Miten saada uusi kumppani ymmärtämään oma roolinsa lapsiperheessä?

[Mahza]

Eli, puolisoni on siis lapseton, ja minulla on kolme.
Puolisoni tulee lasten kanssa toimeen, mutta hänellä ei ole auktoriteettiä, eikä hän osaa komentaa lapsia niin että he uskoisivat. Lisäksi haluaisin hänen olevan roolimalli lapsille, "isähahmo", sillä vaikka lapsilla onkin hyvä isä, hän ei paljoa lapsia luokseen pysty ottamaan.

Kertokaa jotain kirjallisuutta aiheesta, nettiartikkeleita, foorumeita jne, mistä voisin asiasta luke aja sitten jutella puolisoni kanssa.

 

[joku]

ookkoonää lempannut sen kakaran ulos ja ottanut uuten?

 

[vieras]

Sen oon ainakin kuullu et isä/äitipuoli ei voi olla ensisijainen kurinpitäjä ja päättämässä asioista..se vaan ei toimi niin. Isä/äitipuoli voi olla tukemassa, mutta biologisen vanhemman asettamissa säännöissä perheessä lasten kanssa!

 

[Pesky Pixie]

Mun mielestä keskustelemalla ja esimerkkiä antamalla. Mun miesystäväni tuntuu luiskahtavan aika helposti tähän meidän perheemme elämään, vaikka ei yhdessä kanssamme asukaan. Hänelläkään ei ole lapsia. Mutta mietin tuota, että ainakin meillä lapset tottelevat miestä, jos hän komentaa. Mutta miksi teillä ei sitten niin ole? Tottelevatko lapset teillä yleensä muita aikuisia? Onko miehellä sitten sellaisia komentoja tai tapoja, jotka eivät ole lapsille tuttuja, tai kohtuuttomia vaatimuksia? Itse olen ottanut sen linjan, että tuen miestä, kun hän lapsia komentaa, en ainakaan lasten nähden kyseenalaista hänen auktoriteettiaan. Jos hän vaatii lapsilta jotain sellaista, mikä ei meidän perheessä ole tapana, niin puhun siitä sitten kun lapset eivät ole kuulemassa.

 

[aika paljon vaadittu lapsettomalta]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

 

[Mahza]

Mun mielestä keskustelemalla ja esimerkkiä antamalla. Mun miesystäväni tuntuu luiskahtavan aika helposti tähän meidän perheemme elämään, vaikka ei yhdessä kanssamme asukaan. Hänelläkään ei ole lapsia. Mutta mietin tuota, että ainakin meillä lapset tottelevat miestä, jos hän komentaa. Mutta miksi teillä ei sitten niin ole? Tottelevatko lapset teillä yleensä muita aikuisia? Onko miehellä sitten sellaisia komentoja tai tapoja, jotka eivät ole lapsille tuttuja, tai kohtuuttomia vaatimuksia? Itse olen ottanut sen linjan, että tuen miestä, kun hän lapsia komentaa, en ainakaan lasten nähden kyseenalaista hänen auktoriteettiaan. Jos hän vaatii lapsilta jotain sellaista, mikä ei meidän perheessä ole tapana, niin puhun siitä sitten kun lapset eivät ole kuulemassa.

Mä kyllä tuen aina miestä, jos komentaa jne, mutta lapset ei vaan usko. Muutenkin nuo on aika hulivilejä, niille tarvii olla tiukka ja johdonmukainen.
Miehellä on ollut kohtuuttomia vaatimuksia, näistä on puhuttu kun lapset eivät ole kuulolla.
Mies itse on ainoa lapsi, eikä tunnu ymmärtävän että sisarusten välillä voi olla skismaa silloin tällöin. Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että lapseni ovat persoonaltaan erilaisia kuin hän.

 

[Huspati Huta]

Minusta tuo kuulostaa, että sinä ap tarjoilet hänelle valmiina roolin, johon miehen pitäisi luikahtaa. Minusta asian pitäisi olla niin, että hänen roolinsa muotoutuu sen mukaan millainen ihminen hän on.

 

[Pesky Pixie]

Oliskohan eroperhe.netin sivuilla jotain keskusteluja/artikkeleita. Aika kurjalta tilanne kuulostaa kyllä. :/

 

[Mahza]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Tottakai on ensisijaisesti minun ja eksän tehtävä, mutta voisi kai olettaa että uusioperheessä kaikkien tulisi puhaltaa yhteen hiileen? Mies mielellään hoitaisi lapsia aina silloin tällöin kun minulla on pakollista menoa, mutta se ei oikein onnistu kun hän ei saa lapsia tottelemaan. Viimeksi poikani oli mm. heittänyt tavaroita ja koittanut lyödä miestä, paiskonut ovia jne, mitä ei koskaan tee minulle, isälleen tai pikkuveljelleni.

Perheneuvolasta kun saimme lastenhoitoapua, niin he sanoivat että lapseni ovat voimakastahtoisia ja testaavat aikuiset ennenkuin alkavat tottelemaan... Eli auktoriteettiä tarvitaan ja kovasti.

 

[Criminal Mind]

Minusta tuo kuulostaa, että sinä ap tarjoilet hänelle valmiina roolin, johon miehen pitäisi luikahtaa. Minusta asian pitäisi olla niin, että hänen roolinsa muotoutuu sen mukaan millainen ihminen hän on.

Samaa mieltä :attn:

 

[Mahza]

Minusta tuo kuulostaa, että sinä ap tarjoilet hänelle valmiina roolin, johon miehen pitäisi luikahtaa. Minusta asian pitäisi olla niin, että hänen roolinsa muotoutuu sen mukaan millainen ihminen hän on.

Hmmm.... Tässä voi olla perää. On vain sellainen olo, että hän luulee että lapset automaattisesti tottelevat kaikkia aikuisia samalla tavalla. Lapseni ovat kuitenkin hyvin tarkkoja sen suhteen, kehen voi luottaa, mikä lienee yleistä eroperheissä?

 

[Huspati Huta]

Minusta tuo kuulostaa, että sinä ap tarjoilet hänelle valmiina roolin, johon miehen pitäisi luikahtaa. Minusta asian pitäisi olla niin, että hänen roolinsa muotoutuu sen mukaan millainen ihminen hän on.

Hmmm.... Tässä voi olla perää. On vain sellainen olo, että hän luulee että lapset automaattisesti tottelevat kaikkia aikuisia samalla tavalla. Lapseni ovat kuitenkin hyvin tarkkoja sen suhteen, kehen voi luottaa, mikä lienee yleistä eroperheissä?

En muista minkäikäisiä lapsesi ovat. Meillä miehen lapsi oli 2-vuotias, kun minä tulin kuvioihin. Ja siitä on kauhean paljon jo aikaa, mutta muistelen, ettei minulle asetettu kovin paljon paineita tämän asian suhteen. Sain kyllä etsiä sitä rooliani, vaihtelevalla menetyksellä. Lapsi oli kyllä siinä suhteessa ihana, ettei protestoinut minua vastaan, vaikka joskus olisi varmaan ollut aihettakin.

 

[Mahza]

Minusta tuo kuulostaa, että sinä ap tarjoilet hänelle valmiina roolin, johon miehen pitäisi luikahtaa. Minusta asian pitäisi olla niin, että hänen roolinsa muotoutuu sen mukaan millainen ihminen hän on.

Hmmm.... Tässä voi olla perää. On vain sellainen olo, että hän luulee että lapset automaattisesti tottelevat kaikkia aikuisia samalla tavalla. Lapseni ovat kuitenkin hyvin tarkkoja sen suhteen, kehen voi luottaa, mikä lienee yleistä eroperheissä?

En muista minkäikäisiä lapsesi ovat. Meillä miehen lapsi oli 2-vuotias, kun minä tulin kuvioihin. Ja siitä on kauhean paljon jo aikaa, mutta muistelen, ettei minulle asetettu kovin paljon paineita tämän asian suhteen. Sain kyllä etsiä sitä rooliani, vaihtelevalla menetyksellä. Lapsi oli kyllä siinä suhteessa ihana, ettei protestoinut minua vastaan, vaikka joskus olisi varmaan ollut aihettakin.

Poika 6v, tytöt 5v ja 3½v. Tuon nuorimman osalta tilanne lie helpoin, hän tottelee (ellei isovali yllytä muuhun), keskimmäisenkin kanssa tilanne on kutakuinkin hallussa, mutta vanhimmaisen kanssa on isoimmat ongelmat.

Vanhin on ottanut eron kaikista raskaimmin, ja siksikin minusta olisi tärkeää saada arki asettumaan pikkuhiljaa, jotta pojan olisi hyvä olla.

 

[Mama the strange]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Mun mielestä ihmisen, joka alkaa suhteeseen lapsellisen kanssa on kyllä oltava kumppaninsa lapsille isä/äitihahmo, etenkin jos asuu lasten kanssa samassa taloudessa. Ei tietenkään uuden kumppanin pidä viedä lasten biologisten vanhempien asemaa, mutta jonkinasteinen kolmas vanhempi hänestä on tultava (ainakin jos lapset ovat pieniä).
Minusta olisi ainakin hankala elää lapseni ja uuden kumppanini kanssa, jos kumppanini ei osaisi olla lapselleni turvallinen aikuinen, johon voi luottaa.
Meille kaikille on parasta, että meistä hitsaantuu kokonainen perhe. Tottakai lapsella on myös oma isänsä ja hän on osa lapsen perhettä ja meidän muidenkin perhettä, mutta onhan aika vaikeaa jos äiti ja lapsi ovat oma saarekkeensa ja äiti ja uusi mies omansa. Tällöin on vaarana myös, että vain toisen osapuolen lapsi jää perheessä ulkopuoliseksi, jos äidille ja uudelle miehelle syntyy yhteisiä lapsia.

 

[vieras]

Eli, puolisoni on siis lapseton, ja minulla on kolme.
Puolisoni tulee lasten kanssa toimeen, mutta hänellä ei ole auktoriteettiä, eikä hän osaa komentaa lapsia niin että he uskoisivat. Lisäksi haluaisin hänen olevan roolimalli lapsille, "isähahmo", sillä vaikka lapsilla onkin hyvä isä, hän ei paljoa lapsia luokseen pysty ottamaan.

Kertokaa jotain kirjallisuutta aiheesta, nettiartikkeleita, foorumeita jne, mistä voisin asiasta luke aja sitten jutella puolisoni kanssa.

Ei musta voi yksipuolisesti sanella, millaiseen rooliin toisen pitäisi valmiissa perheessä asettua. Kyllä se on asia, josta täytyy pystyä neuvottelemaan yhdessä ja jossa myös sillä isäpuolella on valta päättää siitä, millainen isäpuoli tahtoo olla tai mihin olettaa kykenevänsä.

 

[joo;(]

Mun mielestä keskustelemalla ja esimerkkiä antamalla. Mun miesystäväni tuntuu luiskahtavan aika helposti tähän meidän perheemme elämään, vaikka ei yhdessä kanssamme asukaan. Hänelläkään ei ole lapsia. Mutta mietin tuota, että ainakin meillä lapset tottelevat miestä, jos hän komentaa. Mutta miksi teillä ei sitten niin ole? Tottelevatko lapset teillä yleensä muita aikuisia? Onko miehellä sitten sellaisia komentoja tai tapoja, jotka eivät ole lapsille tuttuja, tai kohtuuttomia vaatimuksia? Itse olen ottanut sen linjan, että tuen miestä, kun hän lapsia komentaa, en ainakaan lasten nähden kyseenalaista hänen auktoriteettiaan. Jos hän vaatii lapsilta jotain sellaista, mikä ei meidän perheessä ole tapana, niin puhun siitä sitten kun lapset eivät ole kuulemassa.

Mä kyllä tuen aina miestä, jos komentaa jne, mutta lapset ei vaan usko. Muutenkin nuo on aika hulivilejä, niille tarvii olla tiukka ja johdonmukainen.
Miehellä on ollut kohtuuttomia vaatimuksia, näistä on puhuttu kun lapset eivät ole kuulolla.
Mies itse on ainoa lapsi, eikä tunnu ymmärtävän että sisarusten välillä voi olla skismaa silloin tällöin. Hän ei myöskään tunnu ymmärtävän, että lapseni ovat persoonaltaan erilaisia kuin hän.

Ja lapset joutuvat taas kärsijöiksi kun äidillä uusi miesystävä, joka ei oikein istu porukkaan.

 

[Mahza]

Eli, puolisoni on siis lapseton, ja minulla on kolme.
Puolisoni tulee lasten kanssa toimeen, mutta hänellä ei ole auktoriteettiä, eikä hän osaa komentaa lapsia niin että he uskoisivat. Lisäksi haluaisin hänen olevan roolimalli lapsille, "isähahmo", sillä vaikka lapsilla onkin hyvä isä, hän ei paljoa lapsia luokseen pysty ottamaan.

Kertokaa jotain kirjallisuutta aiheesta, nettiartikkeleita, foorumeita jne, mistä voisin asiasta luke aja sitten jutella puolisoni kanssa.

Ei musta voi yksipuolisesti sanella, millaiseen rooliin toisen pitäisi valmiissa perheessä asettua. Kyllä se on asia, josta täytyy pystyä neuvottelemaan yhdessä ja jossa myös sillä isäpuolella on valta päättää siitä, millainen isäpuoli tahtoo olla tai mihin olettaa kykenevänsä.

Mä nimenomaan haeskelen kirjallisuutta, jonka pohjalta keskustella kumppanini kanssa tästä asiasta. Mä haluaisin että kaikilla olisi hyvä olla tässä perheessä. En mä natsina halua sanoa millainen kenenkin tulisi olla, vaan saada jotain pohjaa, josta aloittaa keskustelu niin että kaikki olisivat lopputulokseen tyytyväisiä.

 

[Mahza]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Mun mielestä ihmisen, joka alkaa suhteeseen lapsellisen kanssa on kyllä oltava kumppaninsa lapsille isä/äitihahmo, etenkin jos asuu lasten kanssa samassa taloudessa. Ei tietenkään uuden kumppanin pidä viedä lasten biologisten vanhempien asemaa, mutta jonkinasteinen kolmas vanhempi hänestä on tultava (ainakin jos lapset ovat pieniä).
Minusta olisi ainakin hankala elää lapseni ja uuden kumppanini kanssa, jos kumppanini ei osaisi olla lapselleni turvallinen aikuinen, johon voi luottaa.
Meille kaikille on parasta, että meistä hitsaantuu kokonainen perhe. Tottakai lapsella on myös oma isänsä ja hän on osa lapsen perhettä ja meidän muidenkin perhettä, mutta onhan aika vaikeaa jos äiti ja lapsi ovat oma saarekkeensa ja äiti ja uusi mies omansa. Tällöin on vaarana myös, että vain toisen osapuolen lapsi jää perheessä ulkopuoliseksi, jos äidille ja uudelle miehelle syntyy yhteisiä lapsia.

Kiitos. Puit sanoiksi kaikki ajatukseni. Mukavaa tietää että on ainakin yksi ihminen joka ymmärtää. :hug:

 

[vieras]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Tottakai on ensisijaisesti minun ja eksän tehtävä, mutta voisi kai olettaa että uusioperheessä kaikkien tulisi puhaltaa yhteen hiileen? Mies mielellään hoitaisi lapsia aina silloin tällöin kun minulla on pakollista menoa, mutta se ei oikein onnistu kun hän ei saa lapsia tottelemaan. Viimeksi poikani oli mm. heittänyt tavaroita ja koittanut lyödä miestä, paiskonut ovia jne, mitä ei koskaan tee minulle, isälleen tai pikkuveljelleni.

Perheneuvolasta kun saimme lastenhoitoapua, niin he sanoivat että lapseni ovat voimakastahtoisia ja testaavat aikuiset ennenkuin alkavat tottelemaan... Eli auktoriteettiä tarvitaan ja kovasti.

Sitä auktoriteettiä ei kuitenkaan käskemällä kukaan saa itseensä. Voisin kuvitella, että itse olisin ihan yhtä pulassa lastesi kanssa jos sattuisin olemaan miehesi. En vain luontaisesti ole yhtään semmoinen henkilö, jolla olisi mitään auktoriteettia lapsiin. Jos mua alettaisiin syyttelemään asiasta, jolle en voi mitään, ahdistus varmaan kasvaisi niin suureksi, että alkaisin ainakin alitajuisesti välttelemään tuollaisia tilanteita joissa joudun pitämään kuria lapsille, joita en koe pystyväni hallitsemaan ollenkaan. Tuossa tilanteessa minusta vaaditaan siltä, jolla on auktoriteettia, sen käyttämistä. Hänen täytyy tehdä kaikin tavoin selväksi, että toisen aikuisen sana painaa ihan yhtälailla. Ei vika tuossa ole aikuisessa joka käskee väärin vaan lapsessa, joka ei tottele. Jos syytät vaan miestäsi ja annat siksi anteeksi lasten kovapäisyyden, homma ei tule ikinä toimimaan.

Onko teillä käytössä mitään rangaistuksia, mitä miehesi voisi käyttää jos lapset eivät tottele silloin kun nämä eivät usko puhetta (eli siis luultavasti useimmiten)?

 

[poikia3]

Ensinnäkin erostanne ei liene kovin pitkä aika. Lapsille voi ylipäätään olla vaikeaa se, että äidillä on miesystävä.

Toisekseen, meillä jokaisella vanhemmalla on erilaiset tavat olla vanhempi ja aikuinen. Ei ole yhtä hyvää tapaa olla äti tahi isä. Miesystäväsi tarvitsee tilaa löytääkseen omat tapansa toimia perheessänne. Ja voi olla, ettei hänellä ikinä ole lapsiisi samanlaista auktoriteettia kuin sinulla. Isommat lapset voivat jo pian ruveta heittämään lausetta, et sä ole meidän isä.

Omassa uusperheessämme esikoiseni, ja ainut vain minun lapseni kietoi lapsettoman miehen sormensa ympärille ja leikitti tämän pyörryksiin - ja mies leikki loputtomiin.

Niinhän se on lastenvahtienkin kanssa, lapset saattavat näitäkin testata, ja yrittää tehdä kaikenmaailman juttuja. Itse ajattelisin niin että sekä mies että lapset tarvitsevat aikaa tottuakseen toisiinsa.

 

[joo;(]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Tottakai on ensisijaisesti minun ja eksän tehtävä, mutta voisi kai olettaa että uusioperheessä kaikkien tulisi puhaltaa yhteen hiileen? Mies mielellään hoitaisi lapsia aina silloin tällöin kun minulla on pakollista menoa, mutta se ei oikein onnistu kun hän ei saa lapsia tottelemaan. Viimeksi poikani oli mm. heittänyt tavaroita ja koittanut lyödä miestä, paiskonut ovia jne, mitä ei koskaan tee minulle, isälleen tai pikkuveljelleni.

Perheneuvolasta kun saimme lastenhoitoapua, niin he sanoivat että lapseni ovat voimakastahtoisia ja testaavat aikuiset ennenkuin alkavat tottelemaan... Eli auktoriteettiä tarvitaan ja kovasti.

Sitä auktoriteettiä ei kuitenkaan käskemällä kukaan saa itseensä. Voisin kuvitella, että itse olisin ihan yhtä pulassa lastesi kanssa jos sattuisin olemaan miehesi. En vain luontaisesti ole yhtään semmoinen henkilö, jolla olisi mitään auktoriteettia lapsiin. Jos mua alettaisiin syyttelemään asiasta, jolle en voi mitään, ahdistus varmaan kasvaisi niin suureksi, että alkaisin ainakin alitajuisesti välttelemään tuollaisia tilanteita joissa joudun pitämään kuria lapsille, joita en koe pystyväni hallitsemaan ollenkaan. Tuossa tilanteessa minusta vaaditaan siltä, jolla on auktoriteettia, sen käyttämistä. Hänen täytyy tehdä kaikin tavoin selväksi, että toisen aikuisen sana painaa ihan yhtälailla. Ei vika tuossa ole aikuisessa joka käskee väärin vaan lapsessa, joka ei tottele. Jos syytät vaan miestäsi ja annat siksi anteeksi lasten kovapäisyyden, homma ei tule ikinä toimimaan.

Onko teillä käytössä mitään rangaistuksia, mitä miehesi voisi käyttää jos lapset eivät tottele silloin kun nämä eivät usko puhetta (eli siis luultavasti useimmiten)?

Viisasta puhetta.

 

[Mahza]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Tottakai on ensisijaisesti minun ja eksän tehtävä, mutta voisi kai olettaa että uusioperheessä kaikkien tulisi puhaltaa yhteen hiileen? Mies mielellään hoitaisi lapsia aina silloin tällöin kun minulla on pakollista menoa, mutta se ei oikein onnistu kun hän ei saa lapsia tottelemaan. Viimeksi poikani oli mm. heittänyt tavaroita ja koittanut lyödä miestä, paiskonut ovia jne, mitä ei koskaan tee minulle, isälleen tai pikkuveljelleni.

Perheneuvolasta kun saimme lastenhoitoapua, niin he sanoivat että lapseni ovat voimakastahtoisia ja testaavat aikuiset ennenkuin alkavat tottelemaan... Eli auktoriteettiä tarvitaan ja kovasti.

Sitä auktoriteettiä ei kuitenkaan käskemällä kukaan saa itseensä. Voisin kuvitella, että itse olisin ihan yhtä pulassa lastesi kanssa jos sattuisin olemaan miehesi. En vain luontaisesti ole yhtään semmoinen henkilö, jolla olisi mitään auktoriteettia lapsiin. Jos mua alettaisiin syyttelemään asiasta, jolle en voi mitään, ahdistus varmaan kasvaisi niin suureksi, että alkaisin ainakin alitajuisesti välttelemään tuollaisia tilanteita joissa joudun pitämään kuria lapsille, joita en koe pystyväni hallitsemaan ollenkaan. Tuossa tilanteessa minusta vaaditaan siltä, jolla on auktoriteettia, sen käyttämistä. Hänen täytyy tehdä kaikin tavoin selväksi, että toisen aikuisen sana painaa ihan yhtälailla. Ei vika tuossa ole aikuisessa joka käskee väärin vaan lapsessa, joka ei tottele. Jos syytät vaan miestäsi ja annat siksi anteeksi lasten kovapäisyyden, homma ei tule ikinä toimimaan.

Onko teillä käytössä mitään rangaistuksia, mitä miehesi voisi käyttää jos lapset eivät tottele silloin kun nämä eivät usko puhetta (eli siis luultavasti useimmiten)?

Uusi näkökulma, kiitos siitä.
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että aikuisella on lapsiin nähden auktoriteetti, jos hän vain pitää mielensä kurissa eikä näytä hermostumistaan lapsille. Asia ei siis olekaan niin.
Mä sanon lapsille aina, että heidän pitää totella myös miestä. Lapset ei koskaan pääse kuin koira veräjästä. Minä vaadin että lapset tottelee aikuisia, mutta ei se silti aina vaan toimi.

Meillä on jäähypenkki käytössä, ollut jo useamman vuoden. Muttamutta... Olen selittänyt useaan kertaan miehelle, miten jäähyä käytetään, mutta hän hermostuu aina, ja huutaa, jolloin lapset ei todellakaan tottele. (jäähylle mennään yhden varoituksen kautta, sinne komennetaan puhuen rauhallisella äänellä, ja siellä pysytään oman ikävuosien mukainen minuuttimäärä. Näin se toimii, mutta jos lapsille huutaa niin he huutavat takaisin, eivät todellakaan pysy jäähyllä ja pistävät varsinaisen shown pystyyn.)

 

[Mahza]

Ensinnäkin erostanne ei liene kovin pitkä aika. Lapsille voi ylipäätään olla vaikeaa se, että äidillä on miesystävä.

Toisekseen, meillä jokaisella vanhemmalla on erilaiset tavat olla vanhempi ja aikuinen. Ei ole yhtä hyvää tapaa olla äti tahi isä. Miesystäväsi tarvitsee tilaa löytääkseen omat tapansa toimia perheessänne. Ja voi olla, ettei hänellä ikinä ole lapsiisi samanlaista auktoriteettia kuin sinulla. Isommat lapset voivat jo pian ruveta heittämään lausetta, et sä ole meidän isä.

Omassa uusperheessämme esikoiseni, ja ainut vain minun lapseni kietoi lapsettoman miehen sormensa ympärille ja leikitti tämän pyörryksiin - ja mies leikki loputtomiin.

Niinhän se on lastenvahtienkin kanssa, lapset saattavat näitäkin testata, ja yrittää tehdä kaikenmaailman juttuja. Itse ajattelisin niin että sekä mies että lapset tarvitsevat aikaa tottuakseen toisiinsa.

Erosta on pari vuotta. Toki se lapsiin vaikuttaa edelleen, ja tulee kai aina vaikuttamaankin.

Hän on usein sanonut että asia on eri sitten kun meillä on yhteisiä lapsia. Minä en uskalla edes ajatella uusia lapsia, jos hän ei pysty sopeutumaan jo olemassa oleviin lapsiini.
Toki on vaikeaa tulla "valmiiseen perheeseen", ja löytää oma paikkansa. Haluaisin auttaa häntä sen paikan löytämisessä, en vain tiedä miten.

 

[huu]

Jos auktoriteettia ei ole eikä tajua lasten kanssa elämiseen ei hyvältä näytä :/ sitä ei todellakaan voi oppia mistään kirjoista.

 

[vieras]

Ei ole helppoa lapsettoman alkaa lapsia kasvattamaan ja komentamaan,kyllä se on ensisijaisesti sinun ja lasten isän tehtävä.Hänen roolinsa ei ole olla isänä lapsillesi vaan heillä on oma isä.

Tottakai on ensisijaisesti minun ja eksän tehtävä, mutta voisi kai olettaa että uusioperheessä kaikkien tulisi puhaltaa yhteen hiileen? Mies mielellään hoitaisi lapsia aina silloin tällöin kun minulla on pakollista menoa, mutta se ei oikein onnistu kun hän ei saa lapsia tottelemaan. Viimeksi poikani oli mm. heittänyt tavaroita ja koittanut lyödä miestä, paiskonut ovia jne, mitä ei koskaan tee minulle, isälleen tai pikkuveljelleni.

Perheneuvolasta kun saimme lastenhoitoapua, niin he sanoivat että lapseni ovat voimakastahtoisia ja testaavat aikuiset ennenkuin alkavat tottelemaan... Eli auktoriteettiä tarvitaan ja kovasti.

Sitä auktoriteettiä ei kuitenkaan käskemällä kukaan saa itseensä. Voisin kuvitella, että itse olisin ihan yhtä pulassa lastesi kanssa jos sattuisin olemaan miehesi. En vain luontaisesti ole yhtään semmoinen henkilö, jolla olisi mitään auktoriteettia lapsiin. Jos mua alettaisiin syyttelemään asiasta, jolle en voi mitään, ahdistus varmaan kasvaisi niin suureksi, että alkaisin ainakin alitajuisesti välttelemään tuollaisia tilanteita joissa joudun pitämään kuria lapsille, joita en koe pystyväni hallitsemaan ollenkaan. Tuossa tilanteessa minusta vaaditaan siltä, jolla on auktoriteettia, sen käyttämistä. Hänen täytyy tehdä kaikin tavoin selväksi, että toisen aikuisen sana painaa ihan yhtälailla. Ei vika tuossa ole aikuisessa joka käskee väärin vaan lapsessa, joka ei tottele. Jos syytät vaan miestäsi ja annat siksi anteeksi lasten kovapäisyyden, homma ei tule ikinä toimimaan.

Onko teillä käytössä mitään rangaistuksia, mitä miehesi voisi käyttää jos lapset eivät tottele silloin kun nämä eivät usko puhetta (eli siis luultavasti useimmiten)?

Uusi näkökulma, kiitos siitä.
Mä olen aina ollut sitä mieltä, että aikuisella on lapsiin nähden auktoriteetti, jos hän vain pitää mielensä kurissa eikä näytä hermostumistaan lapsille. Asia ei siis olekaan niin.
Mä sanon lapsille aina, että heidän pitää totella myös miestä. Lapset ei koskaan pääse kuin koira veräjästä. Minä vaadin että lapset tottelee aikuisia, mutta ei se silti aina vaan toimi.

Meillä on jäähypenkki käytössä, ollut jo useamman vuoden. Muttamutta... Olen selittänyt useaan kertaan miehelle, miten jäähyä käytetään, mutta hän hermostuu aina, ja huutaa, jolloin lapset ei todellakaan tottele. (jäähylle mennään yhden varoituksen kautta, sinne komennetaan puhuen rauhallisella äänellä, ja siellä pysytään oman ikävuosien mukainen minuuttimäärä. Näin se toimii, mutta jos lapsille huutaa niin he huutavat takaisin, eivät todellakaan pysy jäähyllä ja pistävät varsinaisen shown pystyyn.)

Sun pitää vaan hyväksyä, että miehesi luonne on erilainen kuin sun. Aivan kuin miehesi on erilainen kuin lapsesi. Ei hän sille enempää voi kuin lapsesikaan.

Itse olisin varmaan tuollaisessa tilanteessa niin ahdistunut, että panikoisin sen takia. Ja senhän lapset huomaa, ja sitten ne vasta testaileekin, ja voi ihan hyvin olla, että jossain pisteessä mun mielipaha kasvaisi niin etten pystyisi enää mitenkään käyttäytymään rauhallisesti (itse tosin tuskin alkaisin huutaa, vaan itkeä).

On oikeasti tosi stressaavaa olla yksin vastuussa lapsista joihin ei ole minkäänlaista otetta, ihan siksikin, että tietää, ettei välttämättä saa heitä lopettamaan edes jotain vaarallista tekemistä. Kilttien lastenkin hoitaminen on tosi kuluttavaa ihmiselle, joka ei ole yhtään tottunut olemaan lasten kanssa. Ja onhan se testailu henkisesti todella raskasta muutenkin etenkin ihmiselle, joka joutuu ihan tyhjästä tuohon tilanteeseen, ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta lapsista tai ilman mitään kokemuksen pikkuhiljaa tuomia eväitä ristiriitatilanteissa selviämiseen. Ihmiselle, joka ei ole yhtään tottunut uhmaaviin lapsiin, niiden käytös voi olla ihan suoraa henkistä väkivaltaa. Äidille tilanne on eri, koska hän on kasvanut lasten kanssa äidiksi ja ne näyttävät hänelle niitä positiivisiakin puoliaan.