S
syys on saapunut mieleenkin
Vieras
alakuloinen/alavireinen olotila ja yksinäisyyden/tyhjyyden tunne, vaikka olen yrittänyt tehdä itselleni mieleisiä asioita millä pitäisi yrittää torjua alavireinen olotila?
Vauvasta en siis koe alakuloa. Koen, että olen häneen hyvin kiintynyt ja hän on minulle kaikki kaikessa. Vaikka mielialani onkin taas tätä luokkaa, koe, että silti minulla on voimavaroja hoitaa vauvaa ja pitää päivän rutineista kiinni. Ne ovatkin päivässäni tärkeä juttu, koska pyrin välttämään kaikkia niitä virheitä mitä tein vuosia vuosia sitten ekan ollessa vauva. Silloin kanssa vauva-vuosi ja 2 seuraavaa olivat tunteiden vuoristorataa + silloin vain ajelehdin päivästä toiseen vauvan kanssa vailla mitään rutiineja. Enkä ollut yhtään kiintynyt vauvaani. Nyt siis asiat ovat toisin.
Silti harmitaa, kun tulee tämmöinen alavireinen olotila. Kaikenhan pitäisi olla todella hyvin ja kyllä silti olotilastani huolimatta päivässä tunnen myös hyvää mieltä / onnen tunteita.
Sekin vähän harmittaa, kun koen, että sama meno jatkuu noissa perhekerhoissakin. Eli pieni piiri pyörii ja en koe pääseväni porukkaan mukaan. Tuota se oli aikanaan ekankin kanssa ja lopulta jäin piireistä pois.
Toinen harmin aihe on, että äitipiiri mikä muodostui tänne nettiin odotusaikana, on alkanut hiljalleen hiipua kokoon. Väki vähitellen häipyy ryhmästä veks, kun tulee liian vähän viestejä per päivä ryhmälle sivustolle. Pitäisi heidän hyväksyä se, että vauvojen kasvettua isommiksi, ei enää tuollaisella sivustolla kerkeä niin ahkerasti käymään mitä ennen. Tuokin piakka on antanut hyvää vertaistukea.
Vauvasta en siis koe alakuloa. Koen, että olen häneen hyvin kiintynyt ja hän on minulle kaikki kaikessa. Vaikka mielialani onkin taas tätä luokkaa, koe, että silti minulla on voimavaroja hoitaa vauvaa ja pitää päivän rutineista kiinni. Ne ovatkin päivässäni tärkeä juttu, koska pyrin välttämään kaikkia niitä virheitä mitä tein vuosia vuosia sitten ekan ollessa vauva. Silloin kanssa vauva-vuosi ja 2 seuraavaa olivat tunteiden vuoristorataa + silloin vain ajelehdin päivästä toiseen vauvan kanssa vailla mitään rutiineja. Enkä ollut yhtään kiintynyt vauvaani. Nyt siis asiat ovat toisin.
Silti harmitaa, kun tulee tämmöinen alavireinen olotila. Kaikenhan pitäisi olla todella hyvin ja kyllä silti olotilastani huolimatta päivässä tunnen myös hyvää mieltä / onnen tunteita.
Sekin vähän harmittaa, kun koen, että sama meno jatkuu noissa perhekerhoissakin. Eli pieni piiri pyörii ja en koe pääseväni porukkaan mukaan. Tuota se oli aikanaan ekankin kanssa ja lopulta jäin piireistä pois.
Toinen harmin aihe on, että äitipiiri mikä muodostui tänne nettiin odotusaikana, on alkanut hiljalleen hiipua kokoon. Väki vähitellen häipyy ryhmästä veks, kun tulee liian vähän viestejä per päivä ryhmälle sivustolle. Pitäisi heidän hyväksyä se, että vauvojen kasvettua isommiksi, ei enää tuollaisella sivustolla kerkeä niin ahkerasti käymään mitä ennen. Tuokin piakka on antanut hyvää vertaistukea.