Heippa ap!
Ihan ensikis uskallan sanoa sulle, että kyllä se onnistuu!
Meillä on 1v3kk ikäinen tyttö, jota on nukutettu näihin päiviin asti. Meillä meni niin, että tyttö kyllä suostui omaan sänkyyn, mutta vaati olemaan vieressä, kunnes nukahti. Joskus tässä meni tuntikin, piti laulaa, silitellä yms. Jos yritti lähteä huoneesta, alkoi huuto ja raivoaminen.. Lisäksi tyttö heräsi useamman kerran yössä, ja uudelleen nukahtaminen saattoi taas kestää jopa sen tunnin.
Sitten päätimme kokeilla unikoulua. Toteutimme tassu-unikoulun, koska halusimme aloittaa mahdollisimman "pehmeästi". Luimme ohjeet MLL:n sivuilta ja päätimme edetä niiden mukaan. kaksi ensimmäistä iltaa/yötä menivät surkeasti. Tyttö peiteltiin sänkyyn ja lähdettiin huoneesta, mutta saman tien hän nousi pystyyn ja alkoi huutamaan täyttä kurkkua. Annoimme hetken kyllä itkeä, mutta itku meni samantien paniikkihuudoksi, joten huoneeseen piti palata lukemattomia kertoja, mutta lopulta hän kuitenkin nukahti, varmaankin huutamiseen väsyneenä
Yöllä hän heräsi samalla tavalla kuin ennekin.
Olimme jo luovuttaa, mutta sattumalta meillä oli neuvola, jossa sitten vuodatin nämä meidän nukkumisonglmat. Neuvolan täti rohkaisi jatkamaan, sanoi, että tärkeintä on asenne, että itse uskoo asiaansa. Ja se, että tietää mitä tekee; tekee itselleen tarkat säännöt, miten toimii, ja pitää niistä kiinni. Yli vuoden ikäinen on jo kykeneväinen ukahtamaan itsekseen, ja se on vain opeteltava. Hän myös suositteli, että mies hoitaisi unikoulun, toimii kuulemma usein paremmin, koska mies on rauhallisempi. Lisäksi lapsella on usein liian paljon odotuksia siitä, miten äiti toimii nukkumistilanteissa, joten isän avulla on helpompi siirtyä uuteen juttuun. Niinpä meillä mies otti unikoulun hoitaakseen.
No, me siis jatkoimme, ja kolmas yö meni edelleen huonosti. Seuraavan päivän päiväunilla kuitenkin tapahtui käänne: laitoimme tytön nukkumaan ja lähdimme huoneesta, eikä itku alkanutkaan. Tyttö jutteli ja pelleili sängyssä aikansa, ja nukahti lopulta itsekseen! Sen päivän iltana nukahti noin vartissa, ja vain muutaman kerran tarvi käydä peittelemässä uudelleen. Itku ei enää muuttunut hysteeriseksi, vaan oli pientä kitinää, joka loppui melkein heti. Ja yöllä ei herännyt kuin kerran, ja nukahti saman tien uudelleen. Tämä oli meille aivan uutta! Nyt ollaan menty pari viikkoa näin, ja tilanne on parantunut radikaalisti. Nyt osaa nukahtaa itsekseen ehkä vartissa, herää yöllä ehkä kertaalleen ja nukahtaa saman tien uudelleen. En olisi todellakaan uskonut, mutta kyllä se unikoulu toimii!
Joten kannattaa ainakin kokeilla, ja olla tosi päättäväinen vaikka alussa tuntuisi epätoivoiselta. Se lapsi on vain oppinut, että vieressä ollaan nukahtamiseen asti, ja siitä on opittava pois. Pieni itkukaan ei ole vaarallista - tunnistat kyllä, kun itku menee sellaiseksi, että huoneeseen pitää mennä. ovea kannataa pitää auki, eikä kannata turhaa hissutella, sillä silloin lapsi tietää, että olette siellä olkkarissa ettekä katoa mihinkään. Ja tosiaan nuo iltarutiinit on tärkeät, ja ylipäätään sellainen rauhoittuminen ennen nukkumaanmenoa. Puhutaan rauhallisesti yms. kannattaa myös jutella lapselle siitä, että nyt opetellaan nukahtamaan yksikseen. Jos mekin saatiin meidän yökyöpeli opppimaan, tekin varmasti saatte! Oikein paljon tsemppiä!
