntuu että jos en auta, niin saamme käydä suoraan aamiaiselta lounaalle ja lounaalta välipalalle ja siitä edelleen päivälliselle, mikäli lapsen pitäisi itse saada ruoka suuhunsa. Tykkää mieluummin leikitellä ruualla, siirtelee sitä lautasella paikasta toiseen, pöydälle, takaisin lautaselle, päälleen... jne.

Kyse ei siis ole siitä etteikö ruoka maistuisi, vaan lapsi siitä miten saan lapsen syömään itse ja vieläpä kohtuuajassa? Hyviä neuvoja kellään? En nyt kaipaa kertomuksia siitä miten meidän Vili oppi syömään itse jo puolivuotiaana, ja että kyllä tuonikäisen jo PITÄISI ITSE OSATA. Niin pitäisi, mutta miten?

 

Jotenkin pitäisi saada visualisoitua ajan kulumista. Meillä lievempänä samaa, lapsi on kamala haaveilija ja huomio pääasiasta (syöminen) menee, kun on saanut pahimman nälkänsä tyydytettyä - eli muutaman lusikallisen syö reippaasti itse, sitten on pitkää ja vetelää koko touhu. Päiväkodista sain vinkin käyttää sellaisia tiimalaseja. Siitä lapsikin näkee ajan kulumisen ja ruokailulla olisi hyvä olla jokin ajallinen raja. En ole vielä käynyt tiimalasia hankkimassa, mutta aion kyllä kokeilla. Vanhemmilla lapsilla voisi toimia ihan tavallinen munakello ajan kulusta muistuttamassa.

 

kiellä se ruualla leikkiminen!!

 

Meillä vajaa 3v ja syöminen muuttunut just tollaiseksi kun ap kuvaili. Liittyy varmaan siihen, ettei tykkää kun pikkusiskoa (9kk) syötetään tietysti aina. En ole jaksanut vielä ottaa projektiksi, mutta jatkossa pastillin tai purkan saa aterian jälkeen vaan sillon kun on syönyt itse. Tiedän että se toimii, koska tyttö tykkää niistä hirveästi. Eli lahjontaa kehiin

 

Meidän kuopus (nyt 1.5v) on hidas syöjä ja on aina ollut hidas. Esikoinen lusikoi 2 minuutissa annetut eväät. Ei tuohon mitään konstia ole, muuta kuin vanhempien kärsivällisyys. Ei se lapsi opikaan syömään itse, jos tietää, että kyllä se äiti lopuksi syöttää sen ruuan.

Kuopus siis ruokailee sen puoli tuntia ihan helposti. Suunnilleen siinä kohdassa sitten on lopeteltu syönti ja sitten taas jatketaan seuraavana ruoka-aikana. Kyllä se nälkä myös jossain vaiheessa houkuttelee syömään, eli riittävän pitkät tauot (= ei napostelua välillä, vaikka on syönytkin huonosti) niin todennäköisesti se itsesyöntikin lähtee pikkuhiljaa onnistumaan.

 

Siten että keräät piiiiiiitkät hermot ja annat lapsen syödä+harjaantua siinä. Lakkaat syöttämästä vaikka miten ärsyttäs. Eihän se opettele jos huomaa että tulet apuun hänen toimiessaan suotuisalla tavalla. Mun 2v leikkijälle koittaa pöydästä poisto ja ruoan odotus seuraavaan kertaan jos ei syö vaan leikkii ja toilaa pöydässä.

 

kiellä se ruualla leikkiminen!!

No luuletko etten ole kieltänyt?

 

Meillä vajaa 3v ja syöminen muuttunut just tollaiseksi kun ap kuvaili. Liittyy varmaan siihen, ettei tykkää kun pikkusiskoa (9kk) syötetään tietysti aina. En ole jaksanut vielä ottaa projektiksi, mutta jatkossa pastillin tai purkan saa aterian jälkeen vaan sillon kun on syönyt itse. Tiedän että se toimii, koska tyttö tykkää niistä hirveästi. Eli lahjontaa kehiin

Meillä kyseessä on kuopus, eli hänellä ei ole tarvetta heittäytyä vauvaksi. Tuota voisi kokeilla että purkan tai pastillin saisi vain jos on itse syönyt. Tai ehkä joku muu palkinto, kun ne xylitolit on pakko antaa kuitenkin syönnin jälkeen.

 

Meillä kävi niin että kävimme niihin aikoihin neuvolassa ja neuvolatäti nurisi kun sanoin ettei suostu itse syömään. Sanoi että pistää vain syömään niin kyllä sitä ruokaa alkaa sitten pikkuhiljaa paremmin menemään alas.
No kotona sanoin pojalle että nyt syöt itse, neuvolatäti sanoi että olet niin iso poika että sun kuuluu nyt syödä jo itse. Äiti ei enää syötä yhtään.
Meinasin sitten tiputtaa silmäni päästä kun poika alkoi lappamaan ruokaa suuhunsa niin kuin isot pojat, ja siitä asti sitten syönyt itse!
Luulin että joutuisimme käymään oikein tahtojen taistelun asiasta, mutta se menikin noin helposti..

Eli sanoisin että kannustamalla ja kehumalla isoksi pojaksi onnistuu parhaiten. Tietenkin täytyy olla tiukkana asian kanssa ja varata aikaa ruokailuun.

 

Kauanko ootte harjoitelleet? Onko lapsi ikinä syönyt itse reippaasti?

Mulla on itsellä samanikäinen ipana, ja se kyllä syö reippaasti silloin kun on nälkä. Jos ei ole, menee pelleilyksi, ja silloin lähdetään pois pöydästä. Seuraavan kerran on ruokaa tarjolla sitten seuraavaan ruoka-aikaan.

 

Meidän kuopus (nyt 1.5v) on hidas syöjä ja on aina ollut hidas. Esikoinen lusikoi 2 minuutissa annetut eväät. Ei tuohon mitään konstia ole, muuta kuin vanhempien kärsivällisyys. Ei se lapsi opikaan syömään itse, jos tietää, että kyllä se äiti lopuksi syöttää sen ruuan.

Kuopus siis ruokailee sen puoli tuntia ihan helposti. Suunnilleen siinä kohdassa sitten on lopeteltu syönti ja sitten taas jatketaan seuraavana ruoka-aikana. Kyllä se nälkä myös jossain vaiheessa houkuttelee syömään, eli riittävän pitkät tauot (= ei napostelua välillä, vaikka on syönytkin huonosti) niin todennäköisesti se itsesyöntikin lähtee pikkuhiljaa onnistumaan.

Menisikin puolessa tunnissa, huoh.... Aterioiden välillä ei meillä syödä mitään, eli siitä ei ole kyse etteikö olisi nälkäinen. Meilläkin muuten esikoinen on ollut aina tosi hyvä ja nopea syömään, ja kaikki on aina kelvannut. Tällaista jatkuvaa hoputtamista ja maanittelua ei ole koskaan aikaisemmin tarvittu.

 

Siten että keräät piiiiiiitkät hermot ja annat lapsen syödä+harjaantua siinä. Lakkaat syöttämästä vaikka miten ärsyttäs. Eihän se opettele jos huomaa että tulet apuun hänen toimiessaan suotuisalla tavalla. Mun 2v leikkijälle koittaa pöydästä poisto ja ruoan odotus seuraavaan kertaan jos ei syö vaan leikkii ja toilaa pöydässä.

Näinhän se kai on tehtävä. Sitä nälkäkiukkua ei vaan millään jaksaisi enää tähän kaiken muun veljesten välisen jatkuvan tappelun lisäksi.

 

Meidän kuopus (nyt 1.5v) on hidas syöjä ja on aina ollut hidas. Esikoinen lusikoi 2 minuutissa annetut eväät. Ei tuohon mitään konstia ole, muuta kuin vanhempien kärsivällisyys. Ei se lapsi opikaan syömään itse, jos tietää, että kyllä se äiti lopuksi syöttää sen ruuan.

Kuopus siis ruokailee sen puoli tuntia ihan helposti. Suunnilleen siinä kohdassa sitten on lopeteltu syönti ja sitten taas jatketaan seuraavana ruoka-aikana. Kyllä se nälkä myös jossain vaiheessa houkuttelee syömään, eli riittävän pitkät tauot (= ei napostelua välillä, vaikka on syönytkin huonosti) niin todennäköisesti se itsesyöntikin lähtee pikkuhiljaa onnistumaan.

Menisikin puolessa tunnissa, huoh.... Aterioiden välillä ei meillä syödä mitään, eli siitä ei ole kyse etteikö olisi nälkäinen. Meilläkin muuten esikoinen on ollut aina tosi hyvä ja nopea syömään, ja kaikki on aina kelvannut. Tällaista jatkuvaa hoputtamista ja maanittelua ei ole koskaan aikaisemmin tarvittu.

Lopeta se syöttäminen kokonaan, ja myös se hoputtaminen ja maanittelu. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen syömiseen. Katsot kellosta jonkun tietyn ajan jonka ruokailu saa kestää, ja jos ei ole syönyt niin ruoka pois. Ei ruokailusta kannata tehdä minkäänlaista valtataistelua tai numeroa.

 

Kauanko ootte harjoitelleet? Onko lapsi ikinä syönyt itse reippaasti?

Mulla on itsellä samanikäinen ipana, ja se kyllä syö reippaasti silloin kun on nälkä. Jos ei ole, menee pelleilyksi, ja silloin lähdetään pois pöydästä. Seuraavan kerran on ruokaa tarjolla sitten seuraavaan ruoka-aikaan.

Harjoiteltu on siitä pitäen kun lusikka on kädessä pysynyt, eli noin 1-vuotiaasta. Ei ole koskaan syönyt reippaasti itse.

 

Meidän kuopus (nyt 1.5v) on hidas syöjä ja on aina ollut hidas. Esikoinen lusikoi 2 minuutissa annetut eväät. Ei tuohon mitään konstia ole, muuta kuin vanhempien kärsivällisyys. Ei se lapsi opikaan syömään itse, jos tietää, että kyllä se äiti lopuksi syöttää sen ruuan.

Kuopus siis ruokailee sen puoli tuntia ihan helposti. Suunnilleen siinä kohdassa sitten on lopeteltu syönti ja sitten taas jatketaan seuraavana ruoka-aikana. Kyllä se nälkä myös jossain vaiheessa houkuttelee syömään, eli riittävän pitkät tauot (= ei napostelua välillä, vaikka on syönytkin huonosti) niin todennäköisesti se itsesyöntikin lähtee pikkuhiljaa onnistumaan.

Menisikin puolessa tunnissa, huoh.... Aterioiden välillä ei meillä syödä mitään, eli siitä ei ole kyse etteikö olisi nälkäinen. Meilläkin muuten esikoinen on ollut aina tosi hyvä ja nopea syömään, ja kaikki on aina kelvannut. Tällaista jatkuvaa hoputtamista ja maanittelua ei ole koskaan aikaisemmin tarvittu.

Lopeta se syöttäminen kokonaan, ja myös se hoputtaminen ja maanittelu. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen syömiseen. Katsot kellosta jonkun tietyn ajan jonka ruokailu saa kestää, ja jos ei ole syönyt niin ruoka pois. Ei ruokailusta kannata tehdä minkäänlaista valtataistelua tai numeroa.

No mitäs sitten kun lapsi huutaa nälkäänsä, ja seuraava ruoka-aika on 3 tunnin päästä? Tai pitäisi käydä nukkumaan eikä palaakaan ole mennyt alas? En ala valvottamaan koko perhettä öisin sen takia että yksi on nälissään.

 

Kauanko ootte harjoitelleet? Onko lapsi ikinä syönyt itse reippaasti?

Mulla on itsellä samanikäinen ipana, ja se kyllä syö reippaasti silloin kun on nälkä. Jos ei ole, menee pelleilyksi, ja silloin lähdetään pois pöydästä. Seuraavan kerran on ruokaa tarjolla sitten seuraavaan ruoka-aikaan.

Harjoiteltu on siitä pitäen kun lusikka on kädessä pysynyt, eli noin 1-vuotiaasta. Ei ole koskaan syönyt reippaasti itse.

Puoltoista vuotta on aika pitkä aika katsoa tuollaista touhua... jos lapsi on terve, lopettaisin syöttämisen kokonaan ja jättäisin välipalan pois (olettaen että teillä sellainen on). Terve lapsi ei itseään ruuan ääreen näännytä.

 

Kauanko ootte harjoitelleet? Onko lapsi ikinä syönyt itse reippaasti?

Mulla on itsellä samanikäinen ipana, ja se kyllä syö reippaasti silloin kun on nälkä. Jos ei ole, menee pelleilyksi, ja silloin lähdetään pois pöydästä. Seuraavan kerran on ruokaa tarjolla sitten seuraavaan ruoka-aikaan.

Harjoiteltu on siitä pitäen kun lusikka on kädessä pysynyt, eli noin 1-vuotiaasta. Ei ole koskaan syönyt reippaasti itse.

Puoltoista vuotta on aika pitkä aika katsoa tuollaista touhua... jos lapsi on terve, lopettaisin syöttämisen kokonaan ja jättäisin välipalan pois (olettaen että teillä sellainen on). Terve lapsi ei itseään ruuan ääreen näännytä.

Terve on. On myös ERITTÄIN lujatahtoinen. Siksi epäilen että helppoa konstia tähänkään ei ole, mutta pakko on jotain yrittää. Tuntuu vaan että lapsi on mieluummin vaikka kokonaan syömättä, kuin antaa periksi ja ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa lusikoida itse.

 

Lopeta se syöttäminen kokonaan, ja myös se hoputtaminen ja maanittelu. Älä kiinnitä mitään huomiota lapsen syömiseen. Katsot kellosta jonkun tietyn ajan jonka ruokailu saa kestää, ja jos ei ole syönyt niin ruoka pois. Ei ruokailusta kannata tehdä minkäänlaista valtataistelua tai numeroa.

No mitäs sitten kun lapsi huutaa nälkäänsä, ja seuraava ruoka-aika on 3 tunnin päästä? Tai pitäisi käydä nukkumaan eikä palaakaan ole mennyt alas? En ala valvottamaan koko perhettä öisin sen takia että yksi on nälissään.

Lapsi on selkeästi oppinut, että saa ruokaa silloin kun itse haluaa (kun äiti ei kestä huutoa) ja ruoka-aikaa ei sitten tarvitse syödä. Eli teillä lapsi määrää tällä hetkellä ruoka-asioissa kaapin paikan. Aloita vallan takaisinotto sellaisena päivänä kun oikeasti jaksat pysyä lujana ja jos ei syö tiettyyn aikaan mennessä, niin poistetaan pöydästä ja oli huuto mikä tahansa niin seuraavan kerran saa ruokaa ruoka-aikana. Ei se lapsi opikaan mitään, jos sille aina antaa periksi (kun huutaa riittävän pitkään). Sen verran älykkäitä ne on, että ne helposti lähtee vetäämään vanhempia kuin pässiä narussa jos vaan sen narunpätkän niille antaa.

 

Terve on. On myös ERITTÄIN lujatahtoinen. Siksi epäilen että helppoa konstia tähänkään ei ole, mutta pakko on jotain yrittää. Tuntuu vaan että lapsi on mieluummin vaikka kokonaan syömättä, kuin antaa periksi ja ottaa lusikan kauniiseen käteen ja alkaa lusikoida itse.

Sen vuoksi sinun on oltava vielä lujatahtoisempi, jos haluat "voittaa" tämän kamppailun.

 

Jos touhuaa ruokapöydässä jotain asiatonta, voi poistua pöydästä. Jos ei ruoka maistu, olkoon syömättä. Se siitä.

 

Ootkohan sä nyt jotenki yksinkertanen. Kun lapsikin on jo noin iso. Laitat ruuan eteen ja käsket syödä. Jos käy leikkimään, varotat kaks kertaa j a otat ruuan pois. Ei sekään jaksa montaa päivää nälässä olla.

Pikkasen sitä aivotoimintaa ja maalaisjärkee.

 

Onko siinä sitten joku ikäraja milloin pitää syödä itse ?

Älä huoli, lapsi oppii paljon uutta ja myös syömään itse kun menee päiväkotiin.
Kotona voi vielä olla vanhempien passattavana.

 

Ootkohan sä nyt jotenki yksinkertanen. Kun lapsikin on jo noin iso. Laitat ruuan eteen ja käsket syödä. Jos käy leikkimään, varotat kaks kertaa j a otat ruuan pois. Ei sekään jaksa montaa päivää nälässä olla.

Pikkasen sitä aivotoimintaa ja maalaisjärkee.

Onko joku äiti oikeesti näin julma lapselle ?
Ruokailusta pitää tehdä iloinen asia eikä pakkorangaistus. Ei ihmekään että syömishäiriöt lapsilla lisääntyy jos meno on tällaista.

 

Meillä on vähän samanlainen ongelma kuin sinulla ap. Lapsi on 2v9kk. Ja useimmiten sorrun sit lopulta syöttämään. Aamupuuro on ainut minkä syö itse ja suht reippaasti yleensä. Olen kyllä ajatellut tuota pöydästä poistamista tietyn ajan kuluttua mutta en ole raaskinut käytäntöön panna.
Näistä teidän vinkeistä viisastuneena täytyy ottaa projektiksi. Toimisikohan se jos panisin houkuttimeksi ksylitol pastillin jonka saa jos syö ennen kuin munakello soi. Kellon soinnin jälkeen pastilli lähtee mut syöttäisin lapsen kuitenkin. Vai onko vaan parempi siinä vaiheessa jättää ilman pastillia ja ruokaa? Tuntuu jotenkin niin pahalta jättää ilman ruokaa.. :/

 

Ootkohan sä nyt jotenki yksinkertanen. Kun lapsikin on jo noin iso. Laitat ruuan eteen ja käsket syödä. Jos käy leikkimään, varotat kaks kertaa j a otat ruuan pois. Ei sekään jaksa montaa päivää nälässä olla.

Pikkasen sitä aivotoimintaa ja maalaisjärkee.

Onko joku äiti oikeesti näin julma lapselle ?
Ruokailusta pitää tehdä iloinen asia eikä pakkorangaistus. Ei ihmekään että syömishäiriöt lapsilla lisääntyy jos meno on tällaista.

Beesi tähän!

Yleensä tosiaan auttaa jos joku vieraampi, vaikka neuvolantäti tai mummu sanoo että jopas oletkin niin iso että osaat varmaan tehdä jo sitä ja tätä etkä anna äidin auttaa!