Tämä minua on aina vähän ihmetyttänyt, että miten tärkeä se poika kuitenkin nykyaikanakin on.
toisaalta tosiasia on, että kun sukupuuta kartoitetaan tai siis tutkitaan, suku jatkuu nimenomaan pojan kautta. Sukunimellä ei ole väliä, mutta sukuhaara jatkuu tai katkeaa riippuen siitä onko poika.
Harvemmin sukututkimusta tehdään esikoisen tai tyttölapsen kautta.
Perheet, joissa on paljon tyttölapsia, toivovat kovasti poikaa, mutta vastaavasti perheet joilla on liuta poikalapsia - toivovatko he tyttöä vielä??
Ihan aito kysymys, kun en tiedä.
Pojat ja tytöt ovat ihan oikeasti erilaisia. On turha tulla sanomaan, että nämä ovat kasvatuksesta kiinni. Että poika leikkii intensiivisesti hoivaleikkejä tai tyttö autoleikkejä jos on mahdollisuus. Tai että sekä tytön että pojan kanssa voisi tehdä samanlaisia asioita. Tottakai voi lapsen kuin lapsen ottaa mukaaan niin leivontaan, siivoukseen kuin auton huoltohommiin, tottakai poika hoivaa ja tyttö rakentaa autorataa, mutta mielenkiinto ja tapa toimia on aika tavalla sukupuolisidonnainen.
Tyttöjen ja poikien äitinä tämän mielipiteeni sanon.
Poikien kanssa toimiminen on suoraviivaisempaa, tytöt osaavat jo hyvin pieninä ne "kieroilut", ne tyttöjen tavat kietoa isi sormen ympärille, mielistellä, valita kaveri, ja niin edelleen.
Näen sen tyttöjen maailman ikään kuin ulkopuolisen silmin tyttölapsen äitinä, tyttönä ja naisena itsekin. Ulkopuolisena, koska tyttö oli vilkas ja suorasanainen tytöksi ja minä ulkopuolinen tyttöporukoissa tyttölapsena, en ikäinä päässyt niihin "sisään".
Siksi tämän erilaisuuden toivominen tyttökaartin keskelle kait on ymmärrettävää.
Itsellä on hiukan vauvakuumetta. Nuorin on poika, ja tyttö olisi kiva, mutta eipä ole muuta kuin vaaleanpunaista nuttuja hiplattu, eli itse hommiin ei olla ryhdytty kun alkaa ikä painaa ja ikäero olisi jo aika iso sitten hännänhuipulla..
Mutta onnea yritykselle ap:lle, tulipa kumpi tahansa, tervettähän kaikki toki toivoo - eikä tästä nyt pidä kenenkään vammaisen lapsen vanhemman vetää herneitä nenuunsa. :/