A
apuva
Vieras
Tuntuu, etten ole lainkaan tyytyväinen tähän viikonloppuun työssäoppimispaikalla. Molempina päivinä tuli pieniä fiboja. Lauantaina en ollut kovin hyvä vanhusten siirtotilanteissa, 2 siirtotilannetta meni vähän niin ja näin. Siitä tulikin huomauttamista työssäoppimisen ohjaajaltani.
Tuntuu, että painavat ja jäykät potilaat tuottavat ongelmia minulle siirtotilanteissa. Pitäisi olla enemmän voimaa nostamisessa ja lisäksi nostotekniikassa on vielä hiomista, että kummalla kädellä nostan ja kummalla kädellä pidän kiinni nostoliinasta. Harmittaa, kun olen vielä näinkin "kömpelö" ja muistamaton, vaikka on jo toinen työssäoppimisviikko menossa.
Tänään sitten kävi sellainen fiba, että pistin potilasta ja laitoin vahingossa sormeni pistokohtaan. Siitä tuli kunnolla sanomista toiselta työssäoppimisen ohjaajalta, että noin et saa koskaan toimia, et näytössä etkä myöhemmin töissä. Siinä on verikontakti vaara itsellesi ja lisäksi voit viedä pöpöjä potilaallesi.
Mutta sen jälkeen tädit (paikalla oli toinenkin hoitaja pistämistä katsomassa) menivät kansliaan aamukahvelle ja kuulin tuon toisen tädin sanovan ohjaajalle, että noin et saa antaa palautetta opiskelijalle, että kovalla äänellä sanot palautteen muitten läsnä ollessa, se pitää sanoa hänelle kahden kesken. Ohjaajani sanoi, mutta minulle aikanaan kanssa sanottiin suoraan palautetta, joten sitä sanoo sitten itsekin asiat suoraan.
Oli itsellä niin nolo olotila, että häivyin tekemään omaa oppimistehtävääni huuhteluhuoneeseen. Sinne sitten tuli hetken kuluttua ohjaaja selittämään miksi antoi minulle tuollaista palautetta ja etten vain siitä huonoa tykännyt. Sanoin vain, että en tykännyt huonoa ja että minulle saa aina antaa palautetta.
Mutta minä olen tuollainen, että kun saan kielteistä palautetta, niin jotenkin niin tulee hävettävä ja nolo olotila, että haluan vetäytyä hetkeksi omiin oloihini ja sitten vasta liittyä muitten seuraan. Tietysti se antaa muille tunteen, että loukkaannuin palautteesta, mutta sitä se ei missään nimessä ole.
Silti kyllä harmittaa, etä miksi en opi näitä yksinkertaisia juttuja, vaan joka tai joka toinen päivä aina vain tulee kaikenlaista pikku virhettä. Onko syy siinä, että haluan tehdä parasta mahd. työtä ja yrittää parhaani ja kun panostan liikaa, niin sitten alkaa tulla virheitä vilisemällä?
Tosin olen huomannut, että aamuvuorot eivät ole heiniäni. Silloin koen olevani ihan "hyydyksissä" ja ajatukset ihan hukassa, sitten alkaakin tulla kaikkia pieniä virheitä. Koen että muistiongelmat ovat pahimmillaan aamuvuorossa. Iltavuorossa olen parempi. Silloin olen pirteä ja keskityn paremmin esillä oleviin asioihin.
Hieman jo jännittää tuleva näyttöviikko (2 viikon päästä), että miten sitten mahtaa käydä? Sitten ei ole varaa yhteenkään pieneenkään virheeseen. Miten onnistua näyttöviikolla?
Tuntuu, että painavat ja jäykät potilaat tuottavat ongelmia minulle siirtotilanteissa. Pitäisi olla enemmän voimaa nostamisessa ja lisäksi nostotekniikassa on vielä hiomista, että kummalla kädellä nostan ja kummalla kädellä pidän kiinni nostoliinasta. Harmittaa, kun olen vielä näinkin "kömpelö" ja muistamaton, vaikka on jo toinen työssäoppimisviikko menossa.
Tänään sitten kävi sellainen fiba, että pistin potilasta ja laitoin vahingossa sormeni pistokohtaan. Siitä tuli kunnolla sanomista toiselta työssäoppimisen ohjaajalta, että noin et saa koskaan toimia, et näytössä etkä myöhemmin töissä. Siinä on verikontakti vaara itsellesi ja lisäksi voit viedä pöpöjä potilaallesi.
Mutta sen jälkeen tädit (paikalla oli toinenkin hoitaja pistämistä katsomassa) menivät kansliaan aamukahvelle ja kuulin tuon toisen tädin sanovan ohjaajalle, että noin et saa antaa palautetta opiskelijalle, että kovalla äänellä sanot palautteen muitten läsnä ollessa, se pitää sanoa hänelle kahden kesken. Ohjaajani sanoi, mutta minulle aikanaan kanssa sanottiin suoraan palautetta, joten sitä sanoo sitten itsekin asiat suoraan.
Oli itsellä niin nolo olotila, että häivyin tekemään omaa oppimistehtävääni huuhteluhuoneeseen. Sinne sitten tuli hetken kuluttua ohjaaja selittämään miksi antoi minulle tuollaista palautetta ja etten vain siitä huonoa tykännyt. Sanoin vain, että en tykännyt huonoa ja että minulle saa aina antaa palautetta.
Mutta minä olen tuollainen, että kun saan kielteistä palautetta, niin jotenkin niin tulee hävettävä ja nolo olotila, että haluan vetäytyä hetkeksi omiin oloihini ja sitten vasta liittyä muitten seuraan. Tietysti se antaa muille tunteen, että loukkaannuin palautteesta, mutta sitä se ei missään nimessä ole.
Silti kyllä harmittaa, etä miksi en opi näitä yksinkertaisia juttuja, vaan joka tai joka toinen päivä aina vain tulee kaikenlaista pikku virhettä. Onko syy siinä, että haluan tehdä parasta mahd. työtä ja yrittää parhaani ja kun panostan liikaa, niin sitten alkaa tulla virheitä vilisemällä?
Tosin olen huomannut, että aamuvuorot eivät ole heiniäni. Silloin koen olevani ihan "hyydyksissä" ja ajatukset ihan hukassa, sitten alkaakin tulla kaikkia pieniä virheitä. Koen että muistiongelmat ovat pahimmillaan aamuvuorossa. Iltavuorossa olen parempi. Silloin olen pirteä ja keskityn paremmin esillä oleviin asioihin.
Hieman jo jännittää tuleva näyttöviikko (2 viikon päästä), että miten sitten mahtaa käydä? Sitten ei ole varaa yhteenkään pieneenkään virheeseen. Miten onnistua näyttöviikolla?
