Miten saada uusi kumppani ymmärtämään oma roolinsa lapsiperheessä?

[Keittiönoita]

Vielä palaan siihen, miten mies itse kokee tilanteen ja millaisen roolin hän haluaa ottaa? Ja miten itse arvelee pääsevänsä siihen rooliin?

 

[ninaTT]

Jos ongelma on lähinnä vanhimman lapsen kanssa, niin entä jos mies ja vanhin tekisivät jotain mielekästä keskenään, niinku miesten kesken? Idean toimivuus ja toteutettavuus riippuu paljon siitä minkälainen heidän suhteensa on ja kuinka kauan uusi mies on kuvioissa ollut, sekä kuinka halukas hän on kokeilemaan tämmöistä. Jos olette varmoja siitä, että hän on kuvioissa vielä pitkään niin hänestä tulee yhdenlainen "isähahmo", siis yksi lisää aikuisia miehiä jotka lapsesi tuntevat ja joista he ottavat mallia. Se ei oikein ole valintakysymys kuten ap ja muutama muu jo huomauttivat. Voi ainoastaan valita minkälainen malli on.

Komentojen tehokkuus riippuu siitä kuinka paljon lapsi luottaa komentajaan (ellei käytä pelkoa kasvatusvälineenä...) Jotta lapsi voisi luottaa aikuiseen, on hänen tunnettava aikuinen ja tunnettava se, että aikuinen välittää hänestä ja on kiinnostunut tästä. Pienen lapsen kanssa se on aika helppoa, melkein pelkkä läsnäolo riittää. Isommalla lapsella on jo muita tarpeita. Yhteinen uimareissu, pyöräilyretki tai vaikka kalassa käynti voi auttaa tämmöisen suhteen alkuun. Sitten heillä on oma juttunsa josta puhua. Silloin poika tietää, että tämä mies ei pelkästään siedä häntä koska tykkää äidistä vaan on myös kiinnostunut pojasta itsestään ja haluaa olla osa perhettä, ei kiilata pojan ja äidin väliin tms.

Tai tämmösiä ajatuksia mulla tuli mieleen...

 

[poikia3]

Jos auktoriteettia ei ole eikä tajua lasten kanssa elämiseen ei hyvältä näytä :/ sitä ei todellakaan voi oppia mistään kirjoista.

Lapsien kanssa elämään oppii vain elämällä lasten kanssa. On hiukan eriasia kasvaa vanhemmuuten kasvamalla yhtä matkaa lasten kanssa, kuin että tipahtaa perheiseen, jossa lapset ovat jo isoja. Tämä on ollut omallekin miehelleni vaikeaa, mutta oikeasti auktoriteetti on löytynyt vuosien harjoittelun kautta, ja myös se, mitä minkäkin ikäiseltä voi odottaa. Olen joutunut pitämään pikkuvanhan esikoiseni puolia välillä, tämän kun olisi kovinkin pienenä olla jo huomattavasti ikäänsä vanhempi - mutta nyt mies omien lastensa kautta saa asioihin uutta perspektiiviä.

 

[Mahza]

Jos ongelma on lähinnä vanhimman lapsen kanssa, niin entä jos mies ja vanhin tekisivät jotain mielekästä keskenään, niinku miesten kesken? Idean toimivuus ja toteutettavuus riippuu paljon siitä minkälainen heidän suhteensa on ja kuinka kauan uusi mies on kuvioissa ollut, sekä kuinka halukas hän on kokeilemaan tämmöistä. Jos olette varmoja siitä, että hän on kuvioissa vielä pitkään niin hänestä tulee yhdenlainen "isähahmo", siis yksi lisää aikuisia miehiä jotka lapsesi tuntevat ja joista he ottavat mallia. Se ei oikein ole valintakysymys kuten ap ja muutama muu jo huomauttivat. Voi ainoastaan valita minkälainen malli on.

Komentojen tehokkuus riippuu siitä kuinka paljon lapsi luottaa komentajaan (ellei käytä pelkoa kasvatusvälineenä...) Jotta lapsi voisi luottaa aikuiseen, on hänen tunnettava aikuinen ja tunnettava se, että aikuinen välittää hänestä ja on kiinnostunut tästä. Pienen lapsen kanssa se on aika helppoa, melkein pelkkä läsnäolo riittää. Isommalla lapsella on jo muita tarpeita. Yhteinen uimareissu, pyöräilyretki tai vaikka kalassa käynti voi auttaa tämmöisen suhteen alkuun. Sitten heillä on oma juttunsa josta puhua. Silloin poika tietää, että tämä mies ei pelkästään siedä häntä koska tykkää äidistä vaan on myös kiinnostunut pojasta itsestään ja haluaa olla osa perhettä, ei kiilata pojan ja äidin väliin tms.

Tai tämmösiä ajatuksia mulla tuli mieleen...

Kiitos ymmärryksestä. Ja kiitos taas uudesta näkökannasta. Mä alan pikkuhiljaa oivaltaa että oon lähteny ihan väärästä suunnasta liikkeelle...

 

[viiru]

oletko antanut miesystäväsi itse tutustua lapsiin. Aika monta pientä on sulla.
Minä olisin paniikissa, koska itsekin olen ainoa lapsi.
Anna miehen olla vaikka sen vanhimman pojan kanssa kahdestaan. Vie esim. jalkapallo-otteluun tms mistä poika tykkää. Nuoremmat varmaankin sopeutuvat paremmin.
Anna aikaa äläkä vaadi liikaa. Sulla se omista lapsista viimeksi on vastuu.

 

[Mahza]

Vielä palaan siihen, miten mies itse kokee tilanteen ja millaisen roolin hän haluaa ottaa? Ja miten itse arvelee pääsevänsä siihen rooliin?

Tässä on taas yksi massiivinen ongelma. Kun mies ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Välillä tuntuu ettei miehellä ole hajuakaan perhe-elämästä....

Toisaalta, mies itse on eroperheen lapsi, ja luonut vahvan siteen isäpuoleensa. Voiskohan asiaa lähestyä tätä kautta?

 

[Mahza]

oletko antanut miesystäväsi itse tutustua lapsiin. Aika monta pientä on sulla.
Minä olisin paniikissa, koska itsekin olen ainoa lapsi.
Anna miehen olla vaikka sen vanhimman pojan kanssa kahdestaan. Vie esim. jalkapallo-otteluun tms mistä poika tykkää. Nuoremmat varmaankin sopeutuvat paremmin.
Anna aikaa äläkä vaadi liikaa. Sulla se omista lapsista viimeksi on vastuu.

Mun tarvinnee alkaa järjestää miehille yhteistä tekemistä. Tähän asti en ole viitsinyt tuputtaa, mutta jos alkais varovaisesti kysymään mieheltä oisko hän halukas tekemään pojan kanssa jotain kaksin. Siinä vaan äkkiä kasvaa sisarkateutta, kun yksi saa enemmän kuin toiset :/ (miten olenkaan onnistunut kasvattamaan lapsistani näin kauheita?)

 

[Keittiönoita]

Tässä on taas yksi massiivinen ongelma. Kun mies ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Välillä tuntuu ettei miehellä ole hajuakaan perhe-elämästä....

Toisaalta, mies itse on eroperheen lapsi, ja luonut vahvan siteen isäpuoleensa. Voiskohan asiaa lähestyä tätä kautta?

Oikein hyvin voi!

 

[joo;(]

Miten puolisosi pärjäsi lastesi kanssa silloin, kun ette vielä asuneet yhdessä? Voisiko niistä kokemuksista löytyä jotain, minkä pohjalta lähteä käsittelemään asiaa?

Emme asu yhdessä vieläkään. Tulevaisuudessa olisi tarkoitus muuttaa yhteen, mutta nyt näyttää siltä ettei tulevaisuutta voi tulla. Lapset menee kaiken edelle.

Tahtoisinkin saada asiat järjestykseen jo nyt (kärsimätön), tai ainakin hyvälle alulle.

Jotain viisasta sentään. Hiljaa hyvä tulee.

 

[joo;(]

Mies ei juuri komenna lapsia, kun olen paikalla. Mutta jos komentaa niin tottelevat kyllä, ainakin useimmiten.

Miehen ei ehkä kannattaisi vielä vähään aikaan jäädä lasten kanssa aivan keskenään vaan ensin hän alkaisi ottaa vähän enemmän "komentovastuuta" sun ollessasi paikalla. Ja kun lapsesi tottuvat siihen, että heitä komentaa muutkin kuin äiti ja isä, niin vasta sitten alkaa harjoitella niitä keskenään olemisia.

Kyllä sä olet niiiin viisas ja osaat vielä kirjoittaa sen sanoina.

 

[joo;(]

Minä jäin miettimään tuota tottelemista ja komentamista? Onkohan niillä liian suuri osuus siinä perheenjäsenten rooleissa? Miten menee niissä tilanteissa, joissa ei tarvita komentamista ja tottelemista?

Just noin! Täytyykö heti ottaa niin roolia kun ei asutakaan vielä yhdessä, käy vain vieraana. En itsekään niin kyläillessäni vieraiden lapsia komentele, ellen ole hoitamassa.

 

[Mahza]

Minä jäin miettimään tuota tottelemista ja komentamista? Onkohan niillä liian suuri osuus siinä perheenjäsenten rooleissa? Miten menee niissä tilanteissa, joissa ei tarvita komentamista ja tottelemista?

Just noin! Täytyykö heti ottaa niin roolia kun ei asutakaan vielä yhdessä, käy vain vieraana. En itsekään niin kyläillessäni vieraiden lapsia komentele, ellen ole hoitamassa.

Niin no, mies on kuulunut lasten elämään jo 1½ vuotta. Käy meillä yöpymässä 3-5 yötä viikossa. Ei hän niinkään vieraile, puolet vaatteistaankin on täällä. Mutta kuitenkin asuu omillaan vielä.
Vähän niinkuin lapsilla, miehelläkin on kaksi kotia

 

[joo;(]

Jos ongelma on lähinnä vanhimman lapsen kanssa, niin entä jos mies ja vanhin tekisivät jotain mielekästä keskenään, niinku miesten kesken? Idean toimivuus ja toteutettavuus riippuu paljon siitä minkälainen heidän suhteensa on ja kuinka kauan uusi mies on kuvioissa ollut, sekä kuinka halukas hän on kokeilemaan tämmöistä. Jos olette varmoja siitä, että hän on kuvioissa vielä pitkään niin hänestä tulee yhdenlainen "isähahmo", siis yksi lisää aikuisia miehiä jotka lapsesi tuntevat ja joista he ottavat mallia. Se ei oikein ole valintakysymys kuten ap ja muutama muu jo huomauttivat. Voi ainoastaan valita minkälainen malli on.

Komentojen tehokkuus riippuu siitä kuinka paljon lapsi luottaa komentajaan (ellei käytä pelkoa kasvatusvälineenä...) Jotta lapsi voisi luottaa aikuiseen, on hänen tunnettava aikuinen ja tunnettava se, että aikuinen välittää hänestä ja on kiinnostunut tästä. Pienen lapsen kanssa se on aika helppoa, melkein pelkkä läsnäolo riittää. Isommalla lapsella on jo muita tarpeita. Yhteinen uimareissu, pyöräilyretki tai vaikka kalassa käynti voi auttaa tämmöisen suhteen alkuun. Sitten heillä on oma juttunsa josta puhua. Silloin poika tietää, että tämä mies ei pelkästään siedä häntä koska tykkää äidistä vaan on myös kiinnostunut pojasta itsestään ja haluaa olla osa perhettä, ei kiilata pojan ja äidin väliin tms.

Tai tämmösiä ajatuksia mulla tuli mieleen...

Tietenkin ninalla tulee hyviä ajatuksia mieleen ja ohjeita. Olet niin. Sinun on pakko olla todella hyvä äiti eikä pelkästään kirjaviisautta ja nuorikin olet.

 

[joo;(]

Vielä palaan siihen, miten mies itse kokee tilanteen ja millaisen roolin hän haluaa ottaa? Ja miten itse arvelee pääsevänsä siihen rooliin?

Tässä on taas yksi massiivinen ongelma. Kun mies ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Välillä tuntuu ettei miehellä ole hajuakaan perhe-elämästä....

Toisaalta, mies itse on eroperheen lapsi, ja luonut vahvan siteen isäpuoleensa. Voiskohan asiaa lähestyä tätä kautta?

Jotenkin tuntuu että sulla on nyt vain valtava tarve saada tästä mies ja perhe teille. Ilman miestäkin on perhe!
Jotenkin ei sopeudu teidän kuvioon poikamies ja sulla kolme pientä lasta. Tai sitten todellakin yrität liian nopeasti antaa miehelle vastuuta kolmen lapsen komentamisesta, lapsettomalle henkilölle.
Koska ei asu vielä kanssanne niin hätäkö tuossa, anna heidän tutustua rauhassa. Vanhimmalla pian kouluun lähtökin, ei liian monta asiaa kerralla.

 

[Mahza]

Vielä palaan siihen, miten mies itse kokee tilanteen ja millaisen roolin hän haluaa ottaa? Ja miten itse arvelee pääsevänsä siihen rooliin?

Tässä on taas yksi massiivinen ongelma. Kun mies ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Välillä tuntuu ettei miehellä ole hajuakaan perhe-elämästä....

Toisaalta, mies itse on eroperheen lapsi, ja luonut vahvan siteen isäpuoleensa. Voiskohan asiaa lähestyä tätä kautta?

Jotenkin tuntuu että sulla on nyt vain valtava tarve saada tästä mies ja perhe teille. Ilman miestäkin on perhe!
Jotenkin ei sopeudu teidän kuvioon poikamies ja sulla kolme pientä lasta. Tai sitten todellakin yrität liian nopeasti antaa miehelle vastuuta kolmen lapsen komentamisesta, lapsettomalle henkilölle.
Koska ei asu vielä kanssanne niin hätäkö tuossa, anna heidän tutustua rauhassa. Vanhimmalla pian kouluun lähtökin, ei liian monta asiaa kerralla.

Ehkä mulla on tarve saada mies perheeseen. :ashamed: Pitkään kun on yksin jaksanut, niin toki se tuntuu ihanalta ajatukselta saada jakaa arki aikuisen kanssa.
Ja liian hätäinen mä ainakin olen, sen myönnän. Pelkään vaan ettei mies sopeudu meidän perheeseen... Haluaisin tietää sen mieluusti ennemmin kuin myöhemmin. En tahdo lasten kärsivän enää äidin huonoista valinnoista, ja siksi toivon kovasti että tämä valinta olisi oikea.